Luovutetulla Karjalalla tarkoitetaan alueita, jotka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan päättäneissä rauhanteoissa 1940 ja 1944. Alueluovutukseen sisältyi suuri osa Viipurin läänistä sekä osia Kuopion läänistä. Suomelle jääneestä Viipurin läänin alueesta muodostettiin Kymen lääni.
Viipurin läänissä toimineiden valtion piiri- ja paikallisviranomaisten sekä luovutetun Karjalan lakkautettujen kuntien ja seurakuntien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Siellä on myös yksityistä arkistoaineistoa luovutetulta alueelta.
Kuopion lääniin kuuluneita luovutettuja alueita koskevia piiriviranomaisten arkistoja säilytetään pääsääntöisesti Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa. Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään kuitenkin mm. Kuopion läänin maanmittauskonttorin arkiston osaa, joka sisältää luovutettujen alueiden aineistoa. Myös lakkautettujen Pälkjärven kunnan ja seurakunnan arkistoja säilytetään Mikkelin toimipaikassa.
Osittain luovutettujen, mutta toimintaansa jatkaneiden kuntien arkistot ovat niiden omissa keskusarkistoissa. Vastaavasti tällaisten seurakuntien 1900-luvun aineistot ovat edelleen seurakunnilla itsellään.
Karjalaa koskevaa asiakirja-aineistoa sisältyy myös Kansallisarkistossa Helsingissä ja Mikkelissä säilytettävien keskushallinnon viranomaisten arkistoihin samaan tapaan kuin mitä tahansa muutakin Suomen aluetta koskevaa aineistoa.
Venäjällä suomalaista asiakirja-aineistoa säilytetään Leningradin alueen valtiollisessa arkistossa Viipurissa ja Karjalan tasavallan valtionarkistossa Petroskoissa. Karjalaa koskevaa suomalaista asiakirja-aineistoa on myös Venäjän valtiollisessa historiallisessa keskusarkistossa Pietarissa. Tietoa Venäjällä olevista suomalaisista aineistoista ja Suomeen hankituista mikrofilmeistä sekä venäläisten arkistojen yhteystietoja sisältyy Kansallisarkiston Venäläiset tietokannat –wikiin.
Ruotsin vallan ajalta Karjalaa koskevaa aineistoa sisältyy Ruotsin valtionarkistossa oleviin keskushallinnon viranomaisten arkistoihin.
Luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Alueen evankelis-luterilaisten seurakuntien arkistoista muodostettiin tuolloin Lakkautettujen seurakuntien keskusarkisto (LSKA), joka yhdistettiin Mikkelin maakunta-arkistoon vuonna 1990. Nykyisin Kansallisarkisto tekee sukuselvityksiä hallussaan olevista luterilaisista kirkonkirjoista esimerkiksi perunkirjoituksia varten. Sukututkimuksia ei tehdä.
Inkeristä Venäjän vallankumouksen jälkeen saapuneiden pakolaisten tietoja sisältyy Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävään Inkerin pakolaisseurakunnan arkistoon.
Kaikki seurakuntien asiakirjat eivät ole säilyneet. Pahimmat aukot ovat Viipurin kaupungin seurakuntien arkistoissa. Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjat vuosilta 1849–1930 ja historiakirjat vuosilta 1900–1939 tuhoutuivat talvisodan aikana. Myös Viipurin ruotsalaisen seurakunnan 1820-luvun jälkeinen kirkonarkisto tuhoutui pääosin talvisodassa. Ruotsalaisessa seurakunnassa laadittiin vuonna 1940–1949 uusi rippikirja kirkonarkistoon talletettujen virkatodistusten ja väestörekisteri-ilmoitusten tiedoista. Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkonkirjat tuhoutuivat sotien aikana lukuun ottamatta vuosina 1866–1911 pidettyä kirjaa. Vuonna 1941 koottiin uusi kirkonkirja seurakuntalaisten itsensä antamien tietojen pohjalta. Viipurin saksalaisen seurakunnan aineistot ovat nykyisin Suomen saksalaisen seurakunnan hallussa.
Luterilaiset luovutetun Karjalan kirkonkirjat ovat käytettävissä
Suomalaisten seurakuntien asiakirjoja on myös Petroskoissa Karjalan tasavallan valtionarkistossa ja Leningradin alueen valtiollisessa arkistossa (LOGAV) Viipurissa.
Luovutettujen alueiden seurakuntien toiminta päättyi 31.12.1949. Ortodoksisen kirkon lakkautettujen seurakuntien kirkonarkistot siirrettiin Mikkelin maakunta-arkistoon sen jälkeen, kun niistä oli poimittu vielä kirjoissa olleet henkilöt ortodoksisen kirkollishallituksen ylläpitämään luetteloon. Nykyisin Kansallisarkisto tekee sukuselvityksiä hallussaan olevista ortodoksisista kirkonkirjoista esimerkiksi perunkirjoituksia varten. Sukututkimuksia ei tehdä.
Luovutetussa Karjalassa toimineet ortodoksiset (kreikkalaiskatoliset) seurakunnat olivat: Annantehdas, Kitelä, Korpiselkä, Kyyrölä, Käkisalmi, Mantsinsaari, Palkeala, Pitkäranta, Salmi, Sortavala, Suistamo, Suojärvi, Terijoki, Tiurula, Uusikirkko, Viipuri ja Viipurin suomalainen ortodoksinen seurakunta. Kuopion lääniin kuulunut Pälkjärven alue kuului Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan, jonka väestörekisteriarkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa ja talous- ja hallintoarkistoa Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa.
Ortodoksisen kirkkokunnan luostariseurakunnat olivat Konevitsa, Lintula ja Valamo. Luostariseurakunnat siirtyivät sotien jälkeen jatkamaan toimintaansa Suomen nykyiselle alueelle. Valamon luostarin arkistoa säilytetään Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä, muiden luostarien arkistot ovat Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Itä-Karjalan pakolaisia koskevia asiakirjoja sisältyy Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin Karjalan pakolaisten kirkollisten asiain hoitajan ja sielunhoitopiirien arkistoihin (Karjalan pakolaisten IV sielunhoitopiirin arkisto on Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa).
Ortodoksiset luovutetun Karjalan kirkonkirjat ovat käytettävissä
Venäjän valtiollisessa historiallisessa keskusarkistossa Pietarissa on Suomen seurakuntien metrikoita vuodesta 1723 lähtien. Petroskoissa Karjalan tasavallan valtionarkistossa ja Leningradin alueen valtiollisessa arkistossa (LOGAV) Viipurissa säilytetään lisäksi suomalaisten seurakuntien asiakirjoja.
Vuoden 1922 uskonnonvapauslain mukaan Suomessa asuvat saivat vapaasti perustaa erilaisia uskonnollisia yhdyskuntia. Niiden tuli pitää jäsenistään jäsenluetteloita, jotka vastasivat siviilirekisteristä annettuja määräyksiä. Luovutetussa Karjalassa toimineita rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia olivat ainakin Viipurin katolinen seurakunta, Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa, Koiviston metodistiseurakunta, Viipurin metodistiseurakunta, Viipurin Talikkalan metodistiseurakunta, Vuoksenlaakson metodistiseurakunta, Sortavalan vapaaseurakunta, Viipurin vapaaseurakunta ja Vuokselan vapaa evankelis-luterilainen seurakunta. Mikäli rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenluetteloita on säilynyt, niin niitä säilyttää Digi- ja väestötietovirasto. Viipurissa toimineen juutalaisen seurakunnan arkisto katosi sotien aikana.
Siviilirekisteriä pidettiin vuodesta 1919 alkaen Suomen kansalaisista, jotka eivät kuuluneet mihinkään laillistettuun uskontokuntaan. Siviilirekisterejä pitivät henkikirjoittajat. Luovutetussa Karjalassa toimineiden Viipurin, Kurkijoen, Käkisalmen, Rajajoen, Rannan, Salmin ja Sortavalan kihlakuntien sekä Viipurin kaupungin henkikirjoittajien virat lakkautettiin vuonna 1945 ja tehtävät siirrettiin Kymen lääninhallituksen alaiselle siirtoväen siviilirekisteritoimistolle. Luovutetun alueen siviilirekisterit on myöhemmin koottu kokoelmaksi, jota säilytetään nykyisin Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Salmin ja Sortavalan kihlakuntien henkikirjoittajien arkistot (mm. siviilirekisterit) tuhoutuivat pommituksissa vuonna 1942. Salmin ja Sortavalan kihlakuntiin kuuluvien kuntien siviilirekisterit laadittiin uudelleen vuonna 1940 muualta saatujen tietojen perusteella. Tästä johtuen Salmin ja Sortavalan kihlakuntien siviilirekistereistä voi puuttua henkilöitä, jotka ovat kuuluneet näihin siviilirekistereihin ennen vuotta 1942.
Luovutetun alueen siviilirekistereitä on digitoitu Kansallisarkiston Astia-palveluun, mutta ne ovat käytettävissä ainoastaan Kansallisarkiston toimipaikkojen tutkijasaleissa. 100 vuotta nuoremman aineiston käyttäminen edellyttää käyttöluvan hakemista ennakkoon. Käyttöluvan hakeminen onnistuu Astiassa. Ohjeet käyttöluvan hakemiseen löytyvät Arkistojen Portista Käyttörajoitus-sivulta.
Kirkonkirjojen tietoja täydentävät henkikirjat. Henkikirjoja on digitoitu Kansallisarkiston Astia-palveluun.
Autonomian ja itsenäisyyden ajan henkikirjat lääneittäin muodostavat erillisen kokoelmansa Kansallisarkistossa. Kokoelma sisältää Viipurin läänin henkikirjoja v. 1818–1945. Lisäksi Viipurin läänin henkikirjoja on Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa kihlakuntien henkikirjoittajien arkistoissa. Luovutetussa Karjalassa toimi Jääsken, Kurkijoen, Kymin, Käkisalmen, Rajajoen, Rannan, Salmin, Sortavalan, Viipurin ja Äyräpään kihlakuntien sekä Viipurin kaupungin henkikirjoittajat.
Kuopion lääniin kuuluneiden luovutettujen alueiden henkikirjat ovat Kansallisarkiston Henkikirjat-kokoelmassa Kuopion läänin henkikirjoissa ja Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa Ilomantsin kihlakunnan henkikirjoittajan arkistossa.
Ruotsin vallan aikaiset Suomea koskevat henkikirjat kuuluvat vuoden 1634 osalta voudintilien arkistoon ja vuosilta 1635–1808 läänintilien arkistoon. Läänintileissä on myös Vanhan Suomen henkikirjat vuosilta 1728–1782.
Portti-ympäristö Etsi henkilöä antaa vinkkejä eri aihepiireihin liittyvistä lähdeaineistoista.
Talvi- ja jatkosodan sotatapahtumien sekä pääosaa puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöjen asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa. Puolustushallinnon aineistoa on myös Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa etäsäilytyksessä. Tarkempaa tietoa sotatapahtumiin ja puolustusvoimiin liittyvistä lähteistä löytyy seuraavista Portti-ympäristöistä:
Jatkosodan syttyessä kesällä 1941 Suomi valloitti nopeasti takaisin Karjalan alueen, joka oli talvisodan päätyttyä joutunut Neuvostoliitolle. Tätä aluetta varten perustettiin oma hallintoelin, Päämajan Sotilashallinto-osasto, alaisine alueellisine ja paikallisine organisaatioineen. Keskitason hallintoa olivat paikalliset sotilashallintopiirit ja alinta porrasta kunnanesikunnat, joina toimivat yleensä kuntien hoitokunnat. Karjalan sotilashallinnon arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa.
Vuonna 1942 osa sotilashallinnon tehtävistä siirrettiin Karjalan siviiliviranomaisille, joiden arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Tällöin perustettiin esimerkiksi oikeudenhoidon järjestämistä varten väliaikaisia tuomiokuntia ja lääninhallinnon alaisia väliaikaisia kruununvouteja. Karjalan kuntien hallintoa hoitivat sotavuosina ns. hoitokunnat, joiden arkistot sisältyvät Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin luovutetun Karjalan kuntien arkistoihin.
Mahdollisesti syttyvän sodan varalle oli laadittu jo 1920-1930-luvuilla Viipurin läänin evakuointisuunnitelmia. Tietoja suunnitelmista sisältyy mm. Kansallisarkistossa säilytettäviin puolustusvoimien arkistoihin sekä Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin Viipurin lääninhallituksen sekä sisäasiainministeriön siirtoväenosaston arkistoihin. Sisäasiainministeriön siirtoväenosaston arkistot ovat Mikkelissä etäsäilytyksessä.
Talvisodan alussa todettiin nopeasti, etteivät siviiliviranomaiset pystyneet hoitamaan evakuointia. Viipurin lääninhallitus luovutti evakuoinnin johdon ja toimeenpanon puolustusvoimille.
Jatkosodan aikana Päämajan ilmasuojelun esikunnassa laadittiin vuonna 1942 yleispiirteiset evakuointisuunitelmat valtakunnan yhteyteen palautetulle Karjalalle. Viipurin läänin takaisinvallatusta osasta muodostettiin Kaakkois-Suomen sotilaslääni vuoden 1942 lopulla. Sotilasläänien esikuntien ilmansuojelutoimistot yhdessä alueella toimineiden suojeluskuntapiirien esikuntien ilmasuojelutoimistojen laativat tarkemmat suunnitelmat evakuoinnin varalle yhdessä lääninhallituksen ja sotatoimiyhtymien kanssa. Melkein kaikki kuntakohtaiset suunnitelmat valmistuivat kevääseen 1944 mennessä. Ensisijainen vastuu evakuoinnista oli sotilasviranomaisilla.
Karjalan kuntien hallintoa hoitivat sotavuosina ns. hoitokunnat, joiden arkistot sisältyvät Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin luovutetun Karjalan kuntien arkistoihin. Näissä arkistoissa on sotavuosilta mm. siirtoväen osoitekortistoja ja muita asiakirjoja.
Osa siirtoväestä palasi vanhoille asuinsijoilleen jatkosodan aikana vuodesta 1942 lähtien. Siirtoväen paluumuutosta ja paluulupien myöntämisestä huolehti Sotilashallinto-osaston väestönsiirtotoimisto, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä.
Myös Karjalasta lähetettiin sotalapsia Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Jatkosodan lastensiirroilla pyrittiin helpottamaan Karjalaan paluuta. Sotalasten siirroista vastasi sosiaaliministeriön alainen lastensiirtokomitea. Lastensiirtokomitean arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa.
Evakuoitu väestö säilyi kirjoilla Karjalan evankelis-luterilaisissa ja ortodoksisissa seurakunnissa aina 31.12.1949 asti, ellei itse muuttanut kirjojaan uuden asuinpaikan seurakuntaan jo sitä aikaisemmin.
Siirtoväen huoltoa hoitivat talvisodan aikana pitkälti kunnalliset kansanhuoltolautakunnat. Kevättalvella 1940 perustettiin sisäasiainministeriöön siirtoväen huollon keskus, joka ohjasi väestön ja omaisuuden siirtoa, siirtoväen sijoittamista ja huoltoa. Sisäasiainministeriössä toimi myös siirtoväenasiain osasto. Niiden alaisena toimivat lääninhallitukset, joiden hoidettaviksi siirtoväen huolto ja siirretyn omaisuuden hoito kussakin läänissä tuli. Lääninhallitusten arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Viipurin lääninhallituksen ja sen siirtoväenosaston arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Sisäasiainministeriön siirtoväenosaston arkistot ovat Mikkelissä etäsäilytyksessä.
Jokaiseen kuntaan, johon siirtoväkeä sijoitettiin, nimitettiin siirtoväen huoltojohtaja, joka kuntatasolla yhdessä muiden viranomaisten kanssa huolehti siirtoväen sijoittamisesta. Huoltojohtajan tehtävänä oli myös mm. selvittää huoltoavustusten saajat, pitää kortistoa siirtoväestä sekä luetteloa karjasta ja muusta omaisuudesta. Huoltojohtajien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa.
Siirtoväen avustustoiminnassa oli mukana myös Suomen Huolto – Finlands Folkhjälp ry.
Valtiokonttorin korvausasiakirjat syntyivät talvi- ja jatkosodan alueluovutusten seurauksena, kun valtio maksoi yksityishenkilöille, yrityksille ja yhteisöille korvauksia luovutetuille alueille jääneestä kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Käytännön työn suorittivat kunnalliset arvioimislautakunnat, joiden työn tuloksena valtiokonttoriin perustettu korvausasiaintoimisto maksoi korvaukset ja säilytti korvausasiakirjat. Korvausasiakirjoja säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä etäsäilytyksessä.
Karjalan maatalousväestön sijoittaminen uusille asuinsijoille oli osa itsenäisyyden ajan asutustoimintaa. Maataloudesta elantonsa saanutta väestöä asutettiin vuoden 1940 pika-asutuslain ja vuoden 1945 maanhankintalain avulla. Molempiin lakeihin liittyi kunta- ja kyläkohtainen sijoitussuunnitelma.
Siirtoväen asuttamisesta eri puolille Suomea löytyy tietoa maa- ja metsätalousministeriön asutusasiainosaston arkistosta. Kansallisarkiston eri toimipaikoissa säilytettävien maanlunastuslautakuntien, asukkaanottolautakuntien sekä maanviljelysseurojen asutustoiminnan johtajien arkistoihin sisältyy myös tietoja tilojen saannista, raivaamisesta ja rakentamisesta.
Kaupunkiväestön osalta samanlaista sijoituspolitiikkaa ei ollut, vaan toimeentulon perässä hakeuduttiin sinne missä tuttua työtä oli tarjolla.
Asutustoimintaan ja jälleenrakentamiseen sotien jälkeen liittyivät myös tyyppitalot eli talomallit, joita varten oli olemassa valmiit piirustukset. Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustuskokoelmaa säilytetään Kansallisarkistossa.
Karjalaa koskevaa aineistoa sisältyy autonomian ja itsenäisyyden ajan keskushallinnon arkistoihin samaan tapaan kuin muualtakin Suomesta. Keskushallinnon arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä ja Mikkelissä. Mikkelissä aineisto on etäsäilytyksessä.
Lisätietoja seuraavissa Portti-ympäristöissä:
Kun ns. Vanha Suomi yhdistettiin muun Suomen yhteyteen vuonna 1812, muodostettiin alueesta Viipurin lääni.
Viipurin lääninhallitus oli alueen yleinen hallintoviranomainen laajoine tehtävineen. Viipurin lääninhallituksen arkistoa ei onnistuttu evakuoimaan kokonaisuudessaan sotien aikana. Lääninhallituksen arkisto jakautuu siten Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikkaan ja Leningradin alueen valtiolliseen arkistoon (LOGAV) Viipuriin. Venäjällä olevan osuuden arkistoluettelo on käytettävissä mikrofilminä (rullafilmit NL 321-NL 325) Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Lääninhallitukselle välittömästi alistettuja olivat 1930-luvun lopulla kihlakuntien kruununvoudit ja henkikirjoittajat, nimismiehet sekä poliisilaitokset. Myös Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen maistraateilla oli osittain valtion hallintoon liittyviä tehtäviä.
Kuopion lääniin kuuluneiden alueiden asiat käsiteltiin Kuopion lääninhallituksessa, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa. Joensuussa säilytetään myös Tohmajärven nimismiespiirin sekä Ilomantsin kihlakunnan henkikirjoittajan ja kruununvoudin arkistoja, jotka sisältävät Pälkjärveä koskevaa aineistoa.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään useiden luovutetulla alueella toimineiden oikeusistuinten arkistoja, joiden käytetyintä aineistoa ovat tuomiokirjat ja perukirjat.
Yleisiä alioikeuksia olivat maaseudulla kihlakunnanoikeudet ja kaupungeissa raastuvanoikeudet. Tuomiokunta oli kihlakunnanoikeuksien virasto ja kihlakunnantuomarin virka-alue, jonka mukaan kihlakunnanoikeuksien arkistot on järjestetty. Luovutetun Viipurin läänin kunnat kuuluivat Jääsken, Kurkijoen, Kymin, Käkisalmen eteläisen kihlakunnan, Käkisalmen keskisen kihlakunnan, Käkisalmen, Rajajoen, Rannan, Salmin, Sortavalan, Suojärven, Viipurin kihlakunnan, Viipurin ja Äyräpään tuomiokuntiin. Kaupungeissa toimivat Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin raastuvanoikeudet. Osa Suojärven pitäjää sekä Pälkjärvi kuuluivat Karjalan aliseen tuomiokuntaan. Vuonna 1864 alueet siirrettiin Ilomantsin tuomiokuntaan, kunnes ne vuonna 1936 siirrettiin uuteen Suojärven tuomiokuntaan. Karjalan alisen ja Ilomantsin tuomiokuntien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Pälkjärven vuosien 1935-1936 tuomiokirjat ovat kuitenkin Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävässä osassa Ilomantsin tuomiokunnan arkistoa.
Viipurin hovioikeus perustettiin vuonna 1839. Suurinta osaa Viipurin hovioikeuden arkistosta säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Osa arkistosta, mm. kaikki vuotta 1937 edeltävät asiakirja-aktit, jäivät kuitenkin Viipuriin. Venäläiset siirsivät hovioikeuden taloon jääneet asiakirjat Leningradin alueen valtiolliseen arkistoon (LOGAV). Mikkelissä säilytettävästä aineistosta tärkeimpiä ovat oikeuden antaman tuomion sisältävät tuomio- ja päätöstaltiot. Viipurin läänin maanjako-oikeuden, Viipurin laamanninoikeuden, Viipurin kämnerinoikeuden sekä useiden kihlakunnanoikeuksien ja raastuvanoikeuksien renovoituja (puhtaaksikirjoitettuja) pöytäkirjoja sisältyy Viipurin hovioikeuden arkistoon. Näillä pöytäkirjoilla voidaan paikata oikeuksien omissa arkistoissa olevia aukkoja. Hovioikeuden arkistoon sisältyy myös siirtoväen perukirjoja v. 1939–1947. Hovioikeuden arkistosta on painettu julkaisu: Viipurin hovioikeuden vetojutut 1839–1925 - Hovrättens i Viborg vademål 1839-1925. Toim. Raimo Viikki. Mikkeli, 1977.
Vankeinhoidon puolelta Viipurin lääninvankilan, Käkisalmen tunnustusvankilan ja Kannaksen varavankilan asiakirjoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Maanomistusolojen uudelleen järjestäminen Viipurin läänissä 1800-luvulla liittyi pitkälti ns. lahjoitusmaakysymykseen. Lahjoitusmaiden maaomistuksen ratkaiseminen, läänin veroperusteista päättäminen ja isojaon toimeenpaneminen saivat Viipurin läänissä ratkaisunsa vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Lahjoitusmaiden epäselvät omistussuhteet johtivat vuonna 1863 koolle kutsuttujen valtiopäivien esitykseen lahjoitusmaiden lunastamisesta sitä mukaa, kun niitä tulisi myytäväksi, minkä jälkeen niillä toteutettaisiin maanmittaus, isojako ja veroperusteiden määrääminen. Talonpojat saivat tämän jälkeen tilojen omistukseen oikeuttavat perintökirjat.
Itsenäisyyden ajan maanomistusolojen järjestelystä löytyy tarkempaa tietoa Portti-tekstistä Asutustoiminta itsenäisyyden ajalla. Suomen itsenäistyessä Viipurin läänissä oli paljon kiinteistöjä venäläisomistuksessa. Viipurin lääniin asetettiin vuonna 1924 erityinen hoitokunta selvittämään ulkomaalaisten hoidotta jäänyttä omaisuutta. Asutushallituksen ulkomaalaisten omaisuuden Viipurin läänin hoitokunnan arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Tilahistorian tutkimuksen kannalta keskeisiä lähteitä ovat lainhuudatusasiain pöytäkirjat, jotka sisältyvät ilmoitusasioiden pöytäkirjoihin tai muodostavat Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävien tuomiokuntien tai raastuvanoikeuksien arkistoissa oman alasarjansa. Tilaa koskeva kauppakirja löytyy pöytäkirjoista ensimmäisen lainhuudon liitteenä.
Maanmittauskonttorien ylläpitämät maarekisterit korvasivat 1900-luvulla 1540-luvulta periytyneet maakirjat, jotka aluksi sisältyivät voudin- ja läänintileihin. 1800-luvun maakirjoista Kansallisarkistossa säilytettävästä Maanmittaushallituksen maakirjat ja kruununmaaluettelot -arkistosta on digitoitu Kansallisarkiston Astia-palveluun vuoden 1875 maakirjat Viipurin ja Kuopion lääneistä. Viimeinen vanhamuotoinen maakirja Suomessa laadittiin 1905. Mikrofilmeinä käytettävissä olevat 1800-luvun maakirjat ilmenevät puolestaan esimerkiksi Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikan yleisarkistojen mikrofilmirullat -luettelosta.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävät Viipurin läänin maanmittauskonttorin ja Kuopion läänin maanmittauskonttorin maanmittausarkistot sekä Kansallisarkistossa Helsingissä säilytettävä Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältävät luovutetun Karjalan maanmittaustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa) syntyneitä karttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja.
Kansallisarkistossa säilytettäviä maatalouslaskenta-aineistoja ja Tilattoman väestön alakomitean arkistoa voi hyödyntää myös luovutettua Karjalaa tutkittaessa.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävästä Viipurin maanviljelysinsinööripiirin arkistosta voi hakea tietoja vesiperäisten maiden kuivattamisesta maanviljelystarkoituksiin.Tietoja alueella esiintyneistä eläinsairauksista voi puolestaan etsiä Käkisalmen, Lahdenpohjan, Uudenkirkon ja Viipurin piirieläinlääkärien arkistoista.
Karjalan metsätaloudesta kertovat Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävät metsähallinnon hoitoalueiden arkistot. Viipurin lääni kuului Metsähallituksen Itä-Suomen piirikonttoriin, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa.
Tullilaitoksen Viipurin läänissä toimineiden tullikamarien, -toimistojen ja -vartioiden arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Viipurin lääninhallitus toimi läänin ylimpänä verojen ja muiden valtiolle tulevien maksujen valvojana. Kihlakuntien kruununvoudit keräsivät verot ja tilittivät ne Viipurin lääninhallituksen lääninkonttoriin. Valtionverotuksessa pääpaino siirtyi tulojen ja omaisuuden verotukseen vuonna 1920. Viipurin lääniinkin perustettiin tuolloin valtionverolautakuntia verotusta hoitamaan. Perintö- ja lahjaveroa puolestaan alettiin kantaa vuonna 1919 ja tehtävää hoitivat perintöverolautakunnat. Verohallinnon lautakuntien, Viipurin lääninhallituksen ja kruununvoutien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Kunnallisverotuksesta voi hakea tietoa esimerkiksi luovutetun Karjalan kuntien taksoituslautakuntien arkistoista, jotka sisältyvät Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin kuntien arkistoihin.
Tietoja eri elinkeinojen harjoittajista voi etsiä Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävistä luovutetun alueen kihlakuntien kruununvoutien, nimismiesten, Viipurin lääninhallituksen sekä Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin maistraattien arkistoista. Ammattikuntien asiakirjoihin voi tutustua tarkemmin erillisen Portti-tekstin avulla.
Luovutetun alueen yritysten arkistoja on päätynyt Kansallisarkiston lisäksi esimerkiksi Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistoon.
Viipurin läänin tieoloja voi selvittää Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävän Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkiston avulla. Ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvistä asiakirjoista kerrotaan erillisessä Portti-tekstissä.
Karjalan rautateistä ja rautatieläisistä löytyy tietoa Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävistä Rautatiehallituksen ja Karjalan rautateiden liikenne- ja ratapiirien, asemien, varikoiden ja Viipurin konepajan arkistoista. Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään myös Rautatiehallituksen luovutetun alueen siltapiirustukset -kokoelmaa sekä Rautatiehallituksen ratapiirien pakkolunastuskartat -kokoelmaa, joihin sisältyy luovutettua Karjalaa koskevaa aineistoa. Rautateiden rakentamisesta kertovat mm. rautatierakennusten arkistot. Rautatiehallituksen arkistot ovat Mikkelissä etäsäilytyksessä.
Merenkulusta, laivoista ja merimiehistä löytyy tietoa esimerkiksi luotsiviranomaisten, merimieshuoneiden ja maistraattien arkistoista.
Tietoliikenteen kehittymisestä kertovat puolestaan posti- ja lennätinkonttorien arkistot.
Rakentamiseen liittyvistä aineistoista kertoo tarkemmin Portti-teksti Rakennetun ympäristön lähteet.
Viipurin läänin terveydenhoidosta voi etsiä tietoa Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa alueella toimineiden piirilääkärien arkistoista. Luovutetun Karjalan yleisten tai kunnallisten sairaaloiden arkistot ovat säilyneet huonosti. Paikallis- ja piirihallinnon arkistojen aukkoja paikkaamaan voi käyttää Kansallisarkistossa säilytettävää lääkintöhallituksen arkistoa.
Viipurin läänissä toimineiden koulukotien ja kasvatuslaitosten arkistoista Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään Hovin koulukodin ja Kannaksen ammattikoulukodin arkistoja.
Myös Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin kuntien arkistoihin sisältyy terveydenhoidon ja sosiaalihuollon toimijoiden aineistoja.
Terveydenhoidon ja sosiaalihuollon arkistojen henkilöasiakirjat ovat käyttörajoitettuja.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään erityyppisten luovutetun Karjalan alueella toimineiden koulujen arkistoja 1800-luvulta sotavuosiin. Lakkautettujen kuntien kansakoulut sisältyvät Mikkelissä säilytettäviin kuntien arkistoihin omina kokonaisuuksinaan.
Valtion oppikouluista Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään mm. seuraavia: Enson yhteiskoulu, Käkisalmen yhteislyseon, Sortavalan lyseo, Sortavalan tyttölyseo, Svenska flickskolan i Viborg, Svenska samlyceum i Viborg, Säkkijärven yhteiskoulu, Viipurin klassillinen lyseo, Viipurin suomalainen lyseo, Viipurin tyttökoulu.
Osa luovutetun alueen oppikouluista jatkoi toimintaansa muualla Suomessa. Esimerkiksi Koiviston yhteislyseosta tuli Virolahden yhteislyseo, jonka nimellä aineistot löytyvät Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikasta. Terijoen suomalaisesta yhteiskoulusta tuli lopulta Kannaksen yhteislyseo, jonka arkistoa säilyttää Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipaikka.
Kansallisarkistossa säilytettävään Tuomiokapitulien kouluarkistoon sisältyy Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin koulujen asiakirjoja 1800-luvulta.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytetään useiden luovutetussa Karjalassa toimineiden ammatillisten oppilaitosten arkistoja. Alueella toimi mm. Viipurin kaupungin poikien ammattikoulu, Viipurin kaupungin tyttöjen ammattikoulu, Viipurin kaupungin yleinen ammattilaiskoulu, Viipurin sunnuntaikoulu, Viipurin käsityöläiskoulu, Elisenvaaran maatalouskoulu, Kurkijoen maamiesopisto, Viipurin kauppaoppilaitos, Sortavalan liikeapulaiskoulu, Sortavalan kauppakoulu, Viipurin teollisuuskoulu, Uudenkirkon kotitalouskoulu, Sortavalan merimieskoulu ja Viipurin merikoulu. Suomen sahateollisuuskoulu jatkoi toimintaansa Kotkan metsä- ja puutalousoppilaitoksena, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Luovutetulla alueella toimineita opettajanvalmistuslaitoksia olivat Suistamon alakansakouluseminaari sekä Sortavalan seminaari. Suistamon alakansakouluseminaarin arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Sortavalan seminaarin asiakirjat jakaantuvat Kansallisarkiston Mikkelin ja Joensuun toimipaikkoihin, joissa sitä säilytetään seuraajansa Itä-Suomen seminaarin arkistoina.
Seurakuntia laajempia hallinnollisia alueita olivat evankelis-luterilaisessa kirkossa rovastikunnat, jotka olivat väliportaan hallintoa seurakuntien ja Viipurin hiippakunnan tuomiokapitulin välillä. Luovutetun Karjalan alueella oli Jääsken, Kurkijoen, Käkisalmen, Sortavalan ja Äyräpään rovastikunnat. Näiden kaikkien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Ortodoksiset hiippakunnat olivat 1700-luvulta lähtien jakaantuneet valvontapiireihin. Näiden arkistot on koottu Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävään Ortodoksisen kirkkokunnan valvontapiirit -kokoelmaksi. Kirkkohallinnollisesti Suomen ortodoksit kuuluivat Pietarin metropoliitan alaisuuteen ja kirkollisena keskuselimenä oli Viipurin hengellinen hallitus (myöhemmin konsistori). Viipurin hiippakunta perustettiin vuonna 1892 ja vuonna 1918 ortodoksinen kirkkokunta itsenäistyi. Viipurin hengellisen konsistorin tilalle tuli kirkollishallitus. Kirkollishallitus toimi Sortavalassa. Sodan aikana kirkollishallituksen ja sen edeltäjien arkistoja tuhoutui huomattava määrä. Ortodoksisen kirkon viranomaisten arkistojen säilytys on keskitetty Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikkaan.
Kunnallishallinnon organisoinnin kannalta keskeisiä säännöksiä olivat kunnallislait vuodesta 1865 ja 1873 lähtien. Kaupunkien kunnallisasetus vuodelta 1873 siirsi hallinnon pääpainon maistraateilta, järjestysoikeuksilta tai seurakunnilta kaupunginvaltuustolle ja muille kunnallisille elimille. Maalla taas jo vuoden 1865 asetus erotti kunnan ja seurakunnan toisistaan. Kunnan ylin päättävä elin oli aluksi kuntakokous, sillä kunnanvaltuustot vakiintuivat maalaiskuntiin vasta vuoden 1917 jälkeen. Ylin hallintoa hoitava toimielin oli kunnallislautakunta.
Sotavuosista aina kuntien lakkauttamiseen vuonna 1948 asti luovutetun Karjalan kuntien asioita hoitava elin oli kussakin kunnassa toiminut hoitokunta.
Luovutetun Karjalan lakkautettujen kuntien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.
Osittain luovutettujen ja toimintaansa jatkaneiden kuntien aineistot ovat kuntien (tai niiden seuraajien) omissa keskusarkistoissa.
Seuraaviin kunnallisiin toimijoihin voi tutustua tarkemmin erillisissä Portti-teksteissä:
Sotavuosien 1939-1945 aineistot ovat pääosin Kansallisarkistossa Helsingissä. Myös ennen talvisotaa muodostuneet puolustushallinnon ylimpien organisaatiotasojen sekä meri- ja ilmavoimien aineistot ovat pääosin Helsingissä. Puolustushallinnon lääkintämuodostelmien asiakirjat (sota- ja sotilassairaalat sekä lakkautetut varuskuntasairaalat) ovat Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa etäsäilytyksessä.
Aineistoa käsitellään tarkemmin mm. seuraavissa erillisissä Portti-teksteissä:
Vanhan Suomen ajan aineistoista kerrotaan tarkemmin erillisessä Portti-tekstissä.
Karjala jaettiin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin kesken. 1500-luvulla Suomi jaettiin linnalääneihin ja edelleen voutikuntiin veronkantoa varten. Ruotsin Karjalassa oli Viipurin linnalääni. Novgorodin Karjalassa jaettiin verotusalueet 1400-luvulla viideksi suureksi lääniksi eli viidennekseksi. Karjalassa näistä oli kaksi eli Vatjan (Käkisalmen lääni) ja Äänisen viidennes. 25-vuotisen sodan aikana Käkisalmen linnalääni oli vuosina 1580–1595 ruotsalaisten miehittämänä, jolloin sieltä kerättyjen verojen tietoja sisältyy voudintileihin. Ruotsille Käkisalmen lääni siirtyi Stolbovan rauhassa vuonna 1617.
Vuonna 1634 perustettiin lääninhallinto, jonka paikallishallintoyksiköksi tuli lääninhallitus. Läänit jakautuivat kihlakuntiin ja kihlakunnat pitäjiin. Karjalassa oli Viipurin ja Savonlinnan lääni sekä Käkisalmen lääni. Vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa Käkisalmen lääni nykyistä Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta ja Viipurin ympäristö Viipurin ja Savonlinnan läänistä liitettiin Venäjään.
Asiakirja-aineistoa on säilynyt keski-ajalta Suomen arkistoissa vain vähän. Keskiajan asiakirjoista kerrotaan tarkemmin erillisessä Portti-tekstissä.
1500- ja 1600-lukujen keskeisintä lähdeaineistoa ovat tiliasiakirjat, jotka on järjestetty kahteen osaan, voudintileihin (1537–1634) ja läänintileihin (1635–1808). Muita aikakauden lähteitä ovat tuomiokirjat, joihin liittyy myös Tuomiokirjakortisto (Tuokko), joka kattaa Käkisalmen läänin.
1600-luvun ja 1700-luvun alun kirkonkirja-aineistoa on säilynyt Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävissä Karjalan seurakuntien arkistoissa vain satunnaisesti.
Ruotsin vallan ajan sotilasasiakirjoista kerrotaan erillisessä Portti-tekstissä.
Karjalaan liittyvää aineistoa sisältyy Ruotsin keskushallinnon arkistoihin, joita säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.
Venäjän Karjalaan liittyvää aineistoa säilytetään Venäjän arkistoissa. Painettuina on ilmestynyt mm. seuraavia lähdejulkaisuja:
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa tai muualla Kansallisarkistossa säilytettäviä luovutetun Karjalan yksityisiä arkistoja (henkilö-, perhe-, suku-, yhdistys- ja yritysarkistot) voi hakea Astia-verkkopalvelun tai Aarre-arkistorekisterin avulla.
Luovutetun alueen yksityisarkistoja säilytetään Kansallisarkiston lisäksi monissa yksityisissä keskusarkistoissa. Arkistoja voi lähteä jäljittämään valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä, johon on koottu rekisteriin osallistuvien laitosten omista tietokannoista perustiedot niiden säilyttämistä yksityisarkistoista.
Luovutettua Karjalaa koskevia karttoja sisältyy moniin eri Kansallisarkistossa säilytettäviin aineistoihin. Karttoja on sekä erillisissä karttakokoelmissa että sisältyneenä eri viranomaisten arkistoihin. Karttoja voi hakea karttahaun, Astia-verkkopalvelun tai Aarre-arkistorekisterin avulla.
Karjalan karttoja voi hakea esimerkiksi Kansallisarkistossa säilytettävistä pitäjänkartastosta, maanmittaushallituksen uudistusarkistosta sekä Yleiskartat –kokoelmasta.
Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävät Viipurin läänin maanmittauskonttorin arkisto ja Kuopion läänin maanmittauskonttorin arkisto sisältävät luovutetun alueen tiluskarttoja.
Myös internetissä oleva Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelu sisältää kiinnostavaa kartta-aineistoa.
Piirustuksia sisältyy vaihtelevasti eri arkistoihin. Portti-teksti Rakennetun ympäristön lähteet kertoo tarkemmin rakennustoiminnan lähteistä.
Julkisista rakennuksista sisältyy yleensä tietoja niitä rakentaneiden eri viranomaisten arkistoihin. Rakennushallituksen Viipurin piirikonttorin arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa. Kansallisarkistossa säilytettäviin Rakennushallituksen piirustukset – kokoelmiin sisältyy myös luovutetun alueen julkisen rakennustoimintaa koskevia piirustuksia. Kansallisarkistossa säilytetään myös Luovutetun alueen varuskuntien arkkitehti- ja rakennepiirustukset -kokoelmaa.
Kaupungeissa rakentamisen valvonta kuului autonomian alusta alkaen maistraateille. Rakennuspiirustuksia sisältyy Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa mm. Viipurin maistraatin, Sortavalan kaupungin rakennustarkastajan ja Lahdenpohjan järjestysoikeuden arkistoihin. Viipurin maistraatin rakennuspiirustuksia on digitoitu Kansallisarkiston Astia-palveluun.
Laki rakentamisesta maaseudulla tuli voimaan vasta talvi- ja jatkosotien jälkeen, joten maaseudun yksityiseen rakennustoimintaan liittyvää aineistoa luovutetulta alueelta on vaikea löytää.
Kansallisarkistossa säilytettäviä Karjalaan liittyviä valokuvia voi hakea Astia-verkkopalvelun ja Aarre-arkistorekisterin avulla. Valokuvaus on kuitenkin harvoin ollut osa viranomaistoimintaa, minkä vuoksi esimerkiksi Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin luovutetun Karjalan piiri- ja paikallisviranomaisten arkistoihin sisältyy vain satunnaisesti valokuva-aineistoa.
Valokuvia kannattaakin ensisijaisesti etsiä esimerkiksi Museoviraston kokoelmista. Valokuvia sisältyy myös eri laitoksissa säilytettäviin yksityisarkistoihin, joita voi jäljittää valtakunnallisen yksityisarkistorekisterin avulla.