Tämä aineisto-opas käsittelee maanjako-oikeuksiin liittyviä arkistoaineistoja. Ne olivat erikoistuomioistuimia, jotka käsittelivät maanjakoon ja maanmittaukseen liittyviä riita-asioita 1700-luvulta alkaen. Ne syntyivät isojakouudistuksen yhteydessä ja muuttuivat vähitellen pitäjäkohtaisista tilapäisistä elimistä vakinaisiksi maaoikeuksiksi, joiden toimivaltaa laajennettiin 1900-luvulla myös kaupunkialueille. Aineistoa voi hyödyntää oikeus-, talous- ja sosiaalihistorian sekä sukututkimuksen lähteenä. Asiakirjat löytyvät Astiasta hakusanalla "maanjako-oikeu*".
Maanjako-oikeudet olivat erikoistuomioistuimia, joissa käsiteltiin ja ratkaistiin maanjaoista ja maanmittaustoimituksista aiheutuneita yksityisoikeudellisia riitakysymyksiä. Suomessa nämä oikeudet aloittivat toimintansa 1700-luvun puolivälissä. Maanjako-oikeuksien syntyyn vaikutti kiinteästi isojaon alullepano. Maanjako-oikeuden edeltäjä maanjakosovinto-oikeus (Ägodelnings Compromissrätt) perustettiin paikallisissa isojakoasetuksissa marraskuussa 1766 Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hämeen lääneihin.
Pohjanmaa sai omansa saman vuoden joulukuussa. Maaherran ohjeistuksen mukaisesti pitäjän miehet valitsivat oikeuteen joko kolme tai viisi jäsentä, joista yksi toimi puheenjohtajana. Maanjakosovinto-oikeus pyrki aluksi sovintoratkaisuun, mutta mikäli se ei ollut mahdollista, ratkaistiin riita tuomiolla, josta voitiin valittaa suoraan kuninkaalle.
Varsinainen maanjako-oikeus (Ägodelningsrätt) perustettiin vuoden 1775 isojakoasetuksessa. Sen mukaisesti pitäjän miehet valitsivat edelleen oikeuden jäsenet ja puheenjohtajan, jolta kuitenkin nyt vaadittiin perehtyneisyyttä tuomarin tehtäviin. Maanjako-oikeudet saattoivat toimia joko yhden tai yhteisesti useamman pitäjän alueella. Maanjako-oikeuksia muodostettiin pitäjittäin sitä mukaa kun isojako edistyi. Maanjako-oikeus vahvisti pitäjän isojaon perusteet ja järjestyksen sekä ratkaisi isojaon valmistelussa että itse isojaossa tapahtuneet ristiriidat.
Vuodesta 1783 lähtien maanjako-oikeudet kuuluivat tuomioistuinlaitokseen ja niiden toimintaa valvoi hovioikeus. Maanjako-oikeuden antamista tuomioista valitettiin kuninkaalle aina vuoteen 1809 saakka, mistä lähtien valitukset oli suunnattava keisarillisen hallituskonseljin oikeusosastolle, myöhemmin keisarilliselle senaatille ja senaatin oikeusosastolle.
Pysyvä ja vakinainen maanjako-oikeus syntyi vuonna 1816 annetulla asetuksella, jonka myötä ensimmäinen oikeus perustettiin Viipuriin lääniin. Uuden asetuksen myötä puheenjohtajan ja maallikkojäsenten lisäksi oikeuden toimintaan osallistui maanmittari virkansa puolesta. Viipurin lääniä lukuun ottamatta muualla maassa maanjako-oikeuden toiminta oli edelleen tilapäistä ja pitäjäkohtaista. Tilanne muuttui vasta vuonna 1916 annetulla asetuksella, jonka myötä maahan perustettiin kolme vakinaista maanjako-oikeutta Turkuun, Vaasaan ja Viipuriin.
Oikeuden jäsenistön muodostivat juristikoulutuksen saanut puheenjohtaja, kaksi maallikkojäsentä ja lääninmaanmittausinsinööri virkansa puolesta. Myös oikeuksien toimivaltaa laajennettiin, sillä nyt ne saattoivat isojakoriitojen lisäksi käsitellä kaikkia maanmittaustoimituksista johtuvia valitusasioita. Maanjako-oikeus ei ollut vanhastaan toimivaltainen kaupungeissa, joissa vastaavat tehtävät hoiti maistraatti. Tilanne muuttui vuonna 1932, jolloin annettiin asetus, joka mahdollisti maanjako-oikeuksien toimivallan ulottamisen myös kaupunkeihin.
Vuodesta 1972 eteenpäin maanjako-oikeuden nimi muutettiin maaoikeudeksi, jonka toimintaa johti maaoikeustuomari. Apunaan hänellä olivat lautamiehet, lääninmaamittausinsinööri ja maaoikeusinsinööri. Maaoikeudet säilyivät itsenäisinä erikoistuomioistuimina vuoteen 2001 asti. Useiden asetusten ja muutosten jälkeen maaoikeudet ovat nykyisin käräjäoikeuksien yhteydessä toimivia osastoja, jotka käsittelevät kiinteistötoimituksista johtuvia valituksia ja riitoja kuten halkomista, lohkomista ja rasitteita.
Maanjako-oikeus sai ensimmäisen pysyvän ja vakinaisen yksikkönsä vuonna 1816 annetulla asetuksella Viipuriin, josta tuli myöhemmin Itä-Suomen maaoikeus. Tämän lisäksi vuonna 1917 toimintansa aloittivat Turun ja Vaasan maanjako-oikeudet. Pitäjien ja paikkakuntien asiakirjat ovat löydettävissä näiden kolmen maanjako-oikeuden arkistoista, jotka sisältävät myös vanhempien pitäjittäisten maaoikeuksien asiakirjat.
Tämän lisäksi niiden yhteydestä löytyvät uudemmat maaoikeuden aikaiset asiakirjat. Esimerkiksi Keski-Suomen nykyisten paikkakuntien asiakirjoja löytyy näistä kaikista kolmesta maanjako-oikeudesta, joiden arkistoihin on kerätty niiden oman alueen paikkakuntien asiakirjat sekä ennen että jälkeen vakinaisten maaoikeuksien perustamista. Asiakirjoja on aina 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun loppuun.
Arkistot sisältävät pääosin saapuneita asiakirjoja, toisteita ja pöytäkirjoja, jotka muodostavat arkistojen keskeisimmän sisällön.
Maanjako-oikeuksien aineistoa voidaan hyödyntää hyvinkin monentyyppiseen tutkimukseen. Maanjako-oikeuden pöytäkirjat ovat jo itsessään erittäin arvokas ja hedelmällinen lähderyhmä ja sen lisäksi niihin sisältyy tietoa niitä edeltävistä ajoista: maanjako-oikeudelle esitettiin usein vuosisatoja sitten käytyjä tilusriitoja koskevia päätöksiä. Nämä tiedot ovat säilyneet maanjako-oikeuden pöytäkirjoissa ja siten niihin sisältyy tietoa aina keskiajalta saakka.
Talous- ja sosiaalihistoriallisesti tärkeitä ovat maaoikeuksissa 1920-luvulla käsitellyt vuokra-alueiden lunastamista ja 1940-luvulla käsitellyt maanhankintaa koskevat asiat.
Maanjako-oikeuden pöytäkirjat voivat tarjota arvokasta tietoa myös sukututkijoille: pöytäkirjoissa on mainintoja mm. asianosaisten nimistä, syntymäajasta ja -paikasta, muuttotiedoista sekä sukulaisuussuhteista. Näiden tietojen löytäminen edellyttää kuitenkin tutkijalta vahvaa tuntemusta siitä, mitä ja mistä hän tietoa etsii.
Maanjako-oikeuksien arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Lisätietoja arkistoista saat Astia-verkkopalvelussa kirjoittamalla hakukenttään hakusanaksi maanjako-oikeu*. Asiakirjoja voi tilata tutkittavaksi tutkijasaliin kirjautumalla Astiaan. Asiakirjoja on vielä toistaiseksi tutkittava paikan päällä arkistoissa, sillä maanjako-oikeuksien aineistoja ei ole digitoitu.
Joidenkin seurakuntien digitoiduista aineistoista voi löytyä maanjako-oikeuksien pöytäkirjoja ja myös Korkeimman Oikeuden maanjakoasian diaareja sekä tuomio- ja päätöstaltioita on digitoitu.