Suomen asutuksen yleisluettelo (SAY) on aineskokoelma, johon on kruunun tiliasiakirjoja lähteenä käyttäen kerätty tietoja maaseudun taloista ja niiden asukkaista. SAY:ssa on tietoja pääasiassa Länsi-Suomesta, ja laajimmillaan se kattaa ajanjakson 1539–1809.
SAY:n perustana on kirjailijana, suomentajana ja teatterimiehenä parhaiten tunnetun Jalmari Finnen (1874–1938) mittava sukututkimustyö. Finne aloitti Kangasalan sukujen tutkimisen tiettävästi vuoden 1906 tienoilla, ja seuraavana tavoitteena oli kerätä ja järjestää luetteloiksi hämäläissukujen asutustiedot. Suunnitelmana oli myös perustaa sukujen jäsenille laaja järjestö, Hämeen huone. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Tutkimushanke sen sijaan laajeni. Finne keräsi tietoja aluksi yksin ja myöhemmin työryhmän kanssa. Hän rahoitti toimintaa ensin itse, mutta vuodesta 1925 hän sai työhön myös ulkopuolista tukea. Vuodesta 1929 eduskunta rahoitti hanketta ja Finne apulaisineen työskenteli Valtionarkiston (nyk. Kansallisarkisto) piirissä. Tuolloin keruutyö laajennettiin koskemaan koko maata, ja aineskokoelman nimeksi annettiin Suomen asutuksen yleisluettelo.
SAY:n oli tarkoitus kattaa vuodet 1539–1809 eli ajanjakso ensimmäisestä maakirjasta Ruotsin vallan ajan loppuun. Kun luetteloiden kokoaminen lopetettiin 1976, työ jäi kesken sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Tästä ja tietyistä luotettavuusongelmista huolimatta SAY on osoittautunut arvokkaaksi tutkimuksen apuvälineeksi.
SAY:n vanhimpien tietojen eli vuosia 1539–1633 koskevien luetteloiden lähteinä käytettiin voudintileihin sisältyviä veroluetteloita, aluksi lähinnä maakirjoja (maaveron kantokirjoja) ja myöhemmin lisäksi kymmenys- ja autioveroluetteloita, vähän sotilasluetteloita ja hopeaveroluetteloita. Vuonna 1634 voudintilit päättyivät ja niitä seurasivat läänintilit, jotka sisälsivät osin samoja veroasiakirjoja kuin voudintilit. Tässä vaiheessa maakirjojen tiedot kuitenkin jähmettyivät sikäli, että niistä ei välttämättä enää käynyt ilmi talon todellinen isäntä. Vuonna 1634 ryhdyttiin kantamaan henkirahaa ja otettiin käyttöön henkikirjat, joista ilmeni talon todellinen asujaimisto. Vuosien 1634–1713 osalta SAY:n aineistona käytettiin läänintilien veroluetteloita, mutta maakirjojen sijasta nyt painotettiin henkikirjoja. Isovihan aika muodostaa SAY:n tiedoissa katkoksen. Vuoden 1722 tienoilta vuoteen 1809 ulottuvalta ajanjaksolta lähteenä käytettiin ensin ainoastaan henkikirjoja, mutta myöhemmin luetteloihin lisättiin myös maakirjojen tietoja.
Suomen asutuksen yleisluettelo koostuu käsinkirjoitetuista, pitäjittäin laadituista luetteloniteistä, joihin on kerätty yleisen tason tietoa taloista ja niiden asukkaista. Kaikkiaan niteistä kertyy noin 180 000 luetteloaukeamaa käsittävä aineisto. Mikrofilmattu ja digitoitu aineisto on vapaasti käytettävissä. Alkuperäisiin niteisiin liittyy käyttörajoituksia.
Maantieteellisesti SAY:n aineisto kattaa Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen historialliset maakunnat, valtaosan Uudenmaan maakunnasta ja Pohjanmaan eteläiset osat. Pohjanmaan pohjoisista osista mukana on Kemin suurpitäjä, Savosta – ja koko Itä-Suomesta – ainoastaan Juva. Itäsuomalainen 1500-luvun maakirja-aineisto nimittäin todettiin SAY:n tarpeisiin nähden ongelmalliseksi. Johdonmukaisesti on kerätty ainoastaan maaseutuväestöä koskevia tietoja. Kaupunkien väestön tietoja on koottu Turun ja Helsingin henkikirjoista 1700-luvulta ja Uudenkaupungin henkikirjoista 1600- ja 1700-luvulta.
Ajallisesti SAY:n oli tarkoitus kattaa vuodet 1539–1809, mutta tavoite saavutettiin ainoastaan Hämeen ja Satakunnan osalta. Muista maakunnista tietoja on luetteloitu lyhyemmiltä ajanjaksoilta. Esimerkiksi Kemin suurpitäjästä tietoja on vain ajanjaksolta 1620/35–1713.
Suomen asutuksen yleisluettelon oppaassa SAY:n kattavuus esitellään pitäjäluettelon ja kartan avulla.
SAY-hankkeen alkuvaiheissa luetteloiden tiedot koottiin ja järjestettiin ajanjakson 1539–1713 osalta kahdessa vaiheessa. Ensin tiedot koottiin ns. konseptiluetteloihin. Tämän jälkeen eri asiakirjoista saatuja tietoja tarkistettiin ja verrattiin toisiinsa, ja tiettyä taloa koskeneet tiedot koottiin lopullisesti yhteen. Näin syntyivät ns. kokoonpanoluettelot.
Sekä konseptiluettelot että kokoonpanoluettelot laadittiin pitäjittäin, mutta pohjana ei käytetty samaa pitäjäjakoa. Konseptiluetteloissa noudatettiin voudintilien hallintopitäjäjakoa. Kokoonpanoluetteloissa sen sijaan pyrittiin noudattamaan niiden laatimisajankohdan mukaista kuntajakoa. Alkuperäisissä veroasiakirjoissa talojen nimet mainittiin säännöllisesti vasta 1600-luvun lopusta tai 1700-luvun alusta, joten SAY:n konseptiluetteloihin kirjoitettiin ainoastaan etunimet ja patronyymit nimet. Kokoonpanoluetteloissa jo 1500-luvun tietoihin lisättiin kunkin talon päämiehen nimen yhteyteen myös talon nimi.
Alkuvaiheen jälkeen SAY-luetteloita koottiin yhdessä vaiheessa, ja tuloksena oli konseptiluetteloita, jotka olivat toteutustavaltaan alkuperäisten konseptiluetteloiden ja kokoonpanoluetteloiden välimuoto. Suurin osa näistä luetteloista on laadittu verohallintopitäjäjaon pohjalta, mutta joidenkin kohdalla on noudatettu seurakuntien mukaista jakoa.
Suomen asutuksen yleisluettelo on tärkeä sukututkimuksen sekä muun henkilö- ja paikallishistoriallisen tutkimuksen apuväline. SAY on ollut hyödyksi myös laadittaessa sukutilakunniakirjoja niille, joiden suvussa tietty talo on ollut vähintään 200 vuotta. SAY painottuu aikakausiin, joilta on olemassa vain vähän henkilöhistoriallisia tietoja sisältäviä lähteitä. Erityisesti 1700-luvulta kirkonkirjojen ja perukirjojen määrä alkaa hiljalleen kasvaa, ja SAY:n merkitys vähenee.
SAY:ssa on tietoja henkilöistä, jotka ovat omistaneet ja viljelleet maata sekä maksaneet maaveroa tai jotain henkilökohtaista veroa. Luettelossa voidaan mainita talon ja siinä asuneiden henkilöiden nimet, talon koko, maanluonto, asema jakopalkkalaitoksessa ja osittain muitakin verotustietoja. Luettelosta voivat myös käydä ilmi henkilöiden sukulaisuus- tai palvelussuhteet. Tietojen määrä kuitenkin vaihtelee.
Luettelon yhdellä aukeamalla esitellyt tiedot on saatettu kerätä jopa 36 asiakirjaniteestä ja 73 veroluettelosta, joten parhaassa tapauksessa SAY auttaa tutkijan työtä valtavasti. Eri veroluetteloiden tietojen yhdisteleminen oli kuitenkin haasteellista, ja SAY:n laatijat tekivät myös virhetulkintoja. Virheet ovat erityisen tavallisia Kaakkois-Hämeessä ja Juvalla. SAY:a käytettäessä on siis syytä tutustua sitä koskevaan kirjallisuuteen. On myös tarpeen tarkistaa tietoja alkuperäislähteistä ja mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi tuomiokirjoista. Luotettavuusongelmia käsitellään esimerkiksi Ulla Koskisen raportissa Suomen Asutuksen Yleisluettelon käytettävyys digitointia silmällä pitäen sekä Anneli Mäkelä-Alitalon SAY-julkaisuissa.
SAY-aineistojen käyttämistä tukevat Jalmari Finnen kokoelman aineskokoelmat eli tiettyjen seurakuntien Ruotsin vallan ajan historiakirjojen tiedoista koottu henkilökortisto, poiminnot sotilasasiakirjoista, perukirjahakemisto ja tuomiokirjapoiminnot. Kansallisarkistossa on myös Jalmari Finnen arkisto kirjeenvaihtoineen ja käsikirjoituksineen. Tampereen kaupunginarkistossa on sukututkimusaineistoa ja muuta aineistoa sisältävä Jalmari Finnen arkisto sekä Jalmari Finnen muistorahaston ja Jalmari Finnen säätiön arkistot.
Suomen asutuksen yleisluetteloa voi käyttää Kansallisarkiston Astia-palvelussa ja mikrofilmeinä Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Alkuperäisiä luetteloniteitä säilytetään Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa, mutta niihin liittyy käyttörajoituksia. SAY:n tarkka esittely ja varsinaiset luettelotiedot ovat Eljas Orrmanin kirjoittamassa Suomen asutuksen yleisluettelon oppaassa (1975).
SAY-aineiston merkinnät on tehty värikoodauksin, mutta mikrofilmeiltä värejä ei erota kuin harmaan eri asteina. Astia-palvelun SAY-aineistossa värikoodaus erottuu hyvin, joten tutkijan kannattaa suosia digitoitua aineistoa.
Astia-palvelusta SAY:n aineisto löytyy esimerkiksi hakusanalla ”asutuksen yleisluettelo”. Hakutuloksista valitaan ”Aineistot”-valikosta Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto, jolloin päädytään aakkosittain laadittuun pitäjälistaan.
Kussakin SAY-luettelossa on tietyn pitäjän tiettyjen rajavuosien tiedot, jotka on järjestetty kylittäin ja edelleen taloittain. Kun pitäjälistasta valitaan tietyn pitäjän tietyt rajavuodet, edetään kyseisen luettelon kylähakemistoon. Valitsemalla tietyn kylän nimen jäljessä oleva sivunumero päästään tutkimaan kylän SAY-tietoja. Astia-palvelussa voi tehdä haun myös suoraan tietyn pitäjän nimellä, esimerkiksi ”asutuksen yleisluettelo akaa”.
Astia-palvelun SAY-luetteloista ei käy suoraan ilmi onko tietty luettelo alkuperäinen konseptiluettelo, kokoonpanoluettelo vai myöhemmän vaiheen konseptiluettelo. Jos tietyn paikkakunnan tietoja ei tietyltä ajanjaksolta ole kuin yhdessä luettelossa, on kyseessä myöhemmän vaiheen konseptiluettelo. Jos taas tietyn vaiheen tietoja on kahdessa luettelossa, voi luettelon laadun päätellä merkintöjen perusteella. Konseptiluettelossa on usein erilaisia korjausmerkintöjä, ja siinä mainitaan lähinnä henkilöiden nimiä (talojen nimiä voi olla korjausmerkintöinä). Kokoonpanoluettelo on siistimpi, ja siihen on usein kirjattu myös talojen nimiä. Esimerkkeinä mainittakoon ajanjakson 1635–1654 konseptiluettelo ja kokoonpanoluettelo Kangasalan pitäjään kuuluvasta Herttualan kylästä.
SAY-luetteloissa on yhdellä aukeamalla yhden kylän 1–4 talon tiedot 20 vuoden ajalta. Aukeama on jaettu 20 sarakkeeseen, ja yksi sarake vastaa yhtä vuotta. Kustakin talosta mainitaan ensin ruokakunnan päämies ja sitten ruokakunnan muut jäsenet. Perhesuhteet mainitaan suhteessa päämieheen eli isäntään. Perhe- ja palkollissuhteiden tiedot ja verotustiedot ilmaistaan lyhenteinä, ja yleisimmät lyhenteet avataan Suomen asutuksen yleisluettelon oppaan (pdf) lyhenneluettelossa. Kun aukeamalla kerran mainittu tieto pysyy samana, se on merkitty seuraavien vuosien sarakkeisiin hakasella.
Eri lähdetyypeistä peräisin olevat tiedot on kirjattu luetteloihin eri värein. Värikoodaus vaihtelee luetteloissa jonkin verran, ja selitykset väreistä ovat alkuperäisissä SAY-niteissä. Selityksiä ei kuitenkaan ole Astia-palvelussa. Värikoodaus toimii pääpiirteissään seuraavasti:
SAY-luettelolle on paikkakunnittainen hakukortisto, jota voi käyttää Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa. Astia-palvelua hyödyntävä tutkija voi kuitenkin tehdä paikkakuntahakuja suoraan Astiassa. Suomen asutuksen yleisluettelon oppaassa (pdf) on ”Luettelo vuoden 1939 kuntajaon mukaisten kuntien esiintymisestä Suomen asutuksen yleisluettelossa v. 1974”. Anneli Mäkelän (myöh. Mäkelä-Alitalo) julkaisu Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot on avuksi selvitettäessä, mihin hallintopitäjään tietty kylä kuului veroluettelojen laatimisen aikaan. Lisäohjeistusta SAY-aineistojen käyttämiseen on esimerkiksi Anneli Mäkelä-Alitalon artikkelissa "Suomen asutuksen yleisluettelo ja sen tulkinta".