Tämä aineisto-opas käsittelee yleisiä sairaaloita Suomessa ja niiden arkistoja, jotka sisältävät potilasasiakirjoja, hallintodokumentteja ja talousaineistoa. Sairaalat kehittyivät 1600-luvulta lähtien, ja 1800-luvulla valtio ja kunnat alkoivat ylläpitää niitä laajemmin, ml. mielisairaalat ja poikkeusolojen sairaalat. Arkistoissa on salassa pidettäviä potilasasiakirjoja, joiden käyttö vaatii erityisluvan. Asiakirjoja voi hakea ja tilata Astiasta.
Yleiset sairaalat ovat kuntien tai valtion yhdessä tai erikseen ylläpitämiä sairashuoneita. Yleisiin sairaaloihin kuuluvat myös mielisairaalat ja poikkeusolojen sairaalat kuten sotasairaalat.
Sairaalalaitoksen syntyä Suomeen lienee enteillyt jo kuningas Kustaa II Adolfin vuonna 1619 julkaisema käskykirje leprahospitaalin perustamiseksi Turun saaristoon Seilin (Själö) saarelle. Seilin hospitaalissa ei tosin saanut varsinaista lääkärinhoitoa, vaan potilaita hoidettiin vedellä, Jumalan sanalla ja paloviinalla. Saaren sairaalaan sijoitettiin myöhemmin myös pitkäaikaissairaita ja mieleltään järkkyneitä.
Vielä 1700-luvun alussakaan ei Suomessa ollut varsinaisia sairaaloita sanan nykymerkityksessä. Oli hospitaaleja ja muita hyväntekeväisyyden varassa toimineita sairashuoneita, joissa säilytettiin parantumattomasti sairaita.
Parturinammatin harjoittajat (välskärit) saattoivat hoitaa joitakin ulkonaisia sairauksia. Kylvettäjät puolestaan hoitivat sairaita harjoittamalla kuppausta ja haavojen hoitoa. Palvelujaan tarjosivat myös oppimattomat, erilaisten vaivojen parantamiseen vihkiytyneet puoskarit. Lääkäreitä ei juuri ollut, sillä koulutus edellytti opiskelua ulkomailla.
Tukholmaan oli avattu Serafiimijärjestön perustama sairaala 1752. Suomen ensimmäinen varsinainen sairaala lääkäreineen avattiin Turkuun 1759. Varat lääninsairaalan rakentamiseen ja ylläpitoon saatiin Turun hiippakunnan asukkailta. Varoja kerättiin kolehteina ja vapaaehtoisina maksuina kirkollisten toimitusten yhteydessä.
Sairaalan toiminta oli täysin yksityisen rahoituksen varassa. Hoitoa tarvitsevan lähettämisestä sairaalaan sovittiin kirkkoherran ja lääninrovastin kanssa eikä sinne saanut lähettää yli 50-vuotiaita ja alle 4–5 vuoden ikäisiä lapsia puhumattakaan sairaista, joiden parantumista pidettiin epätodennäköisenä.
1700-luvun loppupuolella perustettiin lääninsairaalat myös Vaasaan, Ouluun, Kuopioon, Helsinkiin ja Heinolaan. Sairauksista yleisimpiä olivat veneeriset taudit, mutta myös isorokko kuritti kansaa vielä 1800–luvun alussa, jolloin yleisiä sairashuoneita oli maassamme vajaat 20. Suoritetuissa tarkastuksissa niiden kunto havaittiin peräti kurjaksi ja välineistö puutteelliseksi.
Ensimmäisenä Suomen sairaaloita koskevana säädöksenä pidetään maaliskuussa 1814 annettua keisarillista kirjelmää lääkintäkollegiolle. Kirjelmässä määrättiin mm. sairaaloiden hallinnosta, taloudenpidosta sekä valtion osuudesta sairaanhoidon kustannuksiin. Myös hoitoloiden ja sairaaloiden ylläpidon kustannukset määriteltiin ja ajoittain tarkistettiin. Maaherrojen avuksi asetettiin johtokunnat hoitamaan sairaaloiden hallintoa.
Lapsikuolleisuus oli suuri koulutettujen kätilöiden puuttuessa. Määräys synnytyslaitoksen perustamiseksi Turkuun annettiin toukokuussa 1816 ja ensimmäinen vastasyntynyt lienee parkaissut laitoksen tiloissa sen toiminnan alkamisen merkiksi jo 1.11.1816. Synnytyslaitosta käytettiin opetustarkoituksiin lääkärien ja kätilöiden koulutuksessa. 1833 laitos siirrettiin yliopiston mukana Helsinkiin.
1840-luvulla eri puolille Suomea alettiin perustaa valtion kokonaan ylläpitämiä yleisiä sairaaloita. Tämä siksi, että hoitoon hakeutuminen pitkien matkojen takaa oli vaivalloista. 1850-luvun alkaessa lääninsairaaloissa potilaat ohjattiin hoitotarpeen mukaan sisätautien-, kirurgian-, veneeristen- ja ihotautien tai synnytysosastoille. Joissakin sairaaloissa saattoi olla osasto mielisairaille.
Pitkät matkat sairaaloihin ja osin myös 1860-vuosikymmenellä raivonneiden epidemioiden aiheuttama sairaalahoidon tarve puolsi vaatimuksia kunnallisten sairastupien perustamisesta. Niiden perustaminen oli kuitenkin varsin verkkaista kunnes 1880–luvun puolivälissä valtio ryhtyi tukemaan kunnansairaaloita. 1900-luvulle tultaessa kunnansairaaloita oli lähes 20 ja vuonna 1931 niitä oli jo lähes sadassa maalaiskunnassa.
Valtion ja kuntien yhteistoiminnan kehittämisen tuloksena ryhdyttiin perustamaan keskussairaaloita. Sitä koskeva laki astui voimaan keväällä 1943. Suomi jaettiin 20 keskussairaalapiiriin. Valtion tuli laatia keskussairaalaan osallistuvien kuntien kanssa perustamiskirja, jossa määrättiin mm. mitä lääketieteen erikoisaloja sairaala käsittää, sairaansijojen määrä ja kunkin osallistuvan kunnan käyttöoikeus sairaansijoihin.
Vuonna 1948 hyväksyttyyn uuteen keskussairaalalakiin sisällytettiin kulkutautisairaanhoitoa koskeva säännös, jonka mukaan keskussairaaloihin tuli perustaa kulkutautiosastot.
Sairaaloiden arkistot sisältävät niiden toiminnan myötä syntynyttä asiakirja-aineistoa. Aineistoihin kuuluvat yleensä diaarit, päiväkirjat, luettelot, pöytäkirjat, lähetettyjen kirjeiden toisteet, saapuneet asiakirjat ja tiliasiakirjat.
Arkistoihin sisältyy lukuisia asiakirjasarjoja, jotka sisältävät potilasasiakirjoja. Kyseisissä asiakirjoissa on erityislainsäädännön (PotiL 785/1992 ja KuolL 459/1973) perusteella salassa pidettävää tietoa, joiden käyttö edellyttää käyttölupaa ja joita voidaan antaa vain kyseisessä erityislaissa määriteltyihin käyttötarkoituksiin.
Sata vuotta vanhat ja sitä vanhemmat asiakirjat eivät ole lainsäädännön perusteella käyttörajoituksen alaisia.
Sairaaloiden arkistot sisältävät luonnollisesti potilaitten vastaanottoon, tutkimiseen, hoitoon ja kotiuttamiseen liittyviä asiakirjasarjoja. Sukututkija saattaa löytää niistä tietoja sukunsa edesmenneen jäsenen terveyden tilasta.
Muut asiakirjat, kuten pöytäkirjat, toimintakertomukset ja saapuneet kirjeet laajentavat kuvaa sairaaloiden toiminnasta. Niiden kautta tutkija löytää tietoa sairaalan hallinnosta, tilankäytöstä ja korjaustarpeista. Tiliasiakirjat valottavat sairaaloiden taloudellista tilannetta.
Sairaaloiden arkistoihin kuuluvia asiakirjoja voi hakea ja tilata tutkittavaksi Astia-palvelun kautta. Hakusanana voi käyttää esimerkiksi tietyn sairaalan nimeä, kuten ”Vaasan lääninsairaala”. Tällöin hakutulokseksi saa kyseisen sairaalan kaikki arkistoaineistot.
Hakua voi rajata edelleen selaamalla tuloksia eri välilehdellä. Toimijavälilehdeltä löydät toimijakortin, jolle on listattu kyseisen sairaalan arkistoon kuuluvat aineistot.
Haluamansa aineiston voi tilata Astian avulla tutkittavakseen aineistoa säilyttävän yksikön tutkijasaliin tai kaukolainana johonkin toiseen Kansallisarkiston yksikköön. Kaukolainaus on maksullista ja aineiston lainauksessa voi olla rajoituksia.