Tämä aineisto-opas käsittelee korkeimman oikeuden arkistoaineistoja. Arkisto sisältää aineistoa pääasiassa vuosilta 1918–1979, ja se koostuu diaareista, pöytäkirjoista, toisteista ja saapuneista asiakirjoista, jotka on järjestetty asiakirjavihkoiksi eli akteiksi. Aineistoa voi hyödyntää oikeushistorian tutkimuksessa ja sukututkimuksessa, erityisesti anomus- ja valitusasioiden kautta. Arkiston tärkeimmät digitoidut sarjat ovat anomus- ja valitusdiaarit, joita voi hakea henkilön nimen perusteella Astiassa. Ennakkopäätökset on julkaistu erillisinä julkaisuina, ja ne löytyvät FINLEX-tietokannasta ilman arkistohakua.
Korkein oikeus (KKO) on toinen Suomen korkeimman oikeusasteen tuomioistuimista, toinen on korkein hallinto-oikeus (KHO). Korkeimman oikeuden historialliset juuret ulottuvat kauas. Yksi lähtökohdista on ollut aikoinaan hallitsijalle kuulunut oikeus purkaa tuomioita. Valtakunnan korkeimman oikeuselimen perusti kuningas Kustaa III vuonna 1789 nimellä Kuninkaan korkein oikeus. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi elimeksi tuli hallituskonseljin oikeusosasto, joka muuttui vuonna 1816 Suomen senaatin oikeusosastoksi.
Suomen itsenäistyttyä hallintoa alettiin rakentaa vallan kolmijaon periaatteelle. Tämä johti siihen että korkein oikeusistuin irrotettiin toimeenpanovallasta ja senaatin oikeusosasto lakkautettiin. Ylimmäksi oikeusistuimeksi perustettiin korkein oikeus. Laki korkeimmasta oikeudesta annettiin 22.7.1918, jolloin siitä tuli riippumaton tuomioistuin ja sen tuomareista erottamattomia. Korkeimmasta oikeudesta tuli rikos- ja riita-asioissa valtakunnan ylin oikeusaste, samaan aikaan perustetusta korkeimmasta hallinto-oikeudesta puolestaan maamme ylin oikeusaste hallintolainkäyttöasioissa.
Korkeimmalle oikeudelle kuuluvat tärkeimpänä tehtävänä ennakkoratkaisujen antaminen. Perustuslain mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa, kun taas hallintolainkäyttöasioissa korkeinta tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus.
Kaikkia juttuja ei oteta käsiteltäviksi korkeimpaan oikeuteen. Jo vuonna 1922 evättiin muutoksenhakuoikeus yksinkertaisilta ja vähemmän tärkeäksi katsotuilta jutuilta. Linjaa on tiukennettu sen jälkeen jatkuvasti. Vuonna 1955 siirryttiin järjestelmään, jossa korkeimmalta oikeudelta piti pyytää lupa valituksiin. Korkein oikeus voi myöntää luvan, jos ilmenee aihetta lopputuloksen muuttamiseen tai jos muusta syystä on parasta ottaa asia uudelleen tutkittavaksi.
Korkeimman oikeuden arkisto on hyvin laaja. Kansallisarkistossa säilytettävä korkeimman oikeuden arkisto sisältää aineistoa pääasiassa vuosilta 1918–1979, mutta arkistossa on myös pieni määrä tätä vanhempaa ja uudempaa aineistoa. Asiakirja-aineisto koostuu diaareista, luetteloista, pöytäkirjoista, toisteista, saapuneista asiakirjoista ja tiliasiakirjoista.
Näistä pääsarjoista tärkeimmät ovat diaarit ja sen alle kuuluvat alasarjat ja saapuneet asiakirjat. Diaarisarjat ovat tärkeitä, koska ne kuvaavat saapuneiden asiakirjojen eri vaiheita. Saapuneet asiakirjat -pääsarjan materiaali on korkeimman oikeuden arkistossa asiakirjavihkoina eli akteina. Aktiin on sisällytetty se asiakirja-aines, joka on syntynyt alemmissa oikeuskäsittelyissä ja joka on oleellisen tärkeää jutun ratkaisemiselle.
Korkeimman oikeuden arkisto koostuu monipuolisesta aineistosta pitkältä ajalta. Korkeimman oikeuden materiaalia voi käyttää monin tavoin. Arkisto on tärkeä tiedonlähde oikeushistorian tutkijoille, mutta korkeimman oikeuden asiakirjoista voi olla huomattavaa apua myös sukututkijoille.
Parhaiten arkistoa voi hyödyntää kun on ensin perehtynyt korkeimman oikeuden historiaan ja toimintapoihin. Niihin voi perehtyä tutustumalla esimerkiksi korkeimman oikeuden arkiston arkistoluettelon johdantoon arkistoluettelosta 202, tai korkeimman oikeuden kotisivuihin. Yleiskuvauksia korkeimmasta oikeudesta löytyy monistakin teoksista, mainittakoon tässä Jukka Kemppisen Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein oikeus, laki ja yhteiskunta 1918–1990 ja Korkein oikeus 75 vuotta.
Korkeimman oikeuden arkiston kuvailutietoihin voi tutustua Astia-verkkopalvelussa. Vaihtoehtoisesti arkiston sisältöön voi tutustua Helsingin Rauhankadun tutkijasalista löytyvän arkistoluettelon 202 avulla. Itse asiakirjat tilataan tutkittaviksi haku- ja tilausjärjestelmä Astian avulla. Esimerkiksi vuoden 1931 jaostojen pöytäkirjoja voi tilata hakusanoilla korkei* oikeu* jaos* pöytäkir* 1931. Saaduista hakutuloksista voi valita oikean jaoston ja ajankohdan.
Korkeimman oikeuden arkiston tärkeintä aineistoa ovat saapuneet asiakirjat ja niiden aktit. Akti on löydettävissä diaarinumeron avulla. Sen selvittämiseksi on tarpeellista tietää asianosaisen henkilön nimi sekä ajankohta, jolloin juttua on käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Kronologisesti järjestettyihin diaareihin kuuluu sukunimen mukaan aakkostettuja rekistereitä, joiden avulla diaarien käyttäminen on helpompaa. Diaarimerkinnöissä ja rekistereiden käytössä on eroja. Seuraavassa tarkempi esittely joidenkin sarjojen osalta.
Digitoiduista anomus- ja valitusdiaareista juttua voidaan yleensä hakea henkilön sukunimen perusteella, mutta aina se ei ole mahdollista; joissain tapauksissa on tiedettävä myös jutun vireillepanija. Jutun etsinnässä voidaan käyttää myös muuta hakusanaa. Esimerkiksi vuonna 1930 maaliskuun 12.-14. päivinä oikeussihteerin virkaa anoneet eivät löydy rekisteristä sukunimen perusteella, vaan anomukset löytyvät aakkosluettelosta O-kirjaimen kohdalta otsikolla ”Oikeussihteerin viran täyttäminen”.
Anomusdiaarissa on kullekin numeroidulle sivulle kirjattu yleensä kaksi juttua. Diaarikirjan sivunumero sekä vuosiluku muodostavat yhdessä aktin diaarinumeron (esim. Pag. 390. A.D. 1930.) Tästä syystä vastaavassa aktisarjassa on yleensä kaksi aktia, joilla on sama diaarinumero. Oikea akti löytyy siis henkilötietojen avulla.
Kannattaa huomata, että anomus- ja valitusasiain diaarissa vuosilta 1931–1959 on yleensä 3–4 juttua diaariaukeamalla. Aktin diaarinumero muodostuu yhdistämällä vasemmalla sivulla jutun yhteydessä oleva järjestysnumero aukeaman sivunumeron sekä vuosiluvun kanssa (esim. 4/2 A.D. 1945.)
Luetteloista ainoastaan Ba Toimitusluettelossa on yhtenäinen, juoksevaan leimanumerointiin perustuva luettelo kaikista korkeimman oikeuden jutuista. Kun tiedetään päätöksen järjestysnumero, leimanumero ja vuosi, löydetään luettelosta samalta riviltä: aktin diaarinumero, jutun esittelijän nimikirjaimet, jaoston numero, asianosaisen henkilön nimi, juttutyyppi ja toimituskirjan päivämäärä. Toimituskirjan päivämäärän avulla on vastaavasti löydettävissä muut yllä olevat tiedot.
Korkeimman oikeuden ratkaisun päivämäärän avulla juttu on etsittävissä pöytäkirjasarjoista. Ratkaisupäivämäärä löytyy esimerkiksi diaareista. Koska pöytäkirjat on tehty pääasiassa jaostoittain, pitää tietää jaoston järjestysnumero. Vuodesta 1931 alkaen jaostojen pöytäkirjoihin on merkitty myös aktin diaarinumero.
Diaareihin merkityn korkeimman oikeuden ratkaisun päivämäärän tai ratkaisun numeron avulla juttu löytyy pääsarjasta D Toisteet. Pöytäkirjoistakin käy ilmi oikea sarja, esimerkiksi ratkaisut armonanomuksissa ovat kirjesarjoissa Da–Dd. Da Kirjeet -sarjan sidoksen alussa on hakemisto, joka helpottaa korkeimman oikeuden lausuntojen ja esitysten etsimistä, sekä henkilön mukainen aakkoshakemisto korkeimman oikeuden armonanomuksiin antamista lausunnoista. Dg Päätöstaltioissa on yleensä sidoksissa sukunimen mukainen henkilöhakemisto.
Ratkaisun ylälaidassa mainitaan aktin diaarinumero. Aktin diaarinumeron yläpuolella on D Toisteet-pääsarjassa ratkaisulle annettu järjestysnumero. Aktin diaarinumero saadaan suoraan vain pelkän ratkaisun järjestysnumeron ja vuoden avulla, koska sarjat Dg–Dl on numeroitu yhtenäisesti kronologisen numeroinnin avulla. Pitää kuitenkin huomata, että juttutyyppi pitää selvittää, sillä aktia tilattaessa tieto on välttämätön.
Kaiken edellä mainitun lisäksi korkeimman oikeuden arkistosta löytyvät Cb Oikeusministeriön esittelyjen pöytäkirjat. Ne sisältävät oikeushallintoa koskevia asioita sekä avioliittojen purkuanomuksia. Purkuanomukset ovat vuosilta 1919–1930. Jutun etsimisessä saattaa olla tarpeen käyttää oikeusministeriön omia diaareita. Vastaavia akteja säilytetään sarjassa Ef Oikeusministeriön esittelyasiat. Päätökset ovat sarjassa Dm oikeusministeriön taltiot. Kahteen viimeksi mainittuun sarjaan sisältyy purkuanomusten lisäksi anomus- ja valitusdiaareihin kirjattuja armonanomuksia ja viranhoitoa käsitteleviä anomuksia.
Aktien kansilehtiin on kirjoitettu jutun jättöpäivämäärä korkeimpaan oikeuteen, jutun esittelypäivä sekä ratkaisun järjestysnumero. Näiden avulla tiedot löytyvät helposti muista pääsarjoista.
Korkeimman oikeuden arkisto on laaja, eikä sen käyttäminen ole aivan yksinkertaista. Jos on kiinnostunut ennakkopäätöksistä, niin niitä ei välttämättä tarvitse edes lähteä etsimään arkistosta, vaan korkein oikeus on julkaissut ennakkopäätöksiä tai muuten merkittävinä pidettyjä päätöksiä erillisinä julkaisuina. Sarjan nimenä oli vuosina 1916–1926 Päätökset ja tuomiot. Vuodesta 1927 alkaen nimenä on ollut Selostuksia ja tiedonantoja Korkeimman oikeuden ratkaisuista. Selostuksena on julkaistu ennakkopäätöksiksi katsotut oikeustapaukset, tiedonantona taas sellaiset, joilla on arvioitu olevan ohjeellista merkitystä lainkäyttäjälle.
Näihin korkeimman oikeuden ratkaisuihin on julkaistu hakemistoja, joissa aakkosjärjestyksessä olevien hakusanojen kohdalla lyhyesti viitataan ennakkopäätösten luontoisiin ratkaisuihin. Käytössä on myös FINLEX-tietokanta, johon sisältyy tietoja korkeimman oikeuden päätöksistä.