Rautatierakennuksilla tarkoitetaan tässä toteutettuja rautateiden rakennushankkeita, joiden yhteydessä syntyneitä asiakirjakokonaisuuksia Kansallisarkisto säilyttää ja joista se käyttää nimitystä rautatierakennukset.
Suomen rautateiden rakentaminen alkoi vuonna 1857, ja ensimmäinen rata Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin liikenteelle vuonna 1862. Vuonna 1870 valmistui ratayhteys Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin. Nykyisen rataverkon etelä-pohjois-suuntainen runko-osa saatiin valmiiksi 1910-luvun alkuun mennessä. Rata Ouluun valmistui vuonna 1886, ensimmäinen osuus Savon rataa vuonna 1889, rata Joensuuhun vuonna 1894, Kajaaniin vuonna 1904 ja Rovaniemelle vuonna 1909.
Ennen talvisotaa Suomen rataverkon pituus oli yli 5 500 kilometriä. Alueluovutuksissa siitä menetettiin yli 1 000 kilometriä, mm. pääosa Viipurin-Joensuun radasta. Lisäksi Pohjois-Suomessa saksalaiset hävittivät alueen rautateitä siltoineen. Jälleenrakennustöiden ja liikenteen uudelleenjärjestelyjen vuoksi vuoden 1939 radanpituus saavutettiin uudelleen vasta 1960-luvulla. Sotien jälkeen rakennetut uudet radat olivat pitkälti teollisuus- ja oikoratoja.
Suomessa rautateiden runkoverkon rakentamisesta vastasi alusta lähtien lähes yksinomaan valtio. Harvalukuiset yksityisin varoin toteutetut radat siirtyivät usein kannattamattomina valtion omistukseen. Ratahankkeet käsiteltiin valtiopäivillä.
Ensimmäisen rautatien rakentamista valvoi keisari Aleksanteri II:n vuonna 1857 nimittämä rautatiejohtokunta, joka toimi aluksi kenraalikuvernöörin ja senaatin alaisena. Kun senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunta perustettiin vuonna 1860, tuli johtokunta sen alaiseksi.
Johtokuntien asettamisesta luovuttiin Savon radan rakentamisen yhteydessä vuonna vuonna 1887, ja rautateiden rakennustyöt siirrettiin Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alaisuuteen. Kunkin rautatierakennuksen paikallisena päällikkönä toimi ylihallituksen esityksestä senaatin määräämä piiri-insinööri. Rautateiden hallinnosta ja valvonnasta vastasi muuten senaatin alaisuuteen vuonna 1877 perustettu keskusvirasto, Rautatiehallitus. Rautatieliikenne ja rautateiden rakentaminen olivat näin eri keskusvirastojen hoidossa, kunnes asetus vuonna 1922 siirsi myös rakennustehtävät Rautatiehallitukselle.
Rautateiden rakentaminen siirtyi Ratahallintokeskuksen alaisuuteen vuonna 1995, kun Valtionrautatiet yhtiöitettiin. Ratahallintokeskus tuli osaksi Liikennevirastoa vuoden 2010 alusta lähtien.
Rautatierakennusten arkistot ovat syntyneet valtion ratojen rakentamistöiden yhteydessä. Vanhimmat arkistot ovat vuodelta 1857 Helsinki–Hämeenlinna -rautatien rakennusvaiheista ja uusimmat 1980-luvulta. Arkistoissa on diaareja, pöytäkirjoja, luetteloita, kirjeenvaihtoa, tiliasiakirjoja, palkkalistoja ja lehtileikkeitä sekä jonkin verran karttoja, piirustuksia ja kuvia. Osa rautierakennusten arkistoista on hyvin pieniä. Radanrakentamista koskevia asiakirjoja saattaa sisältyä myös radan ylläpidosta sen valmistumisen jälkeen vastanneen ratapiirin arkistoon. Yksityisten rautateiden rakentamiseen liittyviä asiakirjoja löytyy puolestaan Kansallisarkistossa säilytettävien yksityisten rautateiden arkistoista.
Rautatierakennusten arkistot kertovat valtion ratojen rakentamisesta. Kalustoluetteloista ilmenee rakentamisessa käytetty kalusto. Radanrakentajiin liittyvät asiakirjat saattavat kiinnostaa vaikkapa sukututkijoita. Arkistoista löytyy myös asiakirjoja, jotka kuvaavat radanrakentamisen vaikutusta paikallisten asukkaiden elämään, kuten maiden pakkolunastuksia. Rautatierakennusten arkistot ovat osin hyvin pieniä.
Rautatierakennusten arkistojen rinnalla kannattaakin käyttää Kansallisarkistossa säilytettäviä rautateiden keskushallinnon, kuten Tie- ja vesirakennushallituksen ja Rautatiehallituksen rautatierakennusosastojen, arkistoja. Rautatiehallituksen radanrakennuskartat ja -piirustukset -kokoelma puolestaan sisältää rautatiesuunnitelmia ja toteutuneita radanrakennustöitä rautateiden rakentamisen alkuajoilta lähtien. Maiden pakkolunastuksista rautateitä varten löytyy tietoa Kansallisarkistossa säilytettävistä Rautatiehallituksen hallinto-osaston lainopillisen toimiston I ja II arkistojen pakkolunastusasiakirjoista sekä Rautatiehallituksen pakkolunastus- ja lisäpakkolunastuskartat -kokoelmasta. Rautateiden rakennusten piirustuksia puolestaan sisältyy Ratahallintokeskuksen piirustusarkistoon, jonka hakemistot on digitoitu.
Rautatierakennusten arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa ja niitä voi etsiä Astia-verkkopalvelusta hakusanalla rautatierak*. Voit rajata hakutuloksia hakutuloslistauksen vasemmalla puolella olevien rajaustyökalujen avulla.
Rautatiehallinnon keskusvirastojen arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä ja Mikkelissä. Tie- ja vesirakennushallituksen rautatierakennusosaston arkistoja säilytetään Helsingistä. Ratahallintokeskuksen rautatierakennusten piirustusarkisto löytyy astiasta hakusanalla "Rautatierakennusten piirustusarkisto". Piirustusarkiston rakennuskohteiden hakemistot on digitoitu.