Ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa elinkeinon harjoittaminen oli tarkkaan rajoitettua. Käsityöammatissa sai toimia kaupungissa vain ammattikuntaan kuuluvat henkilöt ja esimerkiksi kauppaliikkeen pito maaseudulla oli kiellettyä. Vähitellen elinkeinon harjoittamista vapautettiin lainsäädännöllä, keskeisimpänä vuoden 1879 elinkeinoasetus. Sen perusteella enää vain tietyt erityisalat olivat rajoitettuja. Useimpien elinkeinojen kohdalla riitti, että sitä harjoittamaan aikova teki elinkeinoilmoituksen. Kaupungeissa tämä osoitettiin maistraatille, maalla kruununvoudille ja 1945 jälkeen nimismiehelle. Kruununvoudeille tehtyjä ilmoituksia ennen vuotta 1945 voi löytyä myös nimismiesten arkistoista.
Käsityöläisten ammatinharjoittaminen kaupungeissa tapahtui pitkään ammattikuntalaitoksen puitteissa. Tähän liittyvistä asiakirjoista kerrotaan artikkelissa Ammattikuntia koskevat asiakirjat. Ammattikuntalaitoksen lakkauttaneen vuoden 1868 elinkeinoasetuksen myötä kaupunkeihin tuli perustaa elinkeinoyhdistyksiä kaupan, tehdasteollisuuden ja käsityön harjoittajille. Aluksi yhdistysten hyväksymät mestarikirjat olivat edellytyksenä porvarisoikeuden saamiseen kaupungeissa. Vuoden 1879 asetukseen sisältynyt täysi elinkeinovapaus kuitenkin vähensi yhdistysten myöntämien ammattipätevyyksien vaatimusta. Muutamia näiden yhdistysten arkistoja on säilytyksessä Kansallisarkiston eri toimipaikoissa ja ne sisältävät tietoja myös yhdistysten jäseninä olleista elinkeinonharjoittajista.
Maaseudulla käsityöammatin harjoittaminen ammattikuntalaitoksen alkuaikoina oli kiellettyä. Vuodesta 1680 alkaen käsityöläisten toimintaa maaseudulla vähitellen vapautettiin, mutta heidän lukumääränsä pitäjää kohden oli aluksi rajattu. Jotta sai luvallisesti harjoittaa käsityöammattia maaseutupaikkakunnalla, tuli tähän hakea lupa lääninhallituksesta. Tätä edelsi puoltolauseen hankkiminen käräjiltä. Käsityöläisten hakemia lupia voi hakea lääninhallitusten arkistojen anomusasioista ja puoltolauseita kihlakunnanoikeuksien varsinaisasioiden pöytäkirjoista. Maaseudulla käsityöammattien harjoittaminen vapautettiin osittain jo vuonna 1859 ja laajemmin 1868 elinkeinoasetuksella. Lupahakemuksia löytyy lääninhallitusten arkistoista kuitenkin ainakin vuoteen 1879 saakka.
Kauppatoiminnan harjoittaminen maaseudulla vapautettiin 1859. Maaseudulla kauppaa harjoittaneet ns. maakauppiaat hakivat luvan kaupan pitämiseen lääninhallitukselta vuoteen 1879 asti. Lupahakemuksia ja -päätöksiä löytyy lääninhallitusten anomusasioista. Vuodesta 1880 eteenpäin maakauppiaan riitti tehdä elinkeinoilmoitus, joita löytyy kruununvoutien arkistoista. Lääninhallituksen anomusasioista ja kruununvoudin arkistoista voi löytyä tietyn maakaupan myöhemmistäkin vaiheista asiakirjoja, sillä mm. väriaineiden kauppaan tarvittiin lupa lääninhallitukselta. Kauppaliikkeen lopettamisesta ilmoitettiin lääninhallitukselle ja 1879 jälkeen kruununvoudille. Muita maakauppiaita koskevia asiakirjoja, mm. luetteloita tietyn paikkakunnan maakauppiaista löytyy kruununvoutien lisäksi nimismiesten arkistoista.
Merimiehistä tietoja löytyy ennen kaikkea merimieshuoneiden arkistoista. Lisäksi on laadittu erilaisia luetteloja, mistä voi hakea merimiehinä toimineita henkilöitä. Näistä lähteistä tiedonhakuun ohjaa Portin Merimieshuoneet-artikkeli.
Sotilaiden tutkimisessa auttaa puolestaan Palvelus armeijassa –artikkeli.
Tietoja yksittäisistä valtion virkamiehistä löytyy 1800-luvun osalta esimerkiksi ansioluettelokokoelmasta. Myös virkatalojen asiakirjat voivat auttaa tiedonetsinnässä, jos haettavan henkilön virkaan on kuulunut puustelli eli virkatalo. Virkatalojen asiakirjoja sisältää Kansallisarkistossa Helsingissä säilytettävä Asutushallituksen virkataloasiakirjat -kokoelma ja sen lisäksi muissa Kansallisarkiston toimipaikoissa säilytetään monien yksittäisten virkatalojen arkistoja.