Raastuvanoikeudet olivat alioikeuksia, jotka toimivat ennen vuotta 1959 perustetuissa Suomen kaupungeissa. Lainsäädäntö erotteli kaupunkien ja maaseudun hallintojärjestelmät Suomessa ennen vuonna 1959 käynnistyneitä lakiuudistuksia. Tätä ennen alioikeusjärjestelmä oli jaettu kaupunkien raastuvanoikeuksiin ja maaseudun kihlakunnanoikeuksiin.
Ensimmäiset raastuvanoikeudet perustettiin Suomeen keskiajalla. Raastuvanoikeudet olivat kuitenkin pitkään kiinteä osa maistraatteja, jotka toimivat kaupunkien hallintoeliminä. Asiakirjoissa, kuten pöytäkirjoissa, raastuvanoikeuksien eriytyminen maistraateista alkaa näkyä 1700-luvulla, mutta joissakin kaupungeissa lopullinen jako tapahtui vasta 1800-luvulla. Vuoteen 1868 asti kaupungeissa toimi myös raastuvanoikeuksia alempia kämnerinoikeuksia. Vuonna 1993 kaikki raastuvan- ja kihlakunnanoikeudet muutettiin käräjäoikeuksiksi.
Raastuvanoikeudet käsittelivät kaikki kaupunkeja ja kaupunkilaisia koskevat jutut lukuun ottamatta vakavimpia rikoksia, joiden käsittely aloitettiin suoraan hovioikeudesta. Raastuvanoikeuksien käsittelemiä juttuja olivat muun muassa riita- ja rikosasiat, avioerot, perinnöt ja testamentit, irtaimistokiinnitykset, lainhuudatukset sekä kiinteistö- ja konkurssiasiat. Suurin osa jutuista oli aina pieniä, rutiininomaisesti hoidettuja juopumus- ja avioerojuttuja. Raastuvanoikeuden tuomioista pystyi valittamaan hovioikeuteen.
Kansallisarkiston toimipisteissä säilytetään raastuvanoikeuksien arkistoja Maarianhaminan arkistoa lukuun ottamatta. Arkistoja on yhteensä 39.
Raastuvanoikeuksien arkistoissa on asiakirjoja kaikenlaisista raastuvanoikeuksien käsittelemistä jutuista. Arkistojen keskeisimpiä asiakirjoja ovat pöytäkirjat, joista saa parhaiten tietoa käsitellyistä jutuista. Pöytäkirjoihin on myös pääsääntöisesti sidottu mukaan muita juttuihin liittyviä asiakirjoja, kuten tuomio- ja sakkoluetteloita. Pöytäkirjojen pitämisestä luovuttiin 1970-luvulta lähtien suurimmassa osassa jutuista, kuten riita- ja rikosasioissa. Tämän jälkeen juttujen yhteydessä syntyneet asiakirjat koottiin asiakirjavihkoiksi ja päätökset kerättiin omaan sarjaansa. Kansallisarkiston toimipisteissä pöytäkirjoja säilytetään sekä alkuperäisinä kappaleina että renovoituina eli puhtaaksikirjoitettuina.
Muita tutkijoille hyödyllisiä raastuvanoikeuksien asiakirjoja ovat esimerkiksi perukirjat.
Raastuvanoikeuksien asiakirjat ovat erittäin tärkeitä lähteitä ennen kaikkea tutkittaessa 1800-lukua edeltävää aikaa kaupungeissa. Asiakirjat mahdollistavat monenlaisen henkilö- ja yhteiskuntahistoriallisen tutkimuksen tekemisen, joka ei muiden lähteiden puuttuessa olisi mahdollista. Tutkittaessa aikaa 1800-luvulta eteenpäin raastuvanoikeuksien asiakirjojen merkitys ei ole enää yhtä suuri, mutta niistä voi silti löytää paljon mielenkiintoisia yksittäisiä henkilöitä koskeneita tietoja. Niistä voi saada tietoja asianomaisia koskevista riidoista ja rikoksista, mutta myös laajemmin muista asioista. Juttujen selvityksistä voi saada mielenkiintoisia tietoja esimerkiksi etsityn henkilön sukulaissuhteista.
Helsingin raastuvanoikeuden arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä ja muiden raastuvanoikeuksien arkistoja Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Kaikki arkistot eivät ole täydellisinä sarjoina Kansallisarkiston toimipaikoissa, vaan osia joistain arkistoista säilytetään paikallisissa kaupunginarkistoissa. Joidenkin raastuvanoikeuksien arkistot ovat myös yhteisiä oman kaupunkinsa maistraatin arkiston kanssa. Renovoituja pöytäkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä, ja joitakin on myös mikrofilmeinä muissa toimipaikoissa.
Raastuvanoikeuksien käsittelemien juttujen etsintä aloitetaan diaareista. Diaareihin on merkitty tiedot siitä, milloin juttua on käsitelty ja mahdollisesti, mikä osasto sen käsitteli. Diaareista saatujen tietojen avulla etsitään oikea pöytäkirja, josta tutkijaa kiinnostavat asiat selviävät. Raastuvanoikeuksien arkistojen sarjojen järjestyksissä on jonkin verran eroja. Arkistoon tutustumiseen saa apua henkilökunnalta, joka opastaa paikallisten hakuapuvälineiden käytössä ja tiedonhankinnassa.
Etsittäessä raastuvanoikeuksien asiakirjoja Astia-verkkopalvelun kautta, kannattaa rajata hakua katkaisumerkkiä eli asteriskia * käyttäen. Esimerkiksi Kansallisarkistossa Mikkelissä säilytettävät Mikkelin raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat vuodelta 1920 ja Kansallisarkistossa Helsingissä säilytettävät saman vuoden renovoidut pöytäkirjat löytyvät Astiasta hakulausekkeen Mikkelin raastuvanoik* varsinais* 1920 avulla.