Koulukodit (vuoteen 1946 asti kasvatuslaitokset) ovat lastensuojelulaitoksia, joissa annetaan opetusta, kasvatusta ja hoitoa sopeutumisvaikeuksien vuoksi huostaan otetuille lapsille ja nuorille. Laitoksia on kutsuttu myös turva- sekä tyttö- tai poikakodeiksi. Oppilaat ovat käyneet niissä loppuun kansa- tai peruskoulun. Ohjausta eri ammatteihin on voinut saada ammattikoulukodeissa. Oppilaiden iät ovat eri aikoina vaihdelleet 7-21 vuoden välillä. Kasvatuslaitoksia ovat ylläpitäneet valtio, kunnat sekä yksityiset yhteisöt.
Kasvatuslaitosten esivaiheita olivat 1800-luvulla syntyneet orpo- ja lastenkodit, joista osa oli luonteeltaan kasvatuslaitoksia. Ensimmäinen tämäntyyppinen laitos perustettiin vuonna 1829 Kylliälän (Nygård) tilalle lähelle Viipuria. Turvattomien lasten kasvattamisyhdistys perusti vuodesta 1870 lähtien useita kasvatuslaitoksia eri puolille Suomea. Yhdistys lopetti toimintansa vuonna 1904 ja osa sen omistamista ns. pahantapaisille lapsille suunnatuista laitoksista muuttui valtion kasvatuslaitoksiksi. Yksityisiä laitoksia ovat ylläpitäneet myös mm. Suomen Valkonauhaliitto paikallisyhdistyksineen ja Nuorten Ystävät ry.
Yksityisten kasvatuslaitosten ja koulukotien määrä on vaihdellut eri aikoina. Vuonna 1962 yksityisiä koulukoteja oli neljä (Lausteen, Pohjolan ja Hämeenpuiston poikakodit sekä Suvilinnan tyttökoti). Nykyisin yksityisiä koulukoteja ovat Lausteen perhekuntoutuskeskus Turussa ja Pohjolakoti Muhoksella.
Valtion kasvatuslaitokset syntyivät 1800-luvun puolivälin jälkeen rikoslainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Valtion kasvatuslaitokset olivatkin aluksi vankeinhoidon alaisia laitoksia, joihin sijoitettiin alaikäiset rikoksentekijät. Ensimmäinen valtion poikien kasvatuslaitos perustettiin vuonna 1890 Keravalle (Koivula) ja tyttöjen kasvatuslaitos vuonna 1893 Vihtiin (Vuorela). Valtion suomenkielisten kasvatuslaitosten pojat otettiin vuodesta 1921 alkaen Laukaan Järvilinnan vastaanottokotiin, mistä heidät tarkkailujakson jälkeen sijoitettiin muihin laitoksiin.
Vuonna 1918 kasvatuslaitokset yhdistettiin kouluhallituksen lastensuojeluosaston alaisuuteen. Vuoden 1924 jälkeen oppilaiden vastaanottamisesta valtion koulukotiin päätti sosiaaliministeriön lastensuojelutoimisto, kunnan koulukotiin kunnan sosiaaliviranomaiset ja yksityiseen koulukotiin laitoksen johtokunta. Vuoteen 1942 asti myös tuomioistuimet saattoivat määrätä lapsen kasvatuslaitokseen. Vuoden 1946 jälkeen kasvatuslaitosten nimeksi tuli koulukoti.
Valtion kasvatuslaitosten ja koulukotien määrä on vaihdellut eri aikoina. Vuonna 1962 valtio ylläpiti kahdeksaa koulukotia pojille (Järvilinna, Koivikko, Kotiniemi, Kylliälä, Käyrä, Pernasaari, Sippola, Östensö) ja kolmea tytöille (Vuorela, Yläne, Sairila). Valtion koulukodeista tulevien poikien jälkihuoltolaitoksena toimi tuolloin Harvialan nuorisosiirtola. Valtion ammattikoulukoti antoi maatalouden, käsiteollisuuden ja kotitalouden ammattiopetusta.
Nykyisin valtion koulukoteja ovat Harvialan koulukoti Janakkalassa, Lagmansgarden Pedersöressä, Limingan koulutuskeskus Limingassa, Sippolan koulukoti Anjalankoskella, Vuorelan koulukoti Nummelassa ja Kasvun Yhteisöt Mikkelissä.
Kansallisarkistossa säilytetään useiden valtiollisten ja yksityisten kasvatuslaitosten ja koulukotien arkistoja. Kaikki asiakirjat ovat 1800- ja 1900-luvuilta. Kunnallisten laitosten asiakirjoja säilytetään kuntien omissa keskusarkistoissa.
Kasvatuslaitosten ja koulukotien arkistot sisältävät tietoja laitoksiin sijoitetuista lapsista sekä heidän koulunkäynnistään. Lapsia koskevat asiakirjat ovat käyttörajoitettuja. Arkistot kertovat myös laitoksen toiminnasta ja henkilökunnasta. Monet kasvatuslaitokset toimivat maatiloilla, joten arkistoihin sisältyy usein myös tilanhoitoon liittyvää aineistoa.
Tietoja koulukodeista ja kasvatuslaitoksista sisältyy myös Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävään kouluhallituksen lastensuojeluosaston arkistoon sekä Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettäviin sosiaali- ja terveysministeriön huolto- ja väestöosaston lastensuojelutoimiston arkistoon ja Vankila-asiakirjojen arkistoon.
Lisäksi Kansallisarkistossa säilytetään arkistoja joiltakin yksityisiltä yhteisöiltä, jotka ovat ylläpitäneet koulukoteja ja kasvatuslaitoksia. Esimerkiksi Turvattomien lasten kasvattamisyhdistyksen keskuskomitean arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä. Yhdistyksen lääninkomiteoiden arkistoja säilytetään puolestaan useissa Kansallisarkiston toimipaikoissa.
Koulukotien ja kasvatuslaitosten arkistot tarjoavat näkymiä eri aikakausien lastensuojeluun ja sosiaalihuoltoon.
Kasvatuslaitoksiin ja koulukoteihin sijoitettuja lapsia koskevat asiakirjat ovat käyttörajoitettuja. Sosiaalihuollon asiakirjojen erityispiirteenä on, että lainsäädäntö rajoittaa merkittävästi niiden käyttöön saamista. Mikäli henkilö on elossa tai hänen kuolemastaan on kulunut alle 50 vuotta, annetaan asiakirjoja nähtäväksi ainoastaan silloin, kun kyse on tieteellisestä tutkimuksesta tai tilastoinnista. Siksi sukututkijan on käytännössä mahdotonta päästä oppilasasiakirjoihin käsiksi ilman asianomaisen antamaa valtakirjaa. Itseään koskevat tiedot jokaisella on oikeus saada nähtäväkseen. Yksityisten laitosten aineistojen käyttöön myös arkiston luovuttaja on saattanut asettaa rajoituksia.
Koulukotien ja kasvatuslaitosten arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Hakusanalla koulukoti tai kasvatuslaitos sivun vasemmalle laidalle muodostuu luettelo kaikista niistä arkistonmuodostajista, jotka täsmäävät hakusanaan. Hakusanan voi myös katkaista tähdellä, esim. kouluko*, jolloin haku osuu suurempaan joukkoon arkistoyksikköjä. Valitsemalla luettelosta haluamansa arkistonmuodostajan, kuten Pernasaaren koulukoti, jää jäljelle tietoja vain tämän arkistonmuodostajan asiakirjoista. Hakua voi rajata myös arkistonmuodostajaluettelon alla näkyvästä säilytyspaikkaluettelosta, josta valitsemalla, jäljelle jäävät vain tiedot siinä Kansallisarkiston toimipaikassa olevista kasvatuslaitoksia koskevista arkistoista. Hakea voi myös suoraan tiedossa olevan laitoksen nimellä. Käyttörajoitettuun aineistoon voi hakea käyttöoikeutta Astiassa.