Tämä aineisto-opas käsittelee valtiorikosoikeuksia ja valtiorikosylioikeutta, jotka perustettiin tuomitsemaan vuoden 1918 sisällissodan hävinneen osapuolen jäseniä. Aineisto koostuu oikeudenkäyntiasiakirjoista eli aktista, jotka sisältävät tutkinta-aineistoa, istuntojen pöytäkirjoja ja päätöksiä sekä mahdollisesti ylioikeuden ratkaisuja. Valtiorikosoikeuksien aineisto soveltuu sisällissodan tutkimukseen ja sukututkimukseen, koska aktit voivat sisältää ainutkertaista tietoa syytetyistä henkilöistä. Aktit, päätöstaltiot ja hakemistot on digitoitu Astiaan hakusanalla valtiorikos*.
Suomessa vuonna 1918 käydyn sisällissodan jälkeen hävinneellä puolella toimineiden henkilöiden tuomitseminen annettiin erityisten tuomioistuimien, valtiorikosoikeuksien tehtäväksi. Nämä tuomioistuimet perustettiin purkamaan juttujen suurta sumaa, jota muiden tuomioistuimien ei katsottu ehtivän hoitaa. Valtiorikosoikeuksia ja valtiorikosylioikeutta käsittelevä laki hyväksyttiin eduskunnassa 29.5.1918. Ensimmäiset valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa jo 31.5.1918. Useat valtiorikosoikeuksista toimivat jonkin suuren sotavankileirin yhteydessä. Valtiorikosoikeuksia ylempi tuomioistuin oli valtiorikosylioikeus, jolta oli mahdollisuutta anoa armoa valtiorikosoikeuden antamasta tuomiosta ja joka käsitteli valtiorikosoikeuden sille asettamia juttuja.
Valtiorikosoikeudet koostuivat viidestä jäsenestä. Nämä olivat lainoppinut puheenjohtaja, yksi lainoppinut jäsen, yksi upseerijäsen ja kaksi maallikkojäsentä. Valtiorikosylioikeudessa jäseniä oli seitsemän, joista yksi oli lainoppinut puheenjohtaja, kolme lakimiestä, kaksi esiupseeria ja yksi maallikkojäsen. Valtiorikosylioikeuden muodollinen pätevyys olikin sangen korkea, sillä ylioikeuden jäseniksi pyrittiin saamaan maan parhaat lakimiehet.
Kaikkiaan valtiorikosoikeuksia oli 140. Toiminta-aikanaan valtiorikosoikeudet käsittelivät kaikkiaan 75 575 tapausta. Tapauksista 90 prosenttia katsottiin rangaistaviksi ja 10 % tapauksista oli sellaisia, joissa tuomio oli vapauttava. Vähitellen valtiorikosoikeuksien toiminta väheni. Osa valtiorikosoikeuksien osastoista lakkautettiin jo vuoden 1918 lopussa, mutta viisi osastoa jatkoi toimintaansa vuoteen 1920. Kokonaan valtiorikosoikeudet ja valtiorikosylioikeus lakkautettiin toukokuussa 1920. Toiminnan lakatessa määrättiin yleiset tuomioistuimet käsittelemään jutut, jotka mahdollisesti olivat kesken ja jotka olisivat kuuluneet valtiorikosoikeudelle.
Pystyäkseen toimimaan valtiorikosoikeudet tarvitsivat taustamateriaalia syytetyistä. Materiaali syntyi punavankien tutkintojen yhteydessä. Tätä taustamateriaalia oli olemassa periaatteessa kolmenlaatuista: vankileirillä suoritetun kuulustelun kuulustelupöytäkirjat, suojeluskunnan esikunnan lausunto ja punakaartin asiakirjoista mahdollisesti löydetyt, todisteina käytetyt, merkinnät. Monesti tutkinta-asiakirjoihin liitettiin vielä asiakirjoja, joita syytetyt itse pyrkivät keräämään. Kertyneet asiakirjat jätettiin syyttäjälle, joka vei jutun itse valtiorikosoikeuden käsiteltäväksi. Valtiorikosoikeuden käsittelyssä tutkinta-asiakirjoihin liitettiin vielä istunnon pöytäkirja ja päätös. Mikäli henkilö sai valtiorikosoikeudessa ehdollisen tuomion, prosessissa syntyneet asiakirjat yhdistettiin asiakirjavihkoksi eli aktiksi.
Siinä tapauksessa, että henkilö sai valtiorikosoikeudessa ehdottoman tuomion eli käytännössä yli kolme vuotta kuritushuonetta, oli mahdollisuus anoa armoa valtiorikosylioikeudelta. Tällaisissa tapauksissa valtiorikosoikeudessa syntynyt akti lähetettiin valtiorikosylioikeuteen, jonka kirjaamossa saapuneet aktit saivat uuden vaippalehden ja numeroitiin juoksevasti. Valtiorikosylioikeuden kahdeksan osastoa ratkaisivat jutut suurin piirtein sitten niiden saapumisjärjestyksessä. Valtiorikosylioikeuden ratkaisua ei kuitenkaan ole merkitty itse aktiin, vaan ne löytyvät nidotuissa tuomioluetteloissa.
Valtiorikosoikeuksien osastoja toimi eri puolilla Suomea. Osastot oli numeroitu ja niiden tuottamat oikeudenkäyntiasiakirjat on arkistoitu osastoittain. Tuntemalla osastojen numeroinnin voi tutkia esimerkiksi tietyllä paikkakunnalla annettuja tuomioita ja oikeudenkäyntiasiakirjoja. (Ks. alempana luku 4.1 Miten käytän valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden arkistoa?)
Valtiorikosoikeuksien osastoja toimi yhteensä 26 paikassa, minkä lisäksi organisaatioon kuului yksi kiertävä erikoisosasto. Oikeudenkäyntipaikat ja niissä toimineiden osastojen numerot on merkitty alla olevaan taulukkoon.
| Oikeuspaikkakunta | Osastojen numerot | Huom! |
| Hausjärvi (Kara) | 85, 89, 90, 91, 106 | |
| Helsinki | 1–5, 22, 25, 27–29, 33–35, 38, 97, 98, 133 | Ks. myös Mjölö, Santahamina, Suomenlinna |
| Hollola (Hennala) | 127 | Ks. myös Lahti |
| Hämeenlinna | 9, 10, 40–50, 54–55, 59, 100–102, 110 | |
| Joroinen | 63 | |
| Kotka | 133, 138, 139 | |
| Kuopio | 11, 12, 51, 93–96 | |
| Lahti | 71–76, 121–132 | Ks. myös Hollola |
| Lappeenranta | 134, 135, 137 | |
| Loppi | 105 | |
| Mikkeli | 62, 63 | |
| Mjölö (Isosaari) | 23 | Ks. myös Helsinki, Santahamina, Suomenlinna |
| Oulu | 15–16 | |
| Pori | 141–143 | |
| Pyhäjärvi (Högfors) | 105 | |
| Rajajoen asema | 133 | |
| Riihimäki | 83–89, 91, 92, 105, 107–110 | |
| Rauma | 133 | |
| Santahamina | 31, 33 | Ks. myös Helsinki, Mjolö, Suomenlinna |
| Suomenlinna | 1–3, 22–33, 35–38 | Ks. myös Helsinki, Mjölö, Santahamina |
| Sortavala | 140 | |
| Tammisaari | 77–82, 111–115, 117–120 | |
| Tampere | 17–21, 52, 56–61, 144 | |
| Turku | 6–8, 39, 99, 133 | |
| Vaasa | 13–14 | |
| Viipuri | 64–70, 133 | |
| Kiertävä erikoisosasto | 145 | Tuomitsi vankiloiden henkilökuntaa Helsingissä, Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa, Turussa ja Tuusulassa |
Valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden arkiston tärkeimmän ja suurimman materiaalin muodostavat aktit. Asiakirjavihkojen eli aktien käyttöä varten on jo ennen niiden luovutusta Kansallisarkistoon laadittu erillinen aakkosellinen hakemistoluettelo.
Aktien lisäksi valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuksien arkistosta löytyy runsaasti muutakin materiaalia. Tämä muu materiaali sisältää erilaisia asiakirjasarjoja, kuten diaarit, luettelot, pöytäkirjat, konseptit ja taltiot, saapuneet asiakirjat, sisällön mukaan järjestetyt asiakirjat ja sekalaiset asiakirjat. Nämä asiakirjat ovat luetteloitu arkistoluetteloon n:o 153.
Kansallisarkistossa valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden asiakirjat ovat olleet sijoitettuna jo vuodesta 1929. Valtiorikosylioikeuden arkisto, joka toimi oikeusministeriössä vuosina 1920–1928, kokosi ja järjesti asiakirjat. Oikeusministeriöstä asiakirjat luovutettiin silloiseen Valtionarkistoon vuoden 1929 maaliskuussa.
Valtiorikosoikeuksiin ja valtiorikosylioikeuden aineistoihin liittyy läheisesti myös valtiorikosoikeuksien syyttäjistö.
Valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden arkistomateriaali koostuu siis monipuolisesta materiaalista. Valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden materiaalia voi hyödyntää monin tavoin. Arkisto on tärkeä tiedonlähde sisällissodan tutkijoille, mutta valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden materiaalista on huomattavaa apua myös sukututkijoille.
Sukututkijoille valtiorikosoikeuksien materiaali onkin erityisen merkittävää, sillä suurin osa punaisten puolella olleista henkilöistä joutui kyseisten tuomioistuimien eteen. Valtiorikosoikeuksien aktit ovatkin huomattavia tiedonlähteitä, sillä ne sisältävät runsaasti sellaista tietoa jota ei muualta ole välttämättä saatavissa.
Valtiorikosoikeuksien materiaalin monipuolisuus johtuu myös siitä, että aktit sisältävät usean eri tahon tuottamaa materiaalia. Sitä ovat tuottaneet niin punaiset kuin valkoiset. Kannattaa kuitenkin muistaa tiukka lähdekritiikki, sillä kumpikin puoli halusi tietenkin esittää asiat itselleen parhain päin.
Parhaiten arkistoa voi hyödyntää kun on ensin perehtynyt valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden toimintatapoihin. Toimintatapoihin ja käytäntöihin voi perehtyä tutustumalla esimerkiksi Lasse Vihosen pro gradu -tutkielmaan Valtiorikosoikeudet Suomessa 1918, joka löytyy myös Kansallisarkiston arkistoluettelona n:o 153:2, tai Juhani Piilosen artikkeliin Perheen punainen lammas eli sukututkija vallankumousmiehen jäljillä. Yleiskuvauksen valtiorikosoikeuksien synnystä ja toiminnasta saa myös Ohto Mannisen artikkelista Kumouksen viha ja kurin palautus.
Kaikki valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden aktit on digitoitu ja ne ovat tarkasteltavissa Astia-palvelussa.
Syytetyn akti sisältää aina alioikeuden päätöksen. Valtiorikosoikeuden (VRO) ja Valtiorikosylioikeuden (VRYO) aktit on digitoitu ja ne ovat nähtävissä Astia-palvelussa.
Mikäli tapaus on käsitelty valtiorikosylioikeudessa ei päätös sisälly asiakirjavihkoon. Ylioikeuden päätöksestä voi olla kuitenkin lyhyt merkintä aktin kansilehdessä. Tavallisesti se on tehty lyijykynällä. Merkintä saattaa olla esimerkiksi numeroyhdistelmä 7+10 tarkoittaen sitä, että valtiorikosylioikeus on tuominnut syytetyn kuritushuoneeseen seitsemäksi vuodeksi ja menettämään kansalaisluottamuksensa kymmeneksi vuodeksi.
Mikäli haluaa varmistaa ylioikeuden ratkaisun tai merkintää ei ole, on silloin tarkasteltava myös aktinumeroa vastaavaa nidettä ylioikeuden päätöstaltiosarjasta. Päätöstaltiot on digitoitu. Nämä löytyvät myös Valtionarkiston erikoisluettelosta VA 153, valtiorikosylioikeus ja valtiorikosoikeudet Da:1–28.
Yksittäisiä valtiorikosylioikeuden asiakirjoja löydät uudesta Astiasta seuraavasti: Valitse ”Hae ja selaa aineistoja” -välilehti. Kirjoita hakukenttään henkilön nimi ja klikkaa ”Hae”. Voit selata aineistoja eri välilehdillä tai rajata sisältöjä Astian suodattimilla. Saat myös digitaaliset aineistot näkyviin painamalla painiketta ”Digitaalinen aineisto”.
Valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden akteja voit hakea kokonaisuuksina seuraavalla tavalla: Valitse ”Hae ja selaa aineistoja” -välilehdeltä hakuvaihtoehto ”Aineisto”. Kirjoita hakukenttään ”valtiorikos*” ja klikkaa ”Hae”.
Hakutuloksina saat valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien asiakirjoja. Jos valitset tämän jälkeen ”Digitaalinen aineisto”, hakutuloksiin jäävät digitoidut asiakirjat. Hakutulosten joukosta voi valita minkä tahansa yksikön painikkeella ”Avaa tiedot”, jolloin avautuu ns. korttinäkymä. Korttinäkymässä aineistokokonaisuutta voi selailla puurakenteessa ja tarkastella digitaalisena.
Aineistojen korttinäkymiin pääset myös suoraan alla olevista linkeistä:
Myös Valtiorikosoikeuksien sekä Valtiorikosylioikeuden aktien hakemistot (eli Rauhankadun luettelohuoneesta löytyvä Valtionarkiston luettelo n:o 153:1) on digitoitu, yksiköt J:3–J:12. Korttinäkymään pääset tästä. Tämän kattavan aakkosellisen hakemiston avulla Näiden arkistojen hyödyntäminen on suhteellisen helppoa, vaikka osastoja oli monta ja tapauksia käsiteltiin useita kymmeniä tuhansia.
Huomattava on kuitenkin se, että samannimisiä henkilöitä on usein monta eikä hakemistossa ole yksilöiviä tietoja, kuten syntymäaikoja. Täsmälleen oikean henkilön löytämiseksi tutkijan onkin käytännössä käytävä läpi kaikkien samannimisten henkilöiden asiakirjavihot eli aktit. Lisäksi on huomioitava, että hakemiston aakkostusvaiheessa on tapahtunut virheitä, jotka voivat vaikeuttaa tutkijan työtä.