Tähän tietoympäristöön on pyritty kokoamaan keskeiset tiedot Kansallisarkistossa säilytettävistä ja talvi- ja jatkosodan henkilöhistorian tutkimukseen muuten keskeisesti liittyvistä aineistoista. Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelu mahdollistaa lähdeaineistojen etsimisen omatoimisesti verkossa. Erilaisilla hakusanoilla hakua voi laajentaa tai kaventaa.
Osalle aineistoa on alla ilmoitettu sen yksilöivä arkistotunnus (esim. T 20408). Tarkempi arkistoluettelo löytyy tällöin Astia-verkkopalvelusta mainittua arkistotunnusta hakuehtona käyttäen.
Viime sotiin osallistuneista miehistä tehtävän henkilöhistoriallisen tutkimuksen keskeinen lähde on kantakortti, joka sisältää palvelusta koskevat perustiedot kutsunnasta kotiuttamiseen, eläkkeelle jäämiseen tai kaatumiseen saakka. Kantakorttien lisäksi sotiin osallistuneita miehiä koskevia tietoja löytyy esimerkiksi joukko-osastojen päiväkäskyistä ja sotapäiväkirjoista. Mikäli henkilö oli työsuhteessa puolustusvoimiin saattaa Kansallisarkistossa olla häntä koskeva nimikirja.
Aseellisessa palveluksessa olleista saattaa löytyä tietoja myös potilas- ja rangaistusasiakirjoista. Niistä on kerrottu tarkemmin luvuissa 1.3 ja 1.4. Henkilötietojen etsiminen on mahdollista myös tuntolevyn numeron avulla.
Rintamakirjeitä, muita sota-ajan kirjeitä, yksityisiä sotapäiväkirjoja ja sota-aikaan liittyviä muistelmia sisältyy Kansallisarkistossa säilytettäviin yksityisarkistoihin. Niiden etsimisessä apuvälineinä toimivat Astia-verkkopalvelu. Sota-ajan kirjeitä löytyy myös esimerkiksi Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön yhteydessä toimivasta Kansanperinteen arkistosta.
Kansallisarkistossa säilytettävään Päämajan linnoitusosaston arkistoon (T 13381) sisältyy linnoitustöihin osallistuneiden palkkakortisto vuosilta 1939-1940. Samaan arkistoon sisältyy myös linnoittajien henkilökortisto vuosilta 1940-1944 (T 13382). Linnoittajia koskevia henkilökortistoja sisältyy myös useimpien linnoitusmuodostelmien (esim. Linnoitusrakennuspataljoonat) arkistoihin, joita myös säilytetään Kansallisarkistossa. Edellä mainitut aineistot ovat etäsäilytyksessä. Henkilötietojen etsiminen on mahdollista myös tuntolevyn numeron avulla.
Työvelvollisia koskevia tietoja sisältyy myös Kotijoukkojen esikunnan työvelvollisuusasiaintoimiston arkistoon. Joissakin tapauksissa heitä koskevia tietoja on löydettävissä myös Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävästä Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosaston arkistosta, vaikkakin keskusvirastotasolla työvelvollisia käsiteltiin useammin lukumäärinä kuin yksittäisinä henkilöinä. Kolmas merkittävä yksittäistä työvelvollista koskeva lähde on etsittävän henkilön kotikunnan työvoimalautakunnan arkisto, jota säilytetään kyseisen kunnan arkistossa. Työvoimalautakunnat toimivat työvelvollisasioissa paikallistason viranomaisina. Piiritasolla toimi jatkosodan aikana työvoimapiirejä, joiden arkistoissa on myös työvelvollisten luetteloita. Työvoimapiirien arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa.
Linnoittajista ja työvelvollisista saattaa löytyä tietoja myös potilas- ja rangaistusasiakirjoista. Niistä on kerrottu tarkemmin luvuissa 1.3 ja 1.4.
Sairastumisia ja haavoittumisia koskevat tiedot on tavallisesti merkitty kantakortteihin. Niitä koskevia lisätietoja voi löytää myös sen joukko-osaston sotapäiväkirjasta ja päiväkäskyistä, jossa kohdehenkilö palveli sekä potilasasiakirjoista. Potilasasiakirjoja on useimpien kantakorttien liitteenä, minkä lisäksi niitä (esim. sairaskertomuksia) sisältyy Kansallisarkisto Mikkelissä etäsäilytyksessä säilytettäviin sota- ja kenttäsairaaloiden arkistoihin.
Potilasasiakirjojen erityispiirteenä on, että lainsäädäntö rajoittaa merkittävästi niiden käyttöön saamista. Niitä annetaan nähtäväksi ainoastaan silloin, kun kyse on tieteellisestä tutkimuksesta tai tilastoinnista. Siksi sukututkijan on käytännössä mahdotonta päästä niihin käsiksi ilman kohdehenkilön antamaa valtakirjaa. Itseään koskevat potilas- ja muut tiedot on jokaisella kuitenkin oikeus saada nähtäväkseen.
Tiedot saaduista rangaistuksista sisältyvät yleensä kantakorttiin ja joukko-osaston päiväkäskyihin. Rangaistukseen liittyvien asiakirjojen sijainti riippuu siitä, määräsikö rangaistuksen esimies vai käsiteltiinkö asiaa oikeudessa.
Esimiehen määräämät rangaistukset merkittiin joukko-osastossa pidettyyn rangaistuspäiväkirjaan, johon kirjattiin saatu rangaistus, rangaistuksen syy sekä sen sovittamisaika. Rangaistuspäiväkirjat sisältyvät joukko-osastojen arkistoihin, joita säilytetään etäsäilytyksessä Helsingissä.
Rangaistuspäiväkirjat sisältävät arkaluonteista tietoa, minkä vuoksi niiden käyttöön tulee hakea käyttölupa arkiston tutkijasalissa asiakirjoja tilattaessa.
Sodanaikaisina alioikeuksina toimivat kenttäoikeudet, joista asia saattoi edetä sotaylioikeuteen. Sen päätöksistä oli joissakin tapauksissa mahdollista hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Asiakirjat löytääkseen tulee tietää, missä oikeudessa ja milloin asiaa käsiteltiin. Tämä ilmenee yleensä kantakortista tai päiväkäskyistä. Mikäli asiaa käsiteltiin useissa oikeusasteissa, ovat asiakirjat sen oikeuden arkistossa, mikä käsitteli asiaa viimeksi. Yllä mainittujen oikeuksien asiakirjoja säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä.
Suomalaisia sotavankeja koskevia tietoja sisältyy Puolustusministeriön keskusosaston kuolleeksijulistamistoimiston arkistoon kuuluvaan kadonneiden kortistoon, kun sotavankeuteen joutuneita ilmoitettiin kadonneiksi ennen kuin saatiin tietää heidän joutumisestaan sotavangeiksi.
Vankeudesta palanneita sotavankeja kuulusteltiin, vaikkakaan ei ilmeisesti kattavasti. Talvisodan sotavankeja koskevia kuulustelupöytäkirjoja sisältyy Valtiollisen poliisin arkistoon. Arkisto sisältää myös palautettujen sotavankien valokuvat hakemistoineen.
Jatkosodan sotavankeja koskevia tietoja sisältyy Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävään Palaavien suomalaisten leirin arkistoon. Tietoja jatkosodan sotavangeista on myös Helsingissä säilytettävässä Puolustusvoimain pääesikunnan valvontatoimiston arkistossa (T 19472 ja T 26073). Viimeksi mainittu arkisto on etäsäilytyksessä.
Kansallisarkistossa säilytetään tietoja myös Punkaharjun kuntoutussairaalassa 1980-luvulla tutkituista suomalaisista sotavangeista (Pk 2210). Aineisto koostuu tutkimuskertomuksista ja haastatteluista. Tämä arkisto on käyttörajoituksen alainen ja sen tutkimiseen tarvitaan Kansallisarkiston pääjohtajan lupa. Lupaa haetaan Kansallisarkiston tutkijapalvelusta (os. Rauhankatu 17, Helsinki) saatavalla lomakkeella.
Vankeudessa kuolleita sotavankeja koskevat tiedot ovat Internetissä Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet –tietokannassa. Heistä on olemassa myös pdf-muotoinen luettelo, jonka löydät varola.fi -sivustolta.
Sotavankeja koskevasta kirjallisuudesta kannattaa mainita Reijo Nikkilän, Dmitri Frolovin ja Teuvo Alavan teos Rukiver!: suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa (Edita, Helsinki 2002), joka sisältää sotavankien nimihakemiston.
Suomessa vankeudessa olleita neuvostoliittolaisia sotavankeja säilytettiin sotavankileireissä, joiden arkistot ovat etäsäilytyksessä Kansallisarkistossa. Kattavammat sotavankikortistot löytyvät puolestaan Suomen Punaisen Ristin sotavankitoimiston arkistosta Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa.
Eräitä sotavankeja käytettiin työvoimana esimerkiksi maataloissa. Näitä vankeja koskevia tietoja saattaa löytyä paitsi yllämainituista arkistoista myös heidän sijoituskuntansa työvoimalautakunnan tai suojeluskunnan arkistoista. Työvoimalautakunnat toimivat sotavankeja koskevissa asioissa paikallistason viranomaisina. Toisinaan sotavankiasioista huolehti paikallinen suojeluskunta. Työvoimalautakuntien arkistot ovat kyseisten kuntien arkistoissa, suojeluskuntien arkistoja taas on Kansallisarkistossa.
Juutalaisia sotavankeja koskevia tietoja on Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävässä Suomen juutalaisten arkistossa.
Vankeudessa menehtyneitä neuvostoliittolaisia sotavankeja koskevia tietoja voi etsiä Internetissä olevan Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 –projektin tuloksena syntyneestä tietokannasta. Tietokanta on suljettu keväällä 2024, mutta sen data on avoimessa käytössä Zenodo-palvelussa.
Sodassa kaatuneita ja kadonneita koskevan tiedonetsinnän kannalta keskeiset lähteet ovat kantakortit ja sotapäiväkirjat. Lisätietoja niiden tietoihin voi löytyä alla mainituista lähteistä. Kaatuneita ja kadonneita koskevia tietoja voi olla myös potilas- ja rangaistusasiakirjoissa. Niistä on kerrottu tarkemmin luvuissa 1.3 ja 1.4.
Sodissa kaatuneiden ja sotaoloissa muulla tavoin menehtyneiden puolustusvoimien palveluksessa olleiden tiedot on koottu Internetissä olevaan Sotasampo-portaaliin. Tarkempia tietoja kaatumistapauksesta saattaa sisältyä kaatuneen henkilön joukko-osaston päiväkäskyihin tai sotapäiväkirjoihin.
Kaatuneita koskevia tietoja sisältyy myös Kotijoukkojen esikunnan rovastintoimiston arkistoon kuuluvaan kaatuneiden henkilökortistoon vuosilta 1939-1940. Talvisodassa kaatuneiden kuolintodistuksia puolestaan löytyy Päämajan lääkintäosaston arkistosta (T 20943). Jatkosodan kaatuneita koskeva kortisto on Päämajan kenttäpiispantoimiston arkistoon (T 20408) sisältyvä kaatuneiden pääkortisto 1941-1945. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitut arkistot ovat käytettävissä Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa. Päämajan lääkintäosaston arkisto on etäsäilytyksessä Sörnäisten toimipisteessä.
Yllämainitun kaatuneiden pääkortiston merkintöjen avulla on usein mahdollista jäljittää kaatuneen huollon suorittaneen Kaatuneiden evakuoimiskeskuksen (KEK) numero. Sen avulla tiedonetsintää voi jatkaa kyseisen evakuoimiskeskuksen arkistossa, josta voi löytää esimerkiksi kaatuneen jäämistöluetteloita ja haudattujen siirtoja koskevia tietoja. Näitäkin arkistoja säilytetään etäsäilytyksessä.
Keskeisintä kaatuneita koskevaa kirjallisuutta edustaa talvisodan sankarivainajien matrikkeli Vapautemme hinta. Sodan 1939-1940 sankarivainajat (Suomen Kuvalehti, Helsinki 1941). Sitä täydentävät lukuisat paikallisen tason sankarivainajamatrikkelit.
Kadonneiden henkilöiden tutkimuksessa pääsee alkuun kantakortin ja sotapäiväkirjojen avulla. Koska monet kadonneet julistettiin myöhemmin kuolleiksi, löytyy heitä koskevia tietoja myös Puolustusministeriön keskusosaston kuolleeksijulistamistoimiston arkistosta.
Talvisodan siviiliuhreja koskevia tietoja sisältyy Kansallisarkistossa säilytettävään Väestönsuojelupäällikön esikunnan arkistoon (T 17832). Tämä aineisto on etäsäilytyksessä. Talvisodan ilmapommituksissa menehtyneistä on tietoja myös teoksessa Vapautemme hinta. Sodan 1939-1940 sankarivainajat (Suomen Kuvalehti, Helsinki 1941).
Jatkosodan ajalta Helsingin ilmapommitusten uhreista (haavoittuneista ja pommituksissa menehtyneistä) löytyy tietoja Kansallisarkistossa säilytettävästä Helsingin ilmasuojelukeskuksen arkistosta (T 19588). Aineiston arkistoluettelo löytyy Astia-verkkopalvelusta oko sanahaulla 'Helsingin ilmasuojelukeskus' tai arkistotunnuksella (T 19588) hakemalla. Aineisto on etäsäilytyksessä, joten sen saa tutkittavaksi vasta tilausta seuraavana arkipäivänä.
Ilmapommitusvaurioista on tietoja myös sotavahinkoyhdistysten arkistoissa.
Naisten sotatoimiin osallistumisen tutkiminen on usein työläämpää kuin miesten sotatien selvittäminen. Tärkein syy tähän on se, että naisista ei pidetty kantakorttia vastaavaa koottua henkilöasiakirjaa. Tiedot täytyykin koota useista hajanaisista lähteistä.
Merkittävä naisten palvelusta koskeva lähdekokonaisuus ovat rintamapalvelustunnushakemukset, joita säilytetään Kansallisarkiston etäsäilytyksessä. Tunnushakemuksessaan hakija on tavallisesti yksilöinyt palveluspaikkansa ja toimenkuvansa. Oikean tunnushakemuksen löytämiseksi tulee selvittää ensin sen numero (diaarinumero). Tällöin tulee tietää etsittävän henkilön syntymäaika ja nimi, jolla hän on rintamatunnushakemuksen tehnyt.
Rintamapalveluksessa olleiden naisten henkilötietojen etsiminen on mahdollista myös tuntolevyn numeron avulla.
Suomen Punaisen Ristin apusisarista löytyy tietoja Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävästä SPR:n apusisarkortistosta (Pk 2369). Apusisaria koskeva vuosittain aakkosellisesti järjestetty kirjekokoelma löytyy puolestaan tunnuksella Pk 2436.
Naisista, jotka eivät olleet lottia tai hakeneet rintamapalvelustunnusta, voi löytää tietoja Kansallisarkistossa säilytettävästä puolustusministeriön tiliosaston arkistosta. Tietoja etsittäessä tulee tietää henkilön palvelusyksikkö ja palvelusaika (esim. vuoden tarkkuudella). Sota- ja kenttäsairaaloissa palvelleita koskevia tietoja voi etsiä niiden Kansallisarkistossa säilytettävistä arkistoista. Tarvittavia tietoja voi löytyä myös yksiköiden päiväkäskyistä.
Rintamakirjeitä, muita sota-ajan kirjeitä, yksityisiä sotapäiväkirjoja ja sota-aikaan liittyviä muistelmia sisältyy Kansallisarkistossa säilytettäviin yksityisarkistoihin. Niiden etsimisessä apuvälineinä toimii Astia-verkkopalvelu. Sota-ajan kirjeitä löytyy myös esimerkiksi Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön yhteydessä toimivasta Kansanperinteen arkistosta. Sodan kokeneiden naisten muistitietoa puolestaan löytyy esim. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta.
Sotiin osallistuneista naisista saattaa löytyä tietoja myös potilas- ja rangaistusasiakirjoista. Niistä on kerrottu tarkemmin luvuissa 1.3 ja 1.4.
Lotta Svärd –järjestöön kuuluneista naisista on olemassa henkilöluetteloita, jotka tavallisesti sisältyvät heidän kotipaikkakuntansa Lotta Svärd –paikallisosaston arkistoon. Paikallisosastojen arkistoista voi selvitä esimerkiksi se, missä paikassa tai tehtävässä kukin lotta sodan aikana palveli.
Yksittäisen lotan henkilötiedot voi usein selvittää hänen tuntolevynsä numeron avulla.
Lotta Svärd -järjestön arkistoon sisältyy kortisto jatkosodan aikana komennuksella olleista lotista. Tämä aineisto on kaukosäilytyksessä ja sitä voi tutkia Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa niin, että aineisto toimitetaan tilausta seuraavana arkipäivänä. Etäsäilytyksessä olevasta Pääesikunnan viestiosaston arkistosta (T 20873) löytyy puolestaan viestilottia koskeva kortisto ja Ilmavoimien esikunnan arkistossa (T 20439) on vastaava kortisto ilmavalvontalotista vuodelta 1944.
Suomeen sodan aikana siirrettyjä inkeriläisiä koskeva henkilökortisto löytyy Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävästä Jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat –kokoelmasta. Tietoja inkeriläisistä on myös Valtiollisen poliisin arkistossa, johon sisältyy mm. kortisto sodan jälkeen Neuvostoliittoon siirretyistä Neuvostoliiton kansalaisista.
Inkeriläisiä koskevan sukututkimuksen ja kattavampien taustatietojen löytämisen kannalta tärkeitä lähteitä ovat Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävät Inkerinsuomalaisten evankelis-luterilaisten seurakuntien arkistot sekä Pietarissa toimineen suomalaisen passiviraston arkisto.
Sotien seurauksena luovutetuilta alueilta evakuoitua väestöä koskevia päälähteitä Kansallisarkistossa ovat Kansallisarkisto Mikkelissä säilytettävät luovutettujen alueiden seurakuntien arkistot ja Kansallisarkisto Mikkelissä etäsäilytyksessä säilytettävä Valtiokonttorin korvausasiaintoimiston arkisto. Näistä ensimmäinen sisältää sukututkimuksen kannalta keskeisiä henkilörekistereitä ja jälkimmäinen yksityiskohtaisia tietoja eri henkilöiltä, yhteisöiltä ja yrityksiltä luovutetulle alueelle jääneestä kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Kannattaa muistaa myös henkikirjat, jotka tarjoavat kiinnostavan lähteen erityisesti sukututkijalle.
Talvi-, jatko- ja Lapin sotiin liittyvistä väestönsiirroista ja siirtoväen avustamisesta löytyy tietoa mm. Kansallisarkistossa säilytettävistä Sisäasiainministeriön jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat -arkistosta, Sisäasiainministeriön siirtoväenosaston arkistosta ja Sisäasiainministeriön siirtoväenhuollon keskuksen arkistosta sekä Kansallisarkistossa säilytettävistä lääninhallitusten arkistoista, eri kunnissa toimineista Siirtoväen huoltojohtajien arkistoista ja luovutettujen alueiden kuntien hoitokuntien arkistoista. Osa Karjalan siirtoväestä palasi asuinsijoilleen jatkosodan aikana vuodesta 1942 lähtien. Siirtoväen paluumuutosta ja paluulupien myöntämisestä huolehti Sotilashallinto-osaston väestönsiirtotoimisto, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä. Talvisodan aikaisesta siirtoväen huollosta vastanneiden kansanhuoltolautakuntien arkistot ovat pääosin kuntien hallussa.
Sotalapsien siirtoa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan kontrolloi sosiaaliministeriön lastensiirtokomitea, jonka aineistoa säilytetään Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa. Aineistoon sisältyy esimerkiksi sotalapsia koskevia henkilökortteja. Tanskaan siirrettyjä lapsia koskevia tietoja löytyy puolestaan Mannerheimliiton Tanskan valiokunnan arkistosta, jota säilytetään yllämainitussa Helsingin toimipaikassa.
Ruotsissa sotalapsisiirtojen järjestämiseen osallistui Hjälpkommittén för Finlands barn –niminen organisaatio. Sen arkistoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.
Sotalapsia siirrettiin ulkomaille myös yksityisesti, jolloin siirrosta ei välttämättä jäänyt merkintää lastensiirtokomitean rekistereihin. Niissä tapauksissa tärkeä lähde on lääninhallitusten passiluettelot ja passiasiakirjat. Kansallisarkistossa säilytetään myös joidenkin sellaisten yksityishenkilöiden arkistoja, jotka ovat olleen mukana sotalapsien siirtoja järjestämässä ja auttamassa sotalapsien vanhempia. Niiden etsimisessä apuvälineinä toimii Astia-verkkopalvelu.
Suomessa suoritettiin vuosina 1940-1941 kultakeräys, jonka tunnetuin ilmentymä on kultasormusten vaihtaminen rautaisiin sormuksiin. Ajatus sai alkunsa vänrikki Jussi Lappi-Seppälän 25.10.1939 Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta Kultasormukset Isänmaalle. Valtakunnallinen keräys tuotti yhteensä noin 315 000 kultasormusta ja 20 000 muuta kultaesinettä, joiden yhteispaino oli noin 1752 kiloa.
Kansallisarkistossa kultaesinekeräyksiin liittyvä keskeinen aineisto on Kultaesineiden keräystoimikunnan arkisto. Tämän lisäksi aiheeseen liittyvää materiaalia säilytetään Suomen Pankin arkistossa. Finna.fi-palvelussa voi puolestaan tutustua Suomi-Filmin vuonna 1940 tuottamaan keräyshanketta esittelevään lyhytelokuvaan.
Sotilaspojat olivat jatkosodan aikainen asevelvollisuusikää nuoremmista pojista koottu organisaatio, joka avusti maanpuolustusta esimerkiksi talkoilla, raaka-ainekeräyksillä ja vartiointitehtävillä. Sotilaspoikaorganisaation edeltäjä oli suojeluskuntapojat mutta nimi muutettiin sisäpoliittisista syistä jatkosodan alussa syksyllä 1941.
Sotilaspoikia koskeva tiedonetsintä kannattaa aloittaa heidän kotipaikkakuntansa suojeluskunnan arkistosta. Niitä säilytetään pääasiassa Kansallisarkistossa, arkistoluettelot löytyvät suojeluskunnan nimellä Astia-verkkopalvelusta. Lähinnä suurten kaupunkien suojeluskunnilla on omia sotilaspoikakortistoja ja -arkistoja, pienemmillä paikkakunnilla tiedot sisältyvät muun aineiston joukkoon.
Tiedonetsinnän kannalta on hyvä muistaa myös Kotijoukkojen esikunnan sotilaspoikatoimisto, joka toimi jatkosodan aikana. Sen arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa ja arkistoluettelo löytyy Astia-verkkopalvelusta sanahaulla esim. hakusanalla sotilaspoikatoimisto.
Osa sotilaspojista palveli ilmasuojelujoukoissa. Heistä tietoja voi löytyä paitsi yllämainituista lähteistä myös sen joukko-osaston arkistosta, jossa he palvelivat. Pojat sijoitettiin tiettyihin ilmatorjuntayksiköihin sen suojeluskuntapiirin perusteella, jossa heidän kotipaikkakuntansa sijaitsi. Eri suojeluskuntapiirien poikien sijoittumisen yksiköihin voi tarkistaa tästä taulukosta. Kyseisten joukko-osastojen arkistoja sijoitetaan Kansallisarkistossa etäsäilytyksessä. Arkistoluetteloihin voi tutustua Astia-verkkopalvelun avulla kirjoittamalla sanahakuun kyseisen joukko-osaston nimen ilman lyhenteitä.
Kansallisarkistossa säilytetään monien sota-ajan vaikuttajien yksityisarkistoja. Näihin lukeutuvat esimerkiksi Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävät sota-ajan presidenttien (Kyösti Kallio, Risto Ryti ja Gustav Mannerheim), pääministerien (Aimo Cajander, Jukka Rangell, Edvin Linkomies, Antti Hackzell, Urho Castrén ja J.K. Paasikivi) ja monien keskeisten vaikuttajien (esim. Väinö Tanner, Alf Tudeer, V.J. Sukselainen, G.A. Gripenberg) arkistot.
Yksityisarkistojen jäljille pääsee Astia-verkkopalvelun avulla. Hakusanana kannattaa käyttää etsittävän henkilön nimeä.
Tarkemmat Kansallisarkistossa säilytettävää aineistoa koskevat arkistoluettelot löytyvät Astia-verkkopalvelusta. Yllä on ilmoitettu osalle aineistoa sen yksilöivä arkistotunnus (esim. T 20408).
Itse aineistoja voi tutkia sen toimipisteen tutkijasalissa, jossa aineistoa säilytetään. Myös aineiston kaukolainaaminen toiseen Kansallisarkiston toimipaikkaan on mahdollista, vaikka tiettyjä aineistoja (esim. kantakortit) ei anneta kaukolainaksi. Osa aineistosta on digitoitu. Digitoinnista ilmoitetaan sekä yllä että mainituissa tietokannoissa aineistokohtaisesti.