Tuntolevy eli tunnuslevy on jokaisella sotilaalla oleva pieni metallilevy, jossa on kantajansa yksilöivä tunnus. Talvi- ja jatkosodan aikana tunnus oli numerosarja, nykyään henkilötunnus. Numerosarjan tai henkilötunnuksen avulla voidaan tarkistaa sotilaan palvelukseen astuminen ja henkilötiedot.
Talvi- ja jatkosodassa kaatui kymmeniä tuhansia suomalaisia. Kuolleet ja jopa pahoin ruhjoutuneet sotilaat voitiin tunnistaa tuntolevyn avulla. Kuolleen sotilaan tuntolevy murrettiin kahteen osaan: toinen jätettiin vainajan kaulaan ja toinen naulattiin arkkuun. Näin varmistettiin sotilaan hautaaminen oikealle paikkakunnalle ja oikeaan hautaan.
Talvisodan aikainen tuntolevy oli muodoltaan soikea ja sitä kannettiin pumpulinarussa. Jatkosodan tuntolevyt olivat muodoltaan partakoneen terää muistuttavia. Tuntolevyn lisäksi sotilaiden tuli kantaa mukanaan tuntolevykorttia, jossa oli henkilötietojen ja lähiomaisen nimen lisäksi tuntolevyn numero. Joukko-osaston nimeä tai kotipaikkaa korttiin ei merkitty.
Rintamapalvelukseen osallistuneet naiset saivat myös tuntolevyn.
Talvi- ja jatkosodan aikana kaikilla sotilailla oli tuntolevy, joiden avulla heidät voitiin tunnistaa. Tuntolevyyn liittyi tuntolevykortti, jossa oli sotilaan henkilötiedot ja tuntolevyn numero. Tuntolevykorttien lisäksi sotilaista oli laadittu tuntolevyluetteloita, joiden tiedot vastasivat kutakuinkin tuntolevykortin tietoja.
Tuntolevykortisto ja -luettelot saattavat olla puutteellisia tai niissä on aukkoja. Jatkosodan ajalta kortteja ja luetteloita on säilynyt paremmin.
Tuntolevykorteista ja -luetteloista on hyötyä silloin, kun löytyy tuntolevy tai sen puolikas, mutta omistajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa tai varmuutta. Tuntolevyssä olevan numerotunnuksen avulla voidaan selvittää kenelle tuntolevy on kuulunut. Kortista tai luettelosta selviää henkilön nimi, jonka avulla tiedonhakua voi halutessaan laajentaa esimerkiksi kantakortteihin ja päiväkäskyihin.
Joukko-osastoittain järjestettyjen tuntolevyluetteloiden avulla voi halutessaan selvittää, keitä muita palveli mahdollisesti samassa joukko-osastossa. Luetteloiden tiedot kuvaavat tilannetta, jollainen se oli luettelon laatimishetkellä. Jos sotilas on esimerkiksi siirretty myöhemmin toiseen joukko-osastoon, se ei näy luettelossa. Luetteloiden käyttöä hankaloittaa se, että niihin ei yleensä ole merkitty laatimispäivämäärää. Tietoja kannattaa tällöin etsiä esimerkiksi päiväkäskyistä.
Rintamapalveluksessa olleilla naisilla oli myös tuntolevy. Naisten tuntolevykortit on erotettu omaksi kortistokseen, joka on aakkosjärjestyksessä. Tiedot naisten osalta saa siis nimen perusteella. Hakua sotaan osallistuneista naisista voi laajentaa täältä löytyvien ohjeiden avulla.
Tiedot yksittäisestä tuntolevynumerosta ja henkilöstä saa Kansallisarkistosta. Tietoja kysyttäessä tulee tuntolevynumeron lisäksi kertoa, onko kyse talvi- vai jatkosodan tuntolevystä. Linkit talvi- ja jatkosodan tuntolevyjen kuviin ovat artikkelin alussa. Tiedustelut tulee toimittaa arkistolle Astia-palvelua käyttäen (Valitse "Mitä tietopyyntösi koskee?"-valikosta painike "Muu tietopyyntö").
Tietoja tuntolevyistä voidaan etsiä myös esimerkiksi joukko-osastoittain. Luettelot kuvaavat tilannetta sen laatimishetkellä, josta usein ei kuitenkaan ole varmuutta. Kun luetteloita halutaan tutkia laajemmin, voidaan ne tarvittaessa toimittaa tutkijasaliin. Tietoja joukko-osastosta lähteneistä ja saapuneista sotilaista kannattaa etsiä päiväkäskyistä.
Kansallisarkistossa säilytettäviä tuntolevyluetteloita voi etsiä Astia-verkkopalvelun aineisto- tai toimijahausta hakusanalla tuntolevy*.