Tämä aineisto-opas käsittelee lastenvalvojien arkistoja. Lastenvalvojat olivat kunnallisia virkamiehiä (1922–), jotka valvoivat avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia holhouslautakuntien alaisuudessa. Arkistot sisältävät päiväkirjoja, aviottomien lasten luetteloita, kirjeenvaihtoa ja tilejä, joista suurin osa on käyttörajoitettua. Aineistoa hyödynnetään sosiaali- ja henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa esim. aviottomien lasten määrien ja yhteiskunnallisten olosuhteiden selvittämisessä. Aineistoa haetaan Astiassa hakusanalla "lastenvalv*", ja käyttörajoitettuun aineistoon voi hakea käyttölupaa.
Lasten ja nuorten suojelun lähtökohtana on ollut köyhäinhoidollinen lastenhuolto. Lastensuojelun kehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet kirkko, yksityiset järjestöt sekä kunnat. Vaivaishoitoasetuksessa 1852 kiinnitettiin huomiota köyhäinhoidon huollettavina oleviin lapsiin.
Lastenvalvojista ja heidän tehtävistään säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1922 annetussa laissa avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista. Jokaisessa kunnassa oli oltava lastenvalvoja, jonka toiminta oli holhouslautakunnan alaista.
Lastenvalvojan toimi oli kunnallinen virka ja hänellä piti olla myös varamies. Kunnan holhouslautakunnan oli tarvittaessa valittava lastenvalvojalle apulaisia. Kunta oli velvollinen asettamaan lastenvalvojan käytettäväksi tarpeellisen määrärahan tehtävien hoitoa varten. Lastenvalvoja toimi ilman erityistä määräystä jokaisessa kunnassa pysyväisesti oleskelevan, avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen uskottuna miehenä, niin kauan kuin lapsella oli oikeus saada elatusta.
Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset ja heidän äitinsä olivat lastenvalvojan työkenttää. Elatusavun hakeminen tarvittaessa oikeusteitse kuului lastenvalvojien tehtäviin.
Lastenvalvojan tehtävät eivät olleet pelkästään lasten edunvalvontaa eli taloudellisista eduista ja oikeuksista huolehtimista, vaan hallinnollisten tehtävien ohella hänen tuli valvoa myös lapsen henkistä kehitystä. Tyydyttävän kasvatuksen edellytyksenä katsottiin olevan välttämättömien henkisten elämänarvojen antaminen. Hänellä tuli olla ihmistuntemusta ja elämänkokemusta ja omata monia käytännöllisiä ominaisuuksia. Lastenvalvojan työ vaati kestävyyttä ja sitkeyttä. Ymmärtääkseen kaikki ne toimenpiteet, jotka lastenvalvojan työssä saattoivat tulla kysymykseen, juridisista taipumuksista katsottiin olevan hyötyä.
Lastenvalvojain tuli toimeensa kuuluvissa virka-asioissa avustaa muiden kuntain lastenvalvojia kuten esim. toimittaa pyydettyjä tietoja, hankkia selvitystä asioista ym. Tärkeimpinä tällaisista virka-aputoimenpiteistä oli toisen lastenvalvojan edustaminen paikkakunnan oikeudessa. Tällaisen virka-avun antamisesta ei saanut erillistä korvausta ellei niistä koitunut suoranaisia kustannuksia. Mikäli lapsi muutti toisen lastenvalvojan toimialueelle, tuli virkaveljelle lähettää kaikkia lasta koskevat asiakirjat. Lastenvalvoja oli toiminnastaan vaitiolovelvollinen.
Lastenvalvojien toiminnasta saa hyvän yleiskuvan lastenvalvojien päiväkirjoista. Muuta keskeisintä aineistoa ovat lastenvalvojien aviottomiin lapsiin liittyvät luettelot, kirjeistö ja tilit, joista käy ilmi miten lastenvalvoja on kunkin valvonnan piirissä olevan lapsen asioita hoitanut. Lastenvalvojan piti mm. luetteloa niistä avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista, joiden holhoojana tai uskottuna miehenä hän oli. Luettelossa mainitaan lapsen nimi, syntymäaika ja syntymäpaikka, milloin lapsi oli lastenvalvojalle ilmoitettu ja kuka hänet oli ilmoittanut sekä milloin hänet oli poistettu luettelosta ja mistä syystä.
Lastenvalvojien arkistojen käyttö on erityislainsäädännöllä käyttörajoitettua. Aviottomien lasten luettelot sekä muut luettelot ja kortistot valvottavista ovat käyttörajoitettuja. Yleisemminkin lastenvalvojien arkistojen kaikki asiakirjat, jotka sisältävät tietoja valvottavista ovat käyttörajoitettuja.
Samoin kuin holhouslautakuntien niin myös lastenvalvojien arkistojen avulla on mahdollista tehdä sosiaali- ja henkilöhistoriallista tutkimusta. Sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kohteena ovat yhteiskunnan sosiaaliset ryhmät. Sosiaalihistorian tutkimuskohde on lähes aina ryhmä tai joukko ihmisiä, tässä tapauksessa kunnan huollon piiriin joutuneet aviottomat lapset.
Lastenvalvojien arkistoista löytyy tietoja millaisia henkilöitä nimettiin lastenvalvojiksi – heidän taustastaan ja vaatimuksista, joita lastenvalvojille asetettiin. Luonnollisesti lastenvalvojien arkistoista löytyy tietoja valvonnan kohteeksi joutuneista alaikäisistä lapsista. Aviottomien lasten luetteloista on mahdollista tutkia lukumääriä kunkin kunnan osalta miten valvottajien määrät ovat eri aikoina vaihdelleet ja miten yhteiskunnalliset olosuhteet ovat heijastuneet valvottavien määriin. Samoin niistä on mahdollista tutkia millaisista oloista valvonnan piiriin joutuneet lapset tulivat.
Kansallisarkistossa säilytetään pääosin luovutetun alueen kuntien arkistoja, joita Petsamon kunnan lastenvalvojaa lukuun ottamatta säilytetään Mikkelin toimipaikassa. Petsamon kunnan arkistoa säilytetään Oulun toimipaikassa.
Pääosaa lastenvalvojien arkistoista säilytetään toimivien kuntien ja kaupunkien omissa päätearkistoissa.
Tiedot Kansallisarkistossa säilytettävistä holhouslautakuntien arkistoista löytyvät haku- ja tilauspalvelu Astian kautta esimerkiksi hakusanalla lastenvalv*. Hakusana kannattaa katkaista *-merkillä, koska haku kohdistuu silloin laajempaan joukkoon arkistoyksiköitä kuin kirjoitettaessa sana kokonaan. Hakea voi myös suoraan tietyn kunnan lastenvalvojan arkistoa esim. hakusanalla Jaakkima* lastenvalvo*.
Käyttörajoitettuun aineistoon voi hakea käyttölupaa Astia-verkkopalvelussa kirjauduttuaan palveluun sisään. Ohjeet käyttöluvan hakemiseen löytyvät Astian Ohjeet-sivulta.