Tämä aineisto-opas käsittelee Sisäasiainministeriön tutkintaelintä (SMTE), joka toimi vuosina 1945–1949 asekätkennän selvittämiseksi Suomessa. SMTE:n arkisto sisältää pääasiassa henkilöaineistoja, kuten kortistoja ja kuulustelupöytäkirjoja. Se on tärkeä lähde poliittisen ja henkilöhistorian tutkimukseen. Osa arkistosta on digitoitu ja aineisto on käytettävissä käyttöluvan saatuaan. Tutkimuksessa voi hyödyntää myös Valpon ja Oikeusministeriön arkistoja, jotka liittyvät asekätkentätapauksiin.
Sisäasiainministeriön tutkintaelin (SMTE) oli 21.9.1945 perustettu tilapäinen elin, jonka tarkoituksena oli organisoida asekätkennän selvittämistä sekä hoitaa asiaan liittyviä kuulusteluita. Tutkintaelimeen kuului päällikkö, kolme apulaispäällikköä, 12 tarkastajaa, 12 apulaistarkastajaa sekä rikostutkijoita ja rikosetsiviä. Syytettyjen tuomitsemista varten eduskunta sääti lain aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta (as. kok. 35/1947). Asekätkennästä seurasi Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin oikeudenkäynti. SMTE oli sisäasiainministeriön alaisuudessa ja se lakkautettiin vuonna 1949.
Suomessa ryhdyttiin varastoimaan sotatarvikkeita salaa syyskuussa 1944. Asekätkennän tarkoituksena oli sotilaallisen valmiuden säilyttäminen sen varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Jo syksyllä 1944 paljastui muutamia erillisiä asekätköjä eri puolilla maata. Asekätköjen selvittämiseksi sisäministeriö asetti tutkintaelin A:n, joka toimi kahden kuukauden ajan.
Varsinainen asekätkentäjuttu paljastui keväällä 1945, jolloin tutkimukset alkoivat Valtiollisen poliisin, eli Valpon, johdolla. Tutkinnan laajuuden vuoksi Valpo ei kuitenkaan yksin kyennyt selvittämään juttua, joten se kääntyi syyskuussa sisäasiainministeriön puoleen ehdottaen erillisen tutkintaelimen muodostamista sisäasiainministeriön alaisuuteen. Tutkintaelimen perustaminen hyväksyttiin valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa 21.9.1945.
Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkisto kattaa vuodet 1945–1949. Tietojen keruu oli toiminnan aikana henkilökeskeistä, minkä vuoksi aineistossa painottuvat henkilöaineistot, kuten henkilökortistot ja konseptipöytäkirjat.
Arkisto ei ole tavallisen arkistokaavan mukaisessa järjestyksessä, vaan se on siinä järjestyksessä, missä Suojelupoliisi on sen luovuttanut. Arkistoyksiköt on numeroitu juoksevasti.
Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkistoa on hyödynnetty poliittisen historian tutkimuksissa. Henkilöhistorian ja sosiaalihistorian kannalta arkisto on myös hyödyllinen. Monet yksittäiset henkilöt ovat etsineet tietoja sukulaisistaan arkiston kortistoista ja konseptipöytäkirjoista.
Asekätkentää tutkittaessa voi hyödyntää myös valtiollisen poliisin arkistoa (Valpo II). Valpon arkistossa on mm. kansiot asekätkijöiden välikysymyskeskustelusta sekä Valpon suhteista muihin viranomaisiin.
Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston (VAHO) arkistossa on vankiloiden toiminta- ja vuosikertomukset, vankeinhoitoviraston kiertokirjeet ja oikeusministeriön päätösluettelot vankeinhoito-osaston esittelemistä asioista. Vankiloiden tutkimustoimisto (VTA) arkistoon sisältyy Helsingin ja Riihimäen keskusvankiloissa pidätettyinä olleiden asekätkijöiden kuulusteluun liittyviä asiakirjoja. Oikeusministeriön (OM) arkiston kokoelmaan sisältyvät mm. sotien jälkiselvittelyyn liittyvät asiakirjat, esim. Eino Pekkalan paperit joissa on asekätkentään syyllisten vankilaoloja koskevia asiakirjoja.
Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkisto on käytettävissä Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa. Arkistoaineistosta saa hyvän käsityksen tutustumalla arkiston luettelohuoneessa sijaitsevaan luettelon 435:4 esittelytekstiin.
Sisäasiainministeriön tutkintaelimen käytetyimpiin ja tärkeimpiin asiakirjoihin lukeutuvat arkiston kortistot, etenkin A- ja B-kortistot. A-kortisto toimii hakemistona konseptipöytäkirjoihin, B-kortisto ilmiantopöytäkirjoihin ja C-kortisto osapöytäkirjoihin. Lisäksi arkistoon sisältyy mm. Tavarakirjat, joihin kirjattiin mitä omaisuutta takavarikoitiin. Takavarikoituja tavaroita saattoi olla esim. radioita.
Kortiston tärkein tieto on vasemmassa yläkulmassa oleva numerosarja, joka on painettu suurella fontilla. Numerosarjan avulla saa tilattua asiaan liittyvät asiakirjat, jotka on sidottu asiakirjavihoksi eli aktiksi. Asiakirjojen tilaamiseksi riittää, että tilauslomakkeeseen kirjoittaa lyhenteen SMTE, mikä pöytäkirja on kyseessä ja kortiston numerosarjan.
Kortiston päälipuolelle on kirjattuna henkilön perustiedot, kuten nimi, arvonimi, sotilasarvo, toimipaikka, syntymäaika ja paikka. Lisäksi samalle puolelle on kirjattuna, jos henkilö on kuulunut johonkin järjestöön ja miten hän on osallistunut asekätkentäjuttuun. Kortin kääntöpuolelle on merkitty mm. mahdolliset todistajien kuulustelut, valmistavat toimenpiteet ja lopullinen päätös
A-sarjan kortistot sisältävät tietoja asekätkentään osallistuneista henkilöistä, B-sarjan kortistot ilmiannetuista henkilöistä ja C-sarja koostuu asekätkijöiden kirjeistä, pidätettyjen luetteloista ja Helsingin keskusvankilan pidätysluetteloista. Yksittäisen henkilön kortistoa hakiessa käytetään useimmiten A-sarjan kortistoja.
Kortiston numerosarjan avulla voidaan siis hakea asiaan kuuluva asiakirjavihko. A-kortiston numerosarja johtaa konseptipöytäkirjoihin. Konseptipöytäkirjat ovat asekätkentään osallistuneiden henkilöiden kuulustelupöytäkirjoja. Pöytäkirjaan on kirjattuna kuulustelun kulku, miten esim. syytetty on vastannut syytöksiin.
B-kortisto toimii hakemistona ilmiantopöytäkirjoihin, jotka ovat ilmiantojen perusteella laadittuja pöytäkirjoa. Kun tiettyyn asekätkennän tapaukseen liittyi useita henkilöitä, tehtiin jokaisesta oma pöytäkirja. Ilmiantopöytäkirjoja tutkiessa on hyvä tietää, että suurin osa ilmiannoista osoittautui tutkimusten aikana puhtaan kateuden tai koston ilmentymiksi. Tämän takia ilmiannot eivät kovin usein johtaneet vakaviin toimenpiteisiin. Ilmianto aiheutti useimmiten pidätyksen ja perusteellisen kotitarkastuksen.
C-kortiston numerosarja johtaa osapöytäkirjoihin. Nämä pöytäkirjat on jaettu vielä kolmeen sarjaan: A-, B- ja C-sarjaan. A-sarjan osapöytäkirjat koostuvat tutkinta- ja kuulustelupöytäkirjoista, jotka tehtiin sotilasläänien ja suojeluskuntapiirien sotilashenkilökuntaa kuulusteltaessa. B-sarjan osapöytäkirjat on järjestetty asiaryhmittäin. Sarjaan sisältyvät mm. sairauslomat ja loma-anomukset. C-sarjan osapöytäkirjat ovat numeroiduissa kansioissa aiheen mukaan järjestettyinä. Sarjaan sisältyy mm. maan suojeluskuntapiirien pöytäkirjoja.
Sisäasiainministeriön tutkintaelimen asiakirjoista on digitoitu käytetyintä aineistoa eli kortistoja. Digitoituna ovat A-kortisto, hakemisto kuulustelupöytäkirjoihin (1945-1949) ja B-kortisto, hakemisto ilmiantopöytäkirjoihin (1945-1949).
Kortistot ovat käyttörajoitettuja, ja niitä voi tutkia käyttöluvan saatuaan ainoastaan Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätteillä. Ohjeet käyttöluvan hakemiseen löytyvät Astia-verkkopalvelun ohjeet-osiosta, Aineistojen käyttöoikeudet -otsikon alta, Miten käyttöoikeutta haetaan digitaaliseen aineistoon? -osiosta.