Poliisilaitokset alkoivat Suomessa 1810-luvulla kaupunkien järjestyksenpidon eliminä, ja ne korvasivat vähitellen maistraatit sekä maaseudun nimismiespiirit, jotka lakkautettiin 1996. Laitokset vastasivat aluksi järjestyksestä, mutta tehtävät laajenivat rikostutkintaan, lupahallintoon ja väestön valvontaan. Kansallisarkistossa säilytetään 38 poliisilaitoksen arkistoja, joissa on asiakirjoja vuodesta 1816 aina 1990-luvulle asti. Aineisto soveltuu erityisesti rikos-, poliisi- ja henkilöhistorian tutkimukseen. Arkistoja voi tutkia Astiassa; osa uudemmasta aineistosta on käyttöluvanvaraista.
Poliisilaitokset olivat laitoksia jotka vastasivat järjestyksenpidosta kaupungeissa. Suomessa poliisilaitoksia alettiin perustaa 1810-luvulla. Aluksi poliisilaitokset olivat kunnallisia, mutta muuttuivat vähitellen valtiollisiksi. Maaseudulla poliisitoimesta vastasivat nimismiespiirit. Ne lakkautettiin aluehallintouudistuksessa vuonna 1996 ja myös maaseudulla poliisiasioista alkoivat vastata poliisilaitokset.
Suomen poliisilaitosten historian voi katsoa alkaneen vuonna 1811, jolloin kenraalikuvernööri Steinheil vaati poliisilaitoksen perustamista Turkuun. Poliisilaitos perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1816, sen jälkeen perustettiin poliisilaitokset Helsinkiin vuonna 1826 ja Viipuriin vuonna 1836. Aluksi poliisilaitoksia kutsuttiin yleisesti myös poliisikamareiksi. Muissa kaupungeissa poliisitoimesta vastasi maistraatti.
1800-luvun loppupuolella heräsi kysymys poliisilaitosten tarpeellisuudesta myös muissa kaupungeissa. Tampereelle poliisilaitos perustettiin vuonna 1891 ja Poriin vuonna 1899. Vuosina 1902–1916 perustettiin poliisilaitokset vielä 13 kaupunkiin. Autonomian ajan lopussa Suomen kaupungeissa oli 18 täydellistä poliisilaitosta. Lisäksi pienemmissä kaupungeissa oli poliisilaitoksia, jotka eivät olleet täydellisiä.
Suomen itsenäistyttyä poliisitoimi pysyi ennallaan. Vuonna 1925 annettiin poliisitoimiasetus, mutta se ei juuri muuttanut kaupunkipoliisin järjestysmuotoa. Poliisitoimi pysyi sellaisena millaiseksi se oli vakiintunut. Kaupungeissa joissa oli täydellinen poliisilaitos poliisipäällikkönä toimi poliisimestari ja niissä kaupungeissa joissa täydellistä poliisilaitosta ei ollut, päällikkönä toimi poliisikomisario. Poliisitoimiasetus antoi poliisilaitoksille myös suhteellisen vapaat kädet erilaisille järjestelyille sen mukaan miten paikalliset olosuhteet vaativat.
Poliisitoimen osalta merkittäviä muutoksia tapahtui vasta toisen maailmansodan jälkeen kun alettiin perustaa niin sanottuja uusia kaupunkeja. Uusiksi kaupungeiksi kutsutaan kaupunkeja, jotka on perustettu vuoden 1959 jälkeen. Näiden kaupunkien osalta vuoden 1966 poliisilaki sääti, että uudet kaupungit kuuluivat nimismiespiiriin, eivätkä ne olleet velvollisia osallistumaan poliisilaitoksen menoihin niin kuin vanhat kaupungit. Vuonna 1977 velvoite osallistumisesta poliisilaitoksen menoihin poistettiin myös vanhoilta kaupungeilta.
Vanhan järjestelmän voi katsoa lakanneen kokonaan vuonna 1996 kihlakuntauudistuksen myötä, jolloin poliisihallinto järjestettiin uudelleen. Tällöin lakkautettiin vanhanmuotoiset nimismiespiirit ja poliisilaitokset.
Poliisilaitosten tehtävät olivat monipuolisia. Aluksi poliisilaitokset vastasivat lähinnä järjestyksen pidosta ja valvonnasta. Myöhemmin tehtävät laajenivat ja poliisilaitokset alkoivat vastata rikostutkinnasta, irtolaisten kiinniotosta, rikollisia koskevien tilastojen ylläpidosta, irtolais- ja alkoholistiasioista. Lisäksi poliisilaitokset vastasivat ajokorttiasioista ja autojen rekisteröinneistä, passi- ja muista lupa-asioista, liikenneasioista sekä ulkomaalaisten oleskelu- ja työasioista.
Suurissa kaupungeissa poliisilaitoksiin saattoi kuulua useita eri osastoja, jotka vastasivat eri tehtävistä. Poliisilaitoksessa saattoi olla kanslia, keskusosasto, rikososasto, järjestysosasto, huolto-osasto ja vielä tämän lisäksi piirejä, jotka vastasivat asioiden hoitamisesta tietyssä osaa kaupunkia. Pienissä poliisilaitoksissa ei osastoja ja piirejä yleensä ollut.
Kansallisarkistossa säilytetään 38 poliisilaitoksen arkistoja. Poliisilaitosten arkistoissa on asiakirjoja vuodesta 1816, jolloin Turun poliisilaitos perustettiin, aina 1990-luvulle asti. 1800-luvun aineistot ovat aluksi ruotsiksi mutta vuosisadan lopussa kieli alkaa vähitellen muuttua suomeksi. Kuitenkin Pietarsaaren, Kristiinankaupungin ja Uudenkaarlepyyn poliisilaitosten arkistot ovat kokonaan ruotsiksi.
Poliisilaitosten arkistot sisältävät runsaasti erilaista asiakirjamateriaalia. Arkistot sisältävät esimerkiksi erilaisia diaareja, luetteloita, pöytäkirjoja (erityisesti kuulustelupöytäkirjoja), toisteita, saapuneita asiakirjoja ja tiliasiakirjoja.
Poliisilaitosten arkistot ovat säilyneet melko hyvin. Suurten poliisilaitosten arkistot ovat hyvinkin laajoja kun taas pienempien kaupunkien poliisilaitosten arkistot ovat usein melko pieniä.
Osa uudemmasta materiaalista sisältää julkisuuslainsäädännön perusteella salassa pidettäviä yksityisyyden suojaan liittyviä tietoja, joiden käyttö edellyttää käyttölupaa.
Tutkijoille poliisilaitosten arkistot ovat tärkeä lähde varsinkin tutkittaessa rikoshistoriaa tai suku- ja henkilöhistoriaa. Myös poliisi-, oikeus- ja kaupunkihistorian tutkijoille poliisilaitosten arkistot ovat merkittäviä lähteitä.
Arkistojen avulla voi löytää tietoja mitä erilaisimmista asioista, sillä poliisilaitosten tehtävät olivat hyvin moninaisia. Isojen kaupunkien poliisilaitosten arkistojen avulla voi esimerkiksi saada selville millaisia ulkomaalaisia kaupungeissa oleskeli, sillä ulkomaalaisten tuli käydä näyttämässä passinsa poliisilaitoksella. Myös kaupunkien asukkaista on mahdollista löytää tietoa, koska poliisilaitoksissa pidettiin asunto- ja osoiteluetteloita.
Rikoshistorian tutkimisen kannalta tärkeitä ja kiinnostavia asiakirjoja ovat erilaiset luettelot ja pöytäkirjat, kuten esimerkiksi pidätettyjen päiväkirjat, rikosjuttukirjat, tutkimuspöytäkirjat, luettelot etsintäkuulutetuista ja kuulustelupöytäkirjat.
Poliisilaitosten arkistoihin ja niiden säilytyspaikkoihin voi tutustua Astia-verkkopalvelussa. Luovutetun alueen poliisilaitosten (Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan) arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa.