Tuomiokirjoilla tarkoitetaan tavallisimmin kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoja aina 1500-luvulta 1800-luvun keskivaiheille, jonka jälkeen ne tunnetaan yleisemmin oikeus- tai käräjäpöytäkirjoina. Tuomiokirjoihin voidaan lukea myös saman ajanjakson raastuvan- ja kämnerinoikeuksien pöytäkirjat sekä laamanninoikeuksien pöytäkirjat. Tuomiokirjoihin ei lasketa erityistuomioistuinten (mm. maanjako-oikeuden, valtiorikos- ja valtiorikosylioikeuksien, vesistötoimikuntien/vesioikeuksien) pöytäkirjoja.
Alin oikeusaste oli maaseudulla kihlakunnanoikeus ja kaupungeissa raastuvanoikeus. Nämä Ruotsin vallan ajalta peräisin olleet yleiset alioikeudet toimivat aina vuoden 1993 käräjäoikeusuudistukseen saakka. Kihlakunnanoikeus kokoontui käräjillä, joita järjestettiin käräjäkunnittain. Käräjäkunta muodostui yhdestä tai useammasta paikkakunnasta. Yksi tai useampi käräjäkunta taas muodosti tuomiokunnan. Virkaan nimitetty kihlakunnantuomari kiersi tuomiokuntaansa ja piti vuosittain kolmet käräjät kussakin käräjäkunnassa. Todellisuudessa käräjien määrä vaihteli eri aikoina.
Vuoden alussa pidettiin niin sanotut talvikäräjät, kesällä kesäkäräjät ja myöhemmin syksyllä syyskäräjät. Mikäli joku oli syyllistynyt raskaaseen rikokseen ja istui vangittuna oikeudenkäyntiä odottaen, toimeenpantiin usein ylimääräiset käräjät. Renovoituja tuomiokirjoja, jotka ovat vuotta 1871 vanhempia, säilytetään Kansallisarkisto Helsingissä, kun taas vuodesta 1871 alkaen ne ovat Kansallisarkisto Hämeenlinnassa. Konseptituomiokirjoja (kantapöytäkirjoja) säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa alioikeuksien omissa arkistoissa.
Niin kutsutuissa vanhoissa kaupungeissa toimi myös kämnerinoikeus, joka ratkaisi pieniä riitajuttuja ja toimitti toisinaan esitutkinnan rikosasioissa. Lopulliset tuomiot rikosasioissa antoi kuitenkin raastuvanoikeus. Kämneri- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjoja on säilynyt 1600-luvulta lähtien ja niitä säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä.
Kihlakunnanoikeutta seuraava oikeusaste oli vuoteen 1868 asti laamanninoikeus, joka oli vetoomustuomioistuin ja toiminnassa jo 1300-luvulta lähtien. Sen toimipiirinä oli useita tuomiokuntia käsittävä laamannikunta. Periaatteessa laamanninkäräjät oli alioikeuksista seuraava oikeusaste, joka vakiintui 1600-luvun alussa hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden välissä olevaksi tuomioistuimeksi. Käytännössä siellä käsiteltiin pääasiassa maanomistukseen liittyviä riita-asioita ja muissa asioissa vedottiin suoraan hovioikeuteen. Laamanninoikeuksien pöytäkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa.
Laamanninoikeudesta voitiin vedota hovioikeuteen. Ensimmäinen hovioikeus perustettiin Tukholmaan vuonna 1614 ja Turun hovioikeus vuonna 1623. Hovioikeudet valvoivat ja yhtenäistivät alempien tuomioistuinten toimintaa, kouluttivat tuomarikuntaa sekä toimivat vetoomustuomioistuimina. Juttu alistettiin aina hovioikeuteen, jos kyse oli vakavasta rikoksesta eli jos rangaistuksena oli kuolemantuomio, myöhemmin elinkautinen vankeus tai pakkotyö. Turun hovioikeuden pöytäkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa Turussa.
Tuomiokirjamateriaalia on säilynyt vain satunnaisesti ajalta ennen hovioikeuksien perustamista. Suomen vanhimmat tuomiokirjat ovat peräisin keskiajalta ja ne ovat ovat yksittäisiä rajatuomioita tai muita etupäässä maaomistusta koskevia tuomioita. Ne löytyvät Diplomatarium Fennicum -tietokannasta tai vaihtoehtoisesti Reinhold Hausenin julkaisusarjasta Finlands medeltidsurkunder (FMU).
1500-luvun jälkipuoliskolta on säilynyt muutamia tuomiokirjoja. Niistä Ala-Satakunnan tuomiokirja vuosilta 1550–52 ja Savon tuomiokirjat vuosilta 1559 ja 1561–65 on julkaistu sarjassa Suomen vanhimmat tuomiokirjat.
Kansallisarkistossa olevien voudintilien sarjaan Yleisiä asiakirjoja sekä Ruotsin arkistoista saatuihin fotostaattijäljennöksiin sisältyy jonkin verran tuomiokirjoja 1500-luvulta ja 1600-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Nämä vanhemmat tuomiokirjat muistuttavat tilikirjasarjaan sisältyviä sakkoluetteloita. Sen sijaan 1600-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin tuomiokirjoista tulee näkyviin nykyisten sanomalehtien tapaan elämän koko kirjo.
Turun hovioikeuden perustaminen vuonna 1623 oli suuri askel suomalaisen oikeushallinnon kehityksessä. Sillä oli tärkeä merkitys myös tuomiokirjamateriaalin säilymisen ja taltioinnin kannalta. Määräysten mukaan Suomen laamanninoikeuksien, kihlakunnanoikeuksien sekä raastuvan- ja kämnerinoikeuksien tuli lähettää alkuperäisistä eli konseptituomiokirjoista puhtaaksikirjoitettu kaksoiskappale, ns. renovoitu tuomiokirja hovioikeudelle tarkistettavaksi. Alkuperäiset pöytäkirjat jäivät alioikeuksien arkistoihin. Vuodesta 1623 lähtien kihlakunnanoikeuksien tuomiokirjat muodostavatkin periaatteessa vuodesta toiseen jatkuvia, käytännössä enemmän tai vähemmän aukottomia sarjoja. Vaasan (1775) ja Viipurin (1839) hovioikeuksien perustamisen jälkeen pöytäkirjojen tarkastusvastuu jaettiin uudelleen.
Renovoidut tuomiokirjasarjat ulottuvat osin 1970-luvulle. Tällöin alioikeuksissa siirryttiin järjestelmään, jossa juttuja käsiteltäessä syntyneet asiakirjat kerätään asiakirjavihoksi ja päätökset muodostavat oman sarjansa. Näin ei enää synny sidottuja tuomiokirjasarjoja.
Ahvenanmaan, Suur-Savon ja Sääksmäen kihlakunnanoikeuksien renovoidut pöytäkirjat tuhoutuivat suurelta osin Turun palossa 1827. Näistä tuomiokunnista on tallella vuotta 1827 vanhempia konseptituomiokirjoja Kansallisarkistossa, nekin enemmän tai vähemmän aukollisina sarjoina.
Alkuperäisiä käräjien aikana kirjoitettuja konseptituomiokirjoja (kantapöytäkirjoja) säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa alioikeuksien omissa arkistoissa. Renovoidut tuomiokirjat ovat helppolukuisempia kuin alkuperäiset, joissa on usein paljon yliviivauksia ja lisäyksiä rivien väleihin ja marginaaleihin. Toisaalta alkuperäiset tuomiokirjat ovat täydellisempiä, koska esim. liitteitä (sukutauluja, piirustuksia jne.) saattaa puuttua varhaisista renovoiduista tuomiokirjoista. Vähitellen niistä jätettiin pois myös vähäisiä kaupunki- ja kihlakunnanoikeuksissa konseptipöytäkirjoihin kirjoitettuja rikos- ja riitajuttuja. 1700-luvulta lähtien renovoituihin tuomiokirjoihin ei myöskään sisällytetty hallinnollisia asioita, ja vuodesta 1864 lähtien niihin jäljennettiin vain tietyt kiinteää omaisuutta ja perinnönjakoa koskevat asiat.
Tuomiokirjat muodostavat tärkeän ja oikeastaan ainoan, osin toki katkelmallisen lähdesarjan 1500- ja 1600-lukujen osalta. Sisällön monipuolisuudesta ja asioiden esitystavasta johtuen tuomiokirjat ovat antoisa lähde paitsi historiantutkimukselle myös kansatieteen-, kansanrunouden-, kielen-, suku- ja nimistöntutkimukselle. Runsas materiaali tarjoaa mahdollisuuden tehdä monenlaista tutkimusta aina havainnollisesta yksittäistapausten tutkimisesta laajempaan tutkimukseen. Tuomiokirjat antavat elävän kuvan elämästä, sillä ne eivät orjallisesti seuraa pykäliä ja ohjeita, vaan ovat pikemminkin juoruilevia ja epäjohdonmukaisia kaikessa yksityiskohtaisuudessaan. Yleisesti ottaen tuomiokirjoja pidetään kuitenkin luotettavina lähteinä niiden juridisen luonteen vuoksi.
Tuomiokirjojen oikeusasiat voidaan sisällöllisesti jakaa kolmeen luokkaan: hallinnollisiin asioihin, riita- ja siviiliasioihin sekä rikosasioihin. Ensinnäkin käräjät olivat se hallinnollinen instituutio, jossa kruunu julisti päätöksiään ja vaatimuksiaan (esim. sotaväenotto ja kruunun verohallinnolliset kysymykset). Tämän lisäksi neuvoteltiin kruunun edustajien ja paikallisen väestön kesken erilaisista "kunnallisista" hallintotehtävistä. Näihin tehtäviin kuului mm. toimihenkilövaalit sekä päätökset yhteisten rakennusten (mm. kirkko ja pappila) huolehtimisesta. Hallinnollisiin tehtäviin kuuluivat myös päätökset itsehallinnollisista kysymyksistä.
Toiseksi käräjillä käsiteltiin riita- ja siviiliasioita, joihin lasketaan erilaisia taloudellisia asioita, kuten maanjako- sekä perintö- ja velka-asiat. Kolmannen pääryhmän muodostivat puolestaan rikosasiat, joihin kuuluu niin omaisuus- ja väkivaltarikokset kuin siveysrikkomuksetkin. 1700-luvulta lähtien on tuomiokirjat jaettu kahteen osaan: varsinaiset asiat eli rikos- ja riita-asiat sekä ilmoitusasiat, eli lainhuudot, kiinnitykset, holhoukset sekä avioehdot. 1700-luvun loppupuolella kirjaaminen muuttui myös suppeammaksi.
Tuomiokirja-aineistoon voi tutustua Astia-verkkopalvelun avulla. Esimerkiksi hakusanalla Laukaa* renovoi* tuomiokirj* saa Astian aineistohausta näkyviin kaikki kyseisen kihlakunnan renovoidut tuomiokirjat. Oikeusistuinten alkuperäisiä eli puhtaaksikirjoittamattomia konseptituomiokirjoja hakiessa voi Astian aineistohaussa käyttää hakusanoina esimerkiksi laukaa* konseptipöytäkirj*. Laukaata koskevia alkuperäisiä riita- ja rikostuomiokirjoja v. 1885 etsittäessä voi aineistohaun hakusanoina puolestaan käyttää Laukaa* varsinaisasia* pöytäkir* 1885. Astian toimijahausta löydät puolestaan eri kokoelmien toimijakortit, joille on listattu kaikki kokoelmaan kuuluvat arkistoaineistot. Esimerkiksi raastuvanoikeuksien renovoitujen tuomiokirjojen kokoelman toimijakortin löydät hakusanoilla raastuvanoikeu* tuomiokirjat. Kaikkien tuomiokirjoihin liittyvien toimijoiden toimijakortit löydät puolestaan haulla tuomiokirjat. Astian kautta pääsee käsiksi myös mahdollisiin digitoituihin asiakirjoihin ja saa selville aineiston säilytyspaikan. Mikäli asiakirja on mikrofilmattu tai digitoitu, alkuperäistä asiakirjaa ei normaalisti saa tutkittavaksi.
Ennen vuotta 1809 laaditut tuomiokirjat on mikrofilmattu. Keskitettyä tietoa mikrofilmatuista tuomiokirjoista on saatavissa julkaisusta Luettelo yleisarkistojen mikrofilmien käyttökopioista, mikrofilmiluetteloista 609:9, 10, 12 ja 13 sekä Ruotsista kuvatusta aineistosta luetteloista 607:1 ja 2.
Vanhimmat kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat 1600-luvun osalta sekä 1600- ja 1700-luvun raastuvanoikeuksien ja kämnerinoikeuksien renovoidut tuomiokirjat on digitoitu. Myös 1800-luvun renovoituja tuomiokirjoja on digitoitu.
Tarkempia tietoja konseptituomiokirjoista on saatavissa arkistoluetteloista 231:1, 232 ja 236. Lisäksi arkistoluetteloissa 205 ja 229 on yhteenveto Kansallisarkistoon siirretyistä renovoiduista tuomiokirjoista (rajavuodet, sijoitukset, hyllymetrit, merkintä luettelosta).
Jalmari Finne säätiön ja Tampereen yliopiston yhteistyönä toteutetussa RAHAD-projektissa on digitoitu joitakin kihlakunnanoikeuksien tuomiokirjasarjojen ulkopuolisia vähemmän tunnettuja tuomiokirja-aineistoja. RAHAD-projektin tuottamaan tuomiokirja-aineistoon pääset tutustumaan täällä.
Turun hovioikeuden kuninkaalle toimittamia tuomiorullia on säilynyt muutamalta vuodelta 1660-luvulta. Niistä löydät lisätietoja täältä.
Tuomiokirjojen käyttö varsinkin detaljitietoa etsivälle on hidasta ja hankalaa lähdemateriaalin laajuuden vuoksi. Tästä syystä on hyvä käyttää erilaisia tuomiokirjojen käyttöä helpottavia apuneuvoja ja -välineitä työssä.
Mikäli etsit tietoa 1800-luvun tuomiokirjoista, Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku on erinomainen apuväline haluamasi tiedon löytämisessä. Tuomiokirjahaku hyödyntää käsinkirjoitetun automaattista tunnistusta, jonka avulla tuomiokirjojen sisältöön voi tehdä sana- ja tekstihakuja. Voit etsiä tietoja vaikkapa henkilön, paikannimen, rikoksen tai jonkin hyödykkeen nimellä, millaisia tietoja tuomiokirjoista satutkaan kaipaamaan.
Selvitettäessä, mihin tuomiokuntaan tietty pitäjä on vuosina 1623–1862 kuulunut, voidaan apuna käyttää Valtionarkiston yleisluettelo I:n lopussa olevaa hakemistoa. Tämä hakemisto on käytettävissä myös sähköisessä muodossa Suomen Sukututkimusseuran kotisivuilla. Tämän lisäksi voidaan hyödyntää Sirkka Karskelan (1992) laatimaa luetteloa noin vuosilta 1623–1940 tai vuosittain ilmestyvää Suomen valtiokalenteria.
Kansallisarkistossa laadituista vanhojen laamannin- ja kihlakunnanoikeuksien tuomiokirjojen sisällysluetteloista löytyvät tuomiokirjan signum (eli arkistotunnus) ja tuomiokunnan nimi sekä vuosi. Sisällysluettelot löytyvät niin tuomiokirjojen alusta kuin erillisistä tuomiokunnittain laadituista luetteloista, jotka löytyvät Kansallisarkiston luettelohuoneesta. Tämän lisäksi sisällysluettelosta löytyvät seuraavat tiedot: vuosi; päivä; käräjätyyppi; käräjäpaikka/käräjäkunta; folio (eli sivu, jolta ko. käräjät alkavat). Näitä tietoja apuna käyttäen voidaan helpommin löytää tuomiokirjasta haluttu kohta.
Lisäksi eri toimipaikoissa on laadittu sisällysluetteloita ja erilaisia aakkosellisia hakemistoja tuomiokirjojen käyttöä helpottamaan. Kussakin Kansallisarkiston toimipaikassa käytettävät luettelot tai hakemistot vaihtelevat, joten niistä kannattaa keskustella tutkijasalin päivystäjän kanssa.
Tuomiokirjojen hakemistoina voidaan käyttää myös sakkoluetteloita, joita on liitetty tuomiokirjoihin 1680-luvulta alkaen. Sakkoluetteloista selviää ketä on sakotettu, paljonko, miksi ja millä käräjillä. Merkinnän avulla on mahdollista hakea koko jutun käräjäkäsittely itse tuomiokirjasta.
Osaan 1600-luvun tuomiokirjoista on hakemistona käytettävissä tuomiokirjakortisto Tuokko. Hyödyllinen apuväline on myös Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen tuomiokirjatietokanta
1810-luvulta lähtien myös kirkonkirjoista ja etenkin rippikirjoista voi olla apua tuomiokirjoja tutkittaessa. Tällöin rippikirjoihin tuli huomautussarake, johon sisältyy muun ohella tietoja rangaistuksista, joihin seurakuntalaisia on oikeudessa tuomittu. Seurakuntien arkistoissa voi myös olla erillisiä rikosluetteloita, jotka voivat olla avuksi tutkimuksessa. Näiden tietojen avulla juttua päästään etsimään tuomiokirjoista.