Tämä aineisto-opas käsittelee jatkosodan aikaisia väestönsiirtoja Suomeen sekä neuvostokansalaisten palautuksia sodan jälkeen. Keskeisenä sisältönä ovat Väestönsiirtoasiain keskustoimikunnan ja Sisäministeriön siirtoväenasiainosaston asiakirjat, ml. matkustajaluettelot, väestökortit ja paluujunien tiedot. Aineisto soveltuu henkilöhistorian ja väestöliikkeiden tutkimiseen, erityisesti inkeriläisten osalta. Digitoidut asiakirjat (mm. väestökortit ja matkustajaluettelot) ovat saatavilla Astian kautta käyttöluvalla.
Jatkosodan aikana Suomeen siirrettiin Neuvostoliiton alueelta suomensukuisia väestöryhmiä pois sotatoimialueilta. Suurin yksittäinen ryhmä oli inkeriläiset. Heitä siirrettiin yhteistyössä saksalaisten kanssa Saksan valtaaman Inkerin alueelta Suomeen yli 63 000 henkeä vuosina 1943–1944. Suurin osa Suomeen siirtyneistä inkeriläisistä oli naisia ja lapsia.
Inkeriläisten ohella Suomeen siirtyi vallatun Itä-Karjalan alueelta vajaat 3 000 ihmistä. Lisäksi Suomeen tuli sodan aikana noin 7 000 virolaista, joista suurin osa jatkoi matkaansa välittömästi Ruotsiin. Yhteensä Suomeen siirtyi jatkosodan aikana reilut 70 000 ihmistä. Heidät sijoitettiin eri puolille Suomea, pääasiassa Etelä- ja Länsi-Suomeen.
Kun välirauha solmittiin 19.9.1944, Suomessa oleskelleiden neuvostokansalaisten asema muuttui. Välirauhansopimuksen 10. artiklan mukaan Suomi sitoutui ”viipymättä luovuttamaan Liittoutuneiden Ylimmälle Sotilasjohdolle kaikki sen hallussa nykyään olevat neuvosto- ja liittolaissotavangit sekä myöskin ne Neuvostoliiton ja Liittoutuneiden Kansakuntien kansalaiset, jotka on internoitu ja väkisin tuotu Suomeen, palautettavaksi kotimaahansa”.
Neuvostoliitto katsoi artiklan koskevan myös Suomeen tulleita inkeriläisiä, itäkarjalaisia ja virolaisia. Välirauhansopimuksen perusteella Neuvostoliittoon luovutettiin vain jatkosodan aikana Suomeen tulleita neuvostokansalaisia. Palaaminen oli ehdottoman pakollinen vain sotaan osallistuneille aikuisille sekä orpolapsille. Muiden kohdalla päätöksen paluusta tuli perustua vapaaehtoisuuteen. Suomen viranomaiset järjestivät palaajille kuljetukset Neuvostoliittoon. Varsinaiset paluukuljetukset tapahtuivat 5.12.1944–15.1.1945. Luovutuksia jatkettiin vuoteen 1947 asti, jolloin viranomaisten järjestämät kuljetukset loppuivat rauhan tultua solmituksi.
Suurin osa Suomessa olleista Neuvostoliiton kansalaisista ilmoittautui palaamaan kotimaahansa. Suurin palaajien ryhmä oli inkeriläiset, joita palasi Neuvostoliittoon noin 55 000 henkeä. 4 000 inkeriläistä jäi Suomeen ja sama määrä siirtyi Ruotsiin. Suomeen jääneet neuvostokansalaiset saivat yleensä Suomen kansalaisuuden 1950-luvun kuluessa.
Sisäasianministeriön jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat -arkisto sisältää asiakirjoja, jotka koskevat jatkosodan aikana Suomessa oleskelleita Neuvostoliiton kansalaisia. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta asiakirjat koskettelevat inkeriläisiä, inkerikkoja, itäkarjalaisia, vepsäläisiä sekä virolaisia. Suurin osa arkiston materiaalista on väestönsiirtoasiain keskustoimiston ja sen seuraajan eli sisäasiainministeriön siirtoväenasiainosaston asiakirjoja vuosilta 1942–1947, kuitenkin pääasiassa vuosilta 1943–1944. Viimeisimmät merkinnät Inkerin siirtoväen väestökortteihin on tehty vuonna 1959 sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimistossa.
Arkisto koostuu eri viranomaisten toiminnan tuloksena muodostuneista asiakirjoista. Ne on jaettu kahteen osaan: Suomalaisen siirtokomissionin asiakirjoihin 1943–1944 sekä muiden viranomaisten asiakirjoihin 1942–1947.
Suomalaisen siirtokomissionin asiakirjat kattavat neuvostokansalaisten Suomeen siirrosta vastanneiden Tallinnan, Hatsinan ja Kloogan toimistojen säilyneet asiakirjat vuosilta 1943–1944. Siirtokomissionin toimistojen asiakirjoista on säilynyt kirjeenvaihtoa, diaareja ja toimintakertomuksia. Osa siirtokomissionin kirjeenvaihdosta on saksan- tai vironkielistä.
Muiden viranomaisten asiakirjat sisältävät kaksi kokonaisuutta. Ensimmäinen koostuu luetteloista sekä muista asiakirjoista, jotka liittyvät suomensukuisten neuvostokansalaisten siirtämiseen Suomeen vuosina 1942–1944. Asiakirjat on järjestetty kansallisuuden mukaan. Toinen kokonaisuus muodostuu asiakirjoista, jotka käsittelevät välirauhan jälkeisiä neuvostokansalaisten luovutuksia Neuvostoliittoon. Ne ovat pääasiassa Neuvostoliittoon paluuseen liittyviä luetteloita.
Väestönsiirtoasiakirjojen suurin yksittäinen kokonaisuus on väestönsiirtoasiain keskustoimikunnassa laaditut inkeriläisten väestökortit. Ne kattavat noin ¾ väestönsiirtoasiakirjojen arkistoyksiköistä. Väestökortteihin on toisinaan liitetty valokuva.
Väestösiirtoasiakirjat soveltuvat nimensä mukaisesti jatkosodan aikaisten ja välirauhan jälkeisten väestönsiirtojen tutkimiseen henkilöhistoriallisesta näkökulmasta, koska ne ovat pääasiassa henkilöluetteloita. Inkerin siirtoväen väestökortteja voi käyttää myös muussa henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa. Arkisto on keskeinen lähde inkeriläisten historian tutkimisessa 1940-luvun aikana.
Paikallisesti alueelle sijoitetuista henkilöistä on löydettävissä tietoja myös Kansallisarkiston toimipaikoissa säilytettävistä lääninhallitusten, nimismiespiirien sekä siirtoväen huoltojohtajien arkistoista.
Jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat ovat tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Helsingin tutkijasalissa. Arkisto on luetteloitu arkistoluetteloon 435:6. Luettelotietoja voi tarkastella Astia-verkkopalvelussa. Astian kautta pääsee myös digitoituihin asiakirjoihin. Arkistosta on digitoitu seuraavat sarjat: Suomeen siirrettyjen inkeriläisten luetteloita, Kokoamiskeskusten luettelot Neuvostoliittoon palaavista neuvostokansalaisista 5.12.-1944-15.1.1945 ja Inkerin siirtoväen väestökortit.
Jatkosodan aikaisten väestönsiirtoasiakirjojen digitoidut sarjat ovat käyttörajoitettuja. Digitoidut tiedostot sisältävät henkilötietoja, joita ei lain perusteella saa asettaa vapaasti luettavaksi internetissä. Tästä johtuen ne ovat käytettävissä ainoastaan Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätteillä.
Käyttölupa digitoituihin aineistoihin haetaan Astia-verkkopalvelussa. Ohjeet käyttöoikeuden hakemiseen löytyvät Astia-verkkopalvelun Ohjeet-sivulta, Aineistojen käyttöoikeudet -otsikon alta löytyvästä Miten käyttöoikeutta haetaan digitaaliseen aineistoon? -osiosta.
Suomeen siirrettyjen inkeriläisten luettelot sisältävät vuosien 1943–1944 laivakuljetusten matkustajaluettelot, Virossa Suomen kansalaisuuden saaneiden ja Suomeen siirtyneiden luetteloita sekä Virossa olevien inkeriläisten luetteloita ja luetteloita inkeriläisistä kylittäin.
Kokoamiskeskusten luettelot sisältävät tiedot eri kokoamiskeskuksista lähteneiden paluujunien matkustajista. Luetteloihin on merkitty kokoamiskeskuksen nimi, lähtöpäivä ja junan numero. Neuvostoliittoon palaavista on merkitty henkilön nimi, syntymäaika ja -paikka sekä viimeinen sijoituskunta Suomessa. Luettelot sisältävät paluujunien vaunujaon ja toisinaan tiedon lähtijöiden mukanaan viemistä kotieläimistä.
Inkerin siirtoväen väestökortisto sisältää noin 60 000 väestökorttia. Kortti tehtiin jokaisesta 15 vuotta täyttäneestä. Väestökortit ovat kaksipuoleisia ja ne on digitoitu. Kortin etusivulle on merkitty keskeisimmät henkilötiedot kuten esimerkiksi etu- ja sukunimi, syntymäaika ja -paikka, sukulaissuhteet, kielitaito ja ammatti. Kääntöpuolella on merkintöjä oleskelupaikoista Suomessa, mahdollisista huoltoavustuksista ja muita huomautuksia.