¶ Etsivä keskuspoliisi – Valtiollinen poliisi
¶ Mikä oli Etsivä keskuspoliisi?
Etsivä keskuspoliisi (EK) perustettiin vuoden 1919 heinäkuussa sisäministeriön alaisuuteen. Sen toimintaa pohjusti valkoisen armeijan päämajaan vuonna 1918 perustettu osasto, joka vastasi valtiollisesta tiedustelutoiminnasta. Helsingin valtauksen jälkeen valkokaartin (suojeluskunta) esikunta muodosti erillisen tiedusteluosaston, joka toimi heinäkuuhun 1918 saakka. Sen jälkeen tiedustelu- ja valvontatehtävät keskitettiin yleisesikunnan III osastolle. Yleisesikunnan III osasto jaettiin helmikuussa 1919 kahtia, sotilaalliseksi toimistoksi ja passiosastoksi.
Passiosastosta tuli Etsivä keskuspoliisi, ja se organisoitiin pääosastoksi Helsinkiin ja paikallisosastoiksi eri puolille Suomea. Toiminta oli tilapäistä vuoteen 1927, jolloin EK lopulta vakinaistettiin.
Etsivän keskuspoliisin seuraaja Valtiollinen poliisi (Valpo) perustettiin joulukuussa 1937. Se toimi sisäasiainministeriön poliisiasiainosaston valtiollisen poliisijaoston alaisena. Ns. punainen Valpo aloitti toimintansa keväällä 1945. Valtiollinen poliisi alaosastoineen ja sotilastoimistoineen lakkautettiin joulukuussa 1948 Suojelupoliisin (Supo) perustamisen yhteydessä. Supo aloitti toimintansa vuonna 1949.
Kesäkuussa 1945 lakkautettiin puolustusvoimain pääesikunnan ulkomaanosaston valvontatoimisto. Sen työn jatkajaksi perustettiin heinäkuussa Valtiollisen poliisin sotilastoimisto. Valpon lakkauttamisen yhteydessä sotilastoimiston tehtävät siirrettiin takaisin puolustusvoimille.
¶ EK-Valpon tehtävät
Etsivän keskuspoliisin jokainen osasto huolehti alueellaan toimialansa tehtävistä. Näitä olivat valtiollista itsenäisyyttä, yleistä turvallisuutta ja laillista yhteiskuntajärjestystä vaarantavien toimien silmälläpito ja ehkäisy.
Valtiollisen poliisin päätehtävä oli valvoa yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä pyrkiä estämään itsenäisyyden vastaiset hankkeet. Sekä Etsivälle keskuspoliisille että Valtiolliselle poliisille kuului myös Suomessa oleskelleiden ulkomaalaisten seurannan lisäksi Suomen ja ulkovaltojen välisen matkustajaliikenteen tarkkailu.
Suomen turvallisuuspoliisin toiminta kohdistui vuoteen 1945 asti pääasiassa poliittiseen vasemmistoon, maanalaiseen kommunistipuolueeseen peitejärjestöineen, ammattiyhdistysliikkeeseen ja työväenjärjestöihin. Toiminta ulottui samalla Neuvostoliiton tarkkailuun ja vakoilun torjuntaan. 1930-luvulta lähtien turvallisuuspoliisi valvoi myös äärioikeistoa, kuten Isänmaallista kansanliikettä (IKL) ja pieniä natsiryhmittymiä. Valpo teki erityisesti sodan loppuvaiheessa yhteistyötä saksalaisten kanssa, mutta toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen suunnanmuutos vaikutti myös Valpoon.
Sodan jälkeen punainen Valpo tarkkaili muun muassa poliittista oikeistoa ja keskustaa, sodan jälkeen lakkautettuja järjestöjä, sotasyyllisiä, internoituja, neuvostokansalaisten palautusta, entisen Venäjän pakolaisia sekä maassa oleskelleita neuvostokansalaisia.
Valtiollisen poliisin sotilastoimiston tehtävänä oli hoitaa puolustusvoimia ja sotilaskohteita vastaan suunnattujen valtio-, maan- ja sotapetosrikosten tutkinta ja ennaltaehkäisy.
¶ EK-Valpon paikallisosastot
Etsivä keskuspoliisi organisoitiin pääosastoksi Helsinkiin ja alaosastoiksi eri puolille Suomea. Näitä eri puolilla Suomea sijainneita yksiköitä on nimitetty virallisissa yhteyksissä yleensä ”osastoiksi” tai paikallisosastoiksi”. Myös nimitystä ”alaosasto” on käytetty.
Paikallisosastot olivat Hanko, Joensuu, Kajaani, Kotka, Kuopio/Savonlinna, Maarianhamina, Oulu, Riihimäki, Rovaniemi, Sortavala, Tampere, Terijoki, Tornio, Turku, Vaasa ja Viipuri. Osastot toimivat eripituisia jaksoja. Viraston perustamisvaiheessa osastoja oli 15 ja lakkauttamisen aikaan 8. Paikallisosastojen lukumäärän, sijoituspaikat ja virka-alueet määräsi sisäministeriö.
Paikallisosastot toimivat kukin omana arkistonmuodostajana. Arkistojen laajuus vaihtelee, eikä kaikilta osastoilta löydy asiakirjoja omina kokonaisuuksina. Alaosastojen arkistoissa on muun muassa pöytäkirjoja, kirjeitä, kertomuksia sekä muistiinpanoja. Arkistoista on omat luettelonsa (553: 1-3 ja 4-15), jotka on järjestetty samaan tapaan kuin pääosaston. Joidenkin alaosastojen kansiot löytyvät toisen osaston kansion sisältä. Paljon aineistoa on säilynyt Kuopion ja Terijoen paikallisosastoista. Joiltakin osastoilta löytyy lisäksi itsenäinen henkilömappisarja.
Alaosastojen arkiston sisältöön voi tutustua Astia-verkkopalvelun avulla. Syvällisempää tarkastelua varten kannattaa suunnata Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen luettelohuoneeseen ja luetteloiden 553: 1-3 ja 4-15 pariin.
¶ EK-Valpon arkisto
EK-Valpon arkisto on jaettu arkistoteknisesti EK-Valpo I:een (1919–1944) ja Valpoon eli Valpo II:een (1945–1948), mutta raja ei ole täsmällinen joidenkin asiakirjasarjojen eikä vuosilukujen osalta. Tietojen keruu oli henkilökeskeistä, joten aineistossa painottuvat henkilöaineistot, kuten henkilökortistot, henkilömapit ja kuulustelupöytäkirjat.
EK-Valpon pääosaston ja paikallisosastojen arkistot on luetteloitu turvallisuuspoliisin omalla järjestelykaavalla. Luetteloinnissa on käytetty yleisen järjestyskaavan sarjoja, mutta ryhmittely poikkeaa hieman tavanomaisesta. Jokainen EK-Valpon paikallisosasto toimi itsenäisenä arkistonmuodostajana.
EK-Valpon arkistoaineisto on julkista, mutta sen käyttöä on rajoitettu lakiin perustuen. Kyse on näyttörajoituksesta, eli digitoitua mutta rajoituksen alaista aineistoa voi tällä hetkellä nähdä ainoastaan Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätteillä.
Viranomaisten toiminnan tuloksena syntynyt asiakirja-aineisto on yleensä luotettavaa ja puolueetonta. Turvallisuuspoliisin materiaalin kohdalla on kuitenkin poikkeuksia. Tämä johtuu esimerkiksi monimuotoisista tavoista (viranomaisyhteistyö, kuulustelut, puhuttelut yms.) kerätä tietoa. Aineiston käyttöön vaikuttaa sen hajanaisuus ja monisarjaisuus. Lisäksi materiaalia on aikoinaan hävitetty. Henkilömappeja ja henkilökortistoja sekä asiamappeja tuhottiin kesällä ja syksyllä 1944. Punainen Valpo tuhosi arkistoaan vuonna 1948. Karjalankannaksella toimineiden paikallisosastojen arkistoja on jonkin verran Viipurissa venäläisten arkistoviranomaisten hallussa.
¶ Miten arkistoa voi hyödyntää?
EK-Valpon arkistoa on käytetty paljon poliittisen historian tutkimuksessa. Henkilöhistorioiden ja sosiaalihistorian kannalta arkisto saattaa olla myös hyödyllinen. Monet yksittäiset henkilöt ovat lisäksi etsineet tietoja sukulaisistaan. Arkisto saattaa olla hyödyllinen myös etsittäessä tietoa Suomeen muuttaneista tai Suomesta muuttaneista henkilöistä.
On hyvä huomioida, että arkisto tarjoaa tietoa vain rajallisesta määrästä ihmisiä, toisin kuin esimerkiksi kirkonkirjat. Suurimmasta osasta henkilöitä löytyy yksittäisiä merkintöjä ja vain harvoin on mahdollista hahmottaa pidempää ja tarkoin dokumentoitua ajanjaksoa yhden henkilön elämästä. Tämä onnistuu ehkä vain poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävistä henkilöistä.
EK-Valpon arkistoa pystyy parhaiten hyödyntämään, kun on etukäteen tutustunut viraston toiminta- ja rekisteröimistapoihin. Toisinaan tietoa löytyy vain lähdesarjoja läpikäymällä, koska arkistoluettelot tai henkilökortit ja -mapit eivät välttämättä sisällä kaikkea tietoa. Parhaimman lopputuloksen saa hyödyntämällä muita lähteitä yhdessä EK-Valpon arkiston kanssa.
¶ Miten käytän arkistoa?
Ek-Valpon asiakirjoja voi tutkia Kansallisarkistossa Helsingissä, digitoituja asiakirjoja myös Kansallisarkiston muissa toimipaikoissa. EK-Valpon arkistosta on digitoitu suosituinta ja helpoimmin käsiteltävää aineistoa eli henkilökortit ja henkilömapit. Aineistoja koskee näyttörajoitus, joten niitä voi tällä hetkellä tutkia ainoastaan Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätteillä. Tietyn henkilön etsiminen on parasta aloittaa henkilömapeista. Jos henkilöstä ei löydy mappia, kannattaa kokeilla henkilökortteja.
Ek-Valpon arkistoon voi tutustua verkkopalvelu Astian avulla. Astian aineistohakuun voi kirjoittaa hakusanaksi esimerkiksi valtiollinen poliisi. Hakutuloksiksi tulevat sekä pääosaston että alaosastojen arkistojen sisältämät arkistoyksiköt. Hakutuloksia voi rajata lisäämällä hakusanoja, käyttämällä aikarajausta tai hakuruudun vasemmassa laidassa olevien rajausvaihtoehtojen avulla. Muutamista mielenkiintoisista asiakirja-aineistoista kerrotaan tarkemmin seuraavissa luvuissa. Mikäli kirjoitat toimijahakuun samat hakusanat (valtiollinen poliisi), löydät kaikkien valtiolliseen poliisiin liittyvien arkistonmuodostajien toimijakortit. Toimijakorteille on listattu kunkin arkistonmuodostajan, esimerkiksi vaikkapa Rovaniemen alaosaston, tuottamat arkistoyksiköt.
EK-Valpon arkistoaineisto koostuu hyvin monenlaisesta materiaalista ja on haastava hallita, joten viimeistään aineistotilausta suunnitellessa sen sisältöön kannattaa perehtyä tarkemmin. Asiakirja-aineistosta saa hyvän käsityksen tutustumalla pääosaston arkistoluettelon 553 johdantoon.
¶ Henkilökortisto
EK-Valpon henkilökortistossa on sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä tietoja lähes 200 000 suomalaisesta ja ulkomaalaisesta. Henkilökorteissa saattaa olla tietoa sekä EK-Valpo I:n että Valpo II:n ajalta. Korteista löytyy usein henkilötiedot, kotipaikka, osoite sekä ammatti. Myös tietoja esim. työpaikoista ja luottamustoimista on kirjattu ylös. Henkilökortista voi löytyä viittaus esimerkiksi kuulustelupöytäkirjaan, jolloin henkilökortti auttaa tiedon löytämisessä muualta arkistosta. Pääosaston henkilökortisto on digitoitu.
Helpoin tapa tutustua henkilökortteihin on niiden etsiminen suoraan Astiasta. Kirjoittamalla Astian aineistohakuun hakusanat valtiollisen poliisin henkilökorttiarkisto löydät kaikki kyseiseen arkistoon kuuluvat asiakirjat. Voit tarkentaa hakua lisäämällä hakusanoja tai rajaamalla hakutuloksia hakutuloslistauksen vasemmalla puolella olevien työkalujen avulla.
¶ Henkilömapisto
Tietoa kerättiin henkilömappeihin poliittisesti tai muulla tapaa merkittävistä henkilöistä. Aineisto koostuu muun muassa kirjeistä, lehtileikkeistä ja ilmoituksista. Henkilömappi on tehty vajaasta 7000 henkilöstä. Henkilöstä löytyy pääsääntöisesti joko mappi tai kortti mutta ei molempia. Kun henkilöstä alkoi kertyä paljon materiaalia, kortti laajentui mapiksi. Henkilömapit on digitoitu.
Henkilömappien tutkiminen onnistuu helpoimmin käyttämällä Astian hakutoimintoja. Astian aineistohausta löydät henkilömapin helpoiten kirjoittamalla hakukenttään mapin numeron sekä henkilömappi, esimerkiksi 175 henkilömappi. Astian toimijahausta puolestaan löydät haluamasi henkilömapin etsittävän henkilön koko nimeä hakusanoina käyttäen.
Aktinumeroa käytettäessä täytyy numero ensin etsiä Rauhankadun toimipisteessä säilytettävästä henkilömappihakemistosta. Henkilömappeja on viisi sarjaa ja niiden hakemisto jakaantuu kolmeen osaan: aakkoshakemistoon, entisen nimen mukaiseen hakemistoon ja EK-Valpon henkilökunnan aakkoselliseen hakemistoon.
¶ Kuulustelupöytäkirjat
Turvallisuuspoliisin tekemien pidätysten, kuulustelujen ja karanteenien tuloksena kirjoitettiin vuoden 1948 loppuun mennessä tuhansia pöytäkirjoja. Kaikista mainituista henkilöistä ei tehty henkilökorttia tai -mappia. Kuulustelupöytäkirjat ovat vuosittain numerojärjestyksessä ja niiden hakemistot on mikrofilmattu. Pääosastolla syntyneistä ja alaosastojen pääosastolle lähettämistä pöytäkirjoista on vuosilta 1919–1948 erilliset aakkoselliset hakemistot, jotka ovat käytettävissä tutkijasaleissa paperikopioina. Näistä ei kuitenkaan selviä se, mihin asiakirjaryhmään tietty pöytäkirja on sijoitettu. Sijoitus näkyy vain mikrokorteilta. Toisin sanoen hakemisto kuulustelupöytäkirjoista toimii ”sisällysluettelona” mikrokorteilla oleviin hakemistoihin.
Henkilökortista voi löytyä viittaus esimerkiksi kuulustelupöytäkirjaan, joten henkilökortti auttaa tiedon löytämisessä muualta arkistosta. Viittaus pääosaston laatimasta kuulustelupöytäkirjasta on merkitty korttiin esim. lyhenteellä Ptk. nro 32/45 (kuvassa ympyröity punaisella).
Ptk viittaa pääosaston laatimaan kuulustelupöytäkirjaan, nro 94 pöytäkirjan numeroon ja luku 37 kuulustelupöytäkirjan laatimisvuoteen.
Viittauksia pöytäkirjoihin löytyy myös kirjainyhdistelmällä Akp (kuvassa ympyröity sinisellä). Lyhenne viittaa alaosaston pääosastolle lähettämään pöytäkirjaan.
Henkilökorttiin merkityn asiakirjan saa luettavaksi tilaamalla. Tilauslomakkeeseen tulee muistaa kirjoittaa myös arkistonmuodostajan nimi. Tärkeää on merkitä selvästi lyhenteet ptk/akp.
Henkilökorteissa näkyy myös merkintöjä esim. lyhenteellä KD 79/260. Merkintä viittaa kirjeeseen, mutta niiden osalta arkisto on puutteellista, joten ensisijaisesti lisämateriaalia kannattaa etsiä pöytäkirjamerkintöjen avulla.
¶ Asiamapisto
EK-Valpo I:n ja Valpo II:n aineistoa löytyy runsaasti asiamapistosta (painottuen pääosastoon). Asiamapeissa on tietoa esimerkiksi tapahtumista, lehdistöstä, puolueista ja muista järjestöistä. Niihin sisältyy myös kirjeitä, raportteja, kuulustelupöytäkirjoja, lehtileikkeitä, luetteloita yms. Sisältäpäin kasvaneiden asiamappien asiakirjojen vuosia ei ole merkitty luetteloon. Turvallisuuspoliisi on jaotellut aineiston 40 asiaryhmään. Asiamappien sisältöön voi tutustua asiamappihakemistojen avulla (EK-Valpo I ja Valpo II omina hakemistoina). Hakemistoista ilmenee asiaryhmätunnus ja säilytyskotelon numero. Apuhakemistona voi käyttää myös aakkosellista asia-, henkilö- ja paikannimihakemistoa.
¶ Valokuvat
Pääosaston arkistossa on 14 albumia valokuvia. Kokoelma sisältää kuvia suomalaisista, valvonnan alaisista ulkomaalaisista ja ns. punaupseereista. Oulun ja Sortavalan osastojen arkistoista löytyy myös valokuvia. Valokuvakokoelman hakemistosidosten avulla selviää, keitä numeroidut kuvat esittävät. Kuhunkin sidokseen on oma aakkosellinen hakemistonsa. Käytännössä ensin tilataan hakemistot ja etsitään henkilön nimi. Hakemistosta löytyvän nimen kohdalla on numero, jonka avulla voi tilata valokuva-albumin.
¶ Punaisen Valpon sotilastoimiston arkisto
EK-Valpon arkistoon sisältyy omana kokonaisuutenaan punaisen Valpon sotilastoimiston arkisto (arkistoluettelo 553:4). Sotilastoimisto toimi Valpon yhteydessä vuosina 1945–1948. Kansallisarkistossa säilytettävää materiaalia on vähän. Henkilökorteissa on aineistoa myös sotilastoimiston osalta.
¶ Kirjallisuutta
- Ahtokari, Reijo, Punainen Valpo. Valtiollinen poliisi Suomessa “vaaran vuosina”. Otava, Helsinki 1969.
- Lackman, Matti, "Etsivä keskuspoliisi 1919–1937". Turvallisuuspoliisi 75 vuotta. Toim. Simola, Matti & Salovaara, Jukka. Poliisin oppikirjasarja 7/1994. Helsinki 1994, 11–100.
- Nevalainen, Pekka, "Etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin aineisto henkilöhistorian lähteenä". Genos 68 (1997), 146–153, 189–190.
- Rentola, Kimmo, "Punaisen Valpon synty". Turvallisuuspoliisi 75 vuotta. Toim. Simola, Matti & Salovaara, Jukka. Poliisin oppikirjasarja 7/1994. Helsinki 1994, 11–100.