Tämä aineisto-opas käsittelee Maanmittaushallituksen uudistusarkistoa. Se sisältää n. 726 000 renovoitua eli puhtaaksipiirrettyä karttaa ja niihin liittyviä asiakirjoja 1600–1900-luvuilta. Aineisto kattaa isojakotoimitukset ja muut jakotoimitukset, järjestettyinä lääneittäin, kunnittain ja kylittäin. Se soveltuu paikallis-, asutus- ja kulttuurihistorian tutkimukseen sekä maankäytön muutosten tarkasteluun. Osa aineistosta on digitoitu ja saatavilla hakusanalla "maanmittaushallituksen uudistusarkisto*". Täysin digitoituja ovat mm. Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Ahvenanmaan läänien sarjat. Viipurin läänin digitointi on käynnissä.
Suomen maanmittauksen historian katsotaan alkavan Olof Gangiuksen määräämisestä maanmittariksi Turun lääniin vuonna 1633. Seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa toimineiden maanmittarien määrä alkoi vähitellen kasvaa. Maanmittarien tuli laatia 1630-luvulta lähtien maanmittaustoimituksissa syntyneistä kartoista ja niihin liittyvistä selvityksistä ns. renovoidut uudistuskappaleet eli puhtaaksipiirrokset.
Uudistuskartat toimitettiin Ruotsin vallan aikana aluksi kamarikollegioon ja 1600-luvun lopusta lähtien Päämaanmittauskonttoriin. Autonomian ajan alussa Suomeen perustettiin vuonna 1812 oma Päämaanmittauskonttori, jonne maanmittarit toimittivat uudistetut kartat. Päämaanmittauskonttorista tuli myöhemmin Maanmittauksen ylihallitus ja vuodesta 1916 alkaen Maanmittaushallitus. Uudistusten laatiminen ja arkistoitavaksi toimittaminen jatkui pääpiirteissään samanlaisena aina vuoteen 1960 saakka. Tuolloin annettiin asetus, joka päätti uudistusten laatimisen. Renovaatiot korvattiin mikrofilmeillä. Ruotsin vallan aikana laaditut renovaatiot saatiin Suomeen Haminan rauhansopimuksen nojalla. Venäjällä tehdyt Viipurin lääniä koskevat uudistukset liitettiin 1820- luvulla maanmittausarkiston yhteyteen.
Uudistuskarttojen määrä alkoi kasvaa vuodesta 1757 alkaen, kun isojakotoimitukset aloitettiin Suomessa. Varsinkin 1800-luvulla uudistuskarttojen määrä kasvoi runsaasti. Vuonna 1881 päätettiin, että uudistukset laadittaisiin vain sellaisista katselmuksista ja kartoituksista, jossa tilan kaikki tilukset mitattiin. Uudistuskarttojen määrään kasvua rajoitettiin vuonna 1916 määräämällä uudistukset tehtäväksi vain, jos kohteen pinta-ala oli vähintään 50 hehtaaria. Vuonna 1920 vähimmäispinta-ala kasvatettiin 80 hehtaariin.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää maanmittaustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa) syntyneitä renovoituja eli puhtaaksipiirrettyjä maanmittauskarttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja, joihin kuuluu jakokirjoja, pyykkiselityksiä, pöytäkirjoja sekä muita asiakirjoja. Asiakirjat on laadittu karttojen kokoisille kartonki- tai paperipohjille. Uudistusarkistoon kuuluvat myös 1600-luvun karttakirjat eli maakirjakartat tai geometriset maakirjakartat.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää 726 000 asiakirjaa. Arkistossa on aineistoa 1600-luvulta 1900-luvulle. Se on suurin Kansallisarkistossa säilytetty karttakokoelma. Uudistusarkisto on järjestetty lääneittäin, kunnittain, kylittäin ja toimituksittain. Aineisto on mikrofilmattu ja osin myös digitoitu.
Uudistuskartat ja -asiakirjat ovat käsin valmistettuja jäljennöksiä maanmittausasiakirjoista. Maanmittaustoimitusten lainvoimainen lopputulos on selvitettävä ensisijassa alkuperäisten karttojen ja asiakirjojen perusteella. Alkuperäisiä karttoja ja asiakirjoja säilytetään Maanmittauslaitoksessa lukuun ottamatta luovutetun alueen tiluskarttoja hakemistoineen, jotka ovat käytettävissä Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä (Viipurin läänin maanmittauskonttorin maanmittausarkisto).
Uudistusarkistoa voi käyttää esimerkiksi paikallis-, talous-, asutus- ja kulttuurihistorian tutkimuksessa. Kartat sisältävät monipuolista tietoa ja auttavat täydentämään muita lähteitä. Varsinkin isojakokartoissa voi olla hyödyllistä tietoa kylien oloista ennen isojakoa. Laajuudestaan johtuen uudistusarkisto on myös hyvä esimerkki kartografian muutoksista vuosisatojen aikana. Arkiston hakuvälineenä toimivan uudistushakemiston avulla tutkija näkee kaikki tietyllä paikkakunnalla suoritetut jakotoimitukset yhdellä silmäyksellä.
Maanmittaushallituksen uudistusarkiston kuvailutietoihin voi tutustua Astia-verkkopalvelussa. Arkisto on myös luetteloitu paperiseen arkistoluetteloon 251:07. Arkisto on tutkijoiden käytettävissä mikrofilmeinä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä sekä osin digitoituna. Marraskuussa 2022 tilanne digitoinnin suhteen on se, että kokonaan on digitoitu sarjat Bia Uudistushakemistot (1634-1960) ja MHA Maakirjakartat (1634-1698). MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat -sarjasta kokonaan on digitoitu sarjat A Turun ja Porin lääni, B Uudenmaan lääni ja Å Ahvenanmaa. Sarjasta H Hämeen lääni on digitoitu noin puolet, ja sarjan G Viipurin lääni systemaattinen digitointi käynnistyy vuonna 2023.
Kaiken digitoidun aineiston löytää Astian aineistohausta hakusanalla maanmittaushallituksen uudistusarkisto* ja rajaamalla haun vain digitaaliseen aineistoon. Karttoja etsiessä kannattaa käyttää mahdollisimman tarkkoja hakusanoja ja rajata hakua esim. paikkakunnan mukaan, jotta hakutuloksia ei tule liikaa.
Uudistusarkisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: itse uudistusarkistosta ja omaksi kokonaisuudekseen erotetuista 1600-luvun maakirjakartoista. Koko arkiston hakemistona toimivat uudistushakemistot, jotka löytyvät sarjasta Bia Uudistushakemistot. Uudistushakemistot kattavat koko uudistusarkiston ja ovat siten hyvin laaja kokonaisuus. Itse uudistuskartat löytyvät sarjasta MHA Uudistuskartat ja -asiakirjat. Sarja on järjestetty lääneittäin ja kunnittain.
Uudistushakemistojen rungon muodostaa vanha lääni-, kunta- ja kyläjako. Läänien sisällä kutakin kuntaa ja edelleen kutakin kylää tai jakokuntaa koskevat kartat on eritelty kronologisessa järjestyksessä toisistaan. Koska uudistusarkisto on muotoutunut 300 vuoden kuluessa, on sen hakemistoa pitänyt muokata ajan kuluessa vastaamaan kulloistakin tilannetta. Nykymuodossaan uudistushakemistot ovat 1920- ja 1930-luvuilta, mutta niihin on tehty korjauksia myöhemmin esimerkiksi silloin, kun tietty kylä on siirretty osaksi toista kuntaa.
Muokkauksista johtuen uudistushakemistot sisältävät runsaasti viittauksia hakemistojen toisiin osiin. Hakemiston kokemien muutoksien vuoksi sen asiakirjojen arkistotunnuksista ei voi enää päätellä kuin arkistotunnuksen kirjainosaa vastaavan vanhan läänin. Lääniin viittaavaa kirjaintunnusta seuraavista kunta- ja kylätunnuksista ei voi usein tehdä johtopäätöksiä, koska useilla kunnilla ja kylillä saattaa olla sama numerotunnus tai samalla kunnalla tai kylällä useampia eri numerotunnuksia. Helsinki on esimerkiksi erotettu jälkikäteen omaksi kokonaisuudekseen tunnuksella B7 Helsinki, jota puolestaan ei pidä sekoittaa tunnukseen B7, joka viittaa mm. moniin Espoon kyliin.
Jotta uudistushakemistoista löytää etsimänsä kartan, on tutkijalla oltava tieto oikeasta läänistä, kunnasta tai pitäjästä ja kylästä tai jakokunnasta. Kartan arkistotunnus on merkitty useimmiten hakemistosivun oikean puolimmaiseen sarakkeeseen. Toisinaan se saattaa olla sisennettynä toimituksen kuvauksen yhteydessä. Tyypillinen arkistotunnus on muotoa: B30:b 2/7-16, Mäntsälän kirkonkylän tiluskartta ja jakokirja vuodelta 1784.