Pitäjänkartasto muodostuu pääosin vuosina 1840–1865 lääneittäin valmistuneesta, käsin piirretystä kartta-aineistosta. Aineiston keräsivät Päämaanmittauskonttorin alaiset maanmittarit. Kustannusten säästämiseksi kartoituksessa käytettiin pohjana 1700-luvun maanmittausten yhteydessä toimitettuja geometrisiä karttoja. Niistä pienennettiin mittakaavaan 1:20 000 karttoja, joista yhteen sovittamalla muodostettiin pitäjänkartat. Tarvittaessa tyhjät kohdat täytettiin tyhjillä papereilla. Puutteellisen ja vanhentuneen karttamateriaalin takia jälkikäteen tehtiin useita täydennysmittauksia. Lopputulos jäi tästä syystä epäyhtenäiseksi.
Päämaanmittauskonttorin vuonna 1843 antamien ohjeiden mukaan karttojen mittauksissa oli kiinnitettävä huomio asumuksiin, viljelysten ääriviivoihin, metsämaiden päälajeihin, rajoihin, vesistöihin ja kulkureitteihin. Kartat oli varustettava otsikolla, pohjoisviivalla ja mittakaavalla. Ne laadittiin vuoden 1825 piirustus- ja väritysohjeiden mukaan tavoitteena esittää pääpiirteissään kiinteistöjaotus ja maastokuviot. Pitäjänkartta viittaa siis nimensä mukaisesti tietyn pitäjän alueen käsittävään karttaan.
Täydennysmittauksissa kiinnitettiin huomiota samoihin tekijöihin kuin vuoden 1843 ohjeissa, eikä topografisia tietoja vielä esitetty. Jos pitäjänkartat oli ehditty valmistaa ennen täydennysmittausten suorittamista, sijoitettiin täydennysmittaukset sille kohdalle karttaa, johon sitä varten oli jätetty tyhjä tila tai vanha maantieteellisen kartan pala. Vuodesta 1889 lähtien pitäjänkartoille ryhdyttiin merkitsemään niiden valmistumisen jälkeen tapahtuneita hallinnollisten ja kirkollisten rajojen muutoksia. Pitäjänkarttojen täydennys-, tarkennus- ja toimitustyö jatkui aina 1940-luvulle asti.
Pitäjänkartaston puutteellinen ja vanha kartta-aineisto huolestutti kartaston laatijoita siinä määrin, että tarkistusta varten tehtiin 1: 100 000 mittakaavaiset pitäjänkarttapienennökset Uudenmaan läänin 24 pitäjästä. Pienoiskartoille merkittiin vain pitäjää ympäröivä rajapiiri ja vesistöt sekä kylät, talot ja tiet. Maastokuvioita ei merkitty ollenkaan.
Pitäjänkartasto on osa maanmittaushallituksen historiallista kartta-arkistoa. Pitäjänkartasto valmistui pääosin vuosina 1840–1865, mutta arkistossa oleva kartasto perustuu kartta-aineistoon vuosilta 1749–1917. Alkuperäiset, 360 pitäjittäin laadittua karttarullaa, on leikattu yleislehtijaon ruutujen mukaisiin 5116 karttalehteen 1950-luvun alussa.
Pitäjänkartta-aineiston yhteydessä ovat myös Uudenmaan läänin pitäjänkarttapienennökset mittakaavassa 1:100 000, joiden yhteyteen on merkitty kylien sijainnit maakirjamerkintöjen mukaisesti. Lisäksi arkistoon kuuluu muutamia vanhoja pitäjänkarttoihin rinnastuvia pienoiskokokarttoja.
Pitäjänkarttoja voi tutkia vain Astia-palvelussa. Alkuperäisiä koskee niiden huonon kunnon vuoksi käyttörajoitus. Uudenmaan läänin pitäjänkarttapienennökset saa tutkittavaksi alkuperäisinä, mikäli niiden kunto sen sallii.
Pitäjänkartasto sisältää monipuolista tietoa ja täydentää hyvin muita lähteitä. Kartaston avulla voi tehdä perinteistä karttatutkimusta ja sitä voi hyödyntää osana maisematutkimuksen historiallisen paikkatiedon käsittelyä. Pitäjänkarttojen avulla voi tutkia myös yksittäisen paikkakunnan maantiedettä historiallisesta näkökulmasta, samoin maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneita muutoksia. Kartat tarjoavat omalta osaltaan kuvan siitä, miltä vanha maatalousvaltainen Suomi näytti viimeisessä vaiheessa. Kartastosta on hyötyä myös sukututkimuksessa.
Pitäjänkarttoja käyttäessä kannattaa huomioida niiden valmistumistapa ja -aika. Valmistumisvuotta kannattaa pitää viitteellisenä, koska kartta ei välttämättä kuvaa aluetta sellaisena kuin se oli kyseisenä aikana. Täydennysmittausten ja tarkennusten vuoksi kartat ovat saattaneet muuttua ja ne kuvaavatkin todellisuudessa myöhempää aikaa kuin valmistumisvuosi. Kartta-aineiston epäyhtenäinen keruutapa saattaa myös asettaa rajoituksia niiden käytölle.
Pitäjänkartat on paloiteltu pitäjittäin yleislehtijakokartan ruutuja hyväksi käyttäen eli tietyn pitäjän kartan voi jäljittää katsomalla kartasta tiettyyn alueeseen viittaavat numerot. Painettu yleislehtijakoon perustuva mallikartta löytyy Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteestä. Kartta on jaettu yleislehtijaon mukaan alueittain numeroituihin (esim.1012) karttalehtiin. Näiden lehtien eli ruudukoiden sisällä on vielä tarkempi ruutujako (esim.04), jonka avulla tietty alue tai pitäjä on helpompi paikantaa. Karttalehden tunnus 1012 04 viittaa siten esimerkiksi Jomalan karttaan.
Tarkempi ruutujako on aina sama eli
| 03 | 06 | 09 | 12 |
| 02 | 05 | 08 | 11 |
| 01 | 04 | 07 | 10 |
Pitäjänkartat on luetteloitu karttaluetteloon 251:04. Luettelosta näkyy karttanumeron lisäksi kartan valmistumisvuosi ja kartat on siinä alueittain koottu yleislehtijakokartan mukaisesti yhdeksi kokonaisuudeksi.
Pitäjänkartat löytää Astiasta helpoiten etsimällä ensin pitäjänkarttojen kokoelman. Kokoelman löydät Astian aineistohausta hakusanalla pitäjänkartasto. Hakutuloslistauksesta löydät hakutuloksen "Ia. Pitäjänkartasto (1749-1917)". Klikkaamalla tämän hakutuloksen ohessa sijaitsevaa "Avaa tiedot" -painiketta, saat nähtäväksesi listauksen kokoelman sisällöstä. Kartat on nimetty paikkakunnittain sekä yleislehtijaon mukaisesti numeroituna, joten yksittäinen kartta on nimetty aina sekä numerosarjalla että paikkakunnan nimellä: esim. "1131 09 Ia.* -/--_2 Rauma". Haluamasi kartan löytämiseen voit hyödyntää selaimen hakutoimintoa, joka aukeaa painamalla samanaikaisesti näppäimiä ctrl ja F. Tällöin selaimeesi aukeaa hakukenttä, johon voit kirjoittaa joko etsimäsi kartan esittämän paikkakunnan tai sen yleislehtijaon mukaisen numerokoodin. Löydettyäsi etsimäsi kartan pääset tarkastelemaan karttaa klikkaamalla sen nimeä luettelossa ja tämän jälkeen klikkaamalla "Tarkastele digitaalisena" -painiketta.