Tämä aineisto-opas käsittelee kalastushallituksen arkistoaineistoja. Kalastuksentarkastajan kanslia (1861–1918) ja sitä seurannut Kalastushallitus (1918–1923) vastasivat kalatalouden valvonnasta ja kehittämisestä Suomessa. Kalastushallituksen arkisto sisältää viranomaiskirjeenvaihtoa, diaareja, vuosikertomuksia sekä näyttelyaineistoa. Aineisto soveltuu erityisesti kalatalouden, ympäristöhistorian, merihistorian ja paikallishistorian tutkimukseen.
Keisari määräsi vuonna 1860 käskykirjeessään perustettavaksi erityisen kalastuksentarkastajan viran Suomeen. Kalastuksentarkastajan tehtävänä oli edistää maan kalataloutta ja valvoa kruunun kalastamoita. Kalastuksentarkastaja aloitti työnsä vuoden 1861 puolella ja pian hänen tehtävänsä lisääntyivät niin paljon, että hänelle palkattiin apulaisia ja kalastuksentarkastajan ympärille syntyi oma toimistonsa, jota kutsuttiin kalastuksentarkastajan kansliaksi.
Kalastuksentarkastaja valvoi kalastussäännön ja muiden kalastusta koskevien säännösten noudattamista, huolehti kalakantojen säilyvyydestä ja lisääntymisestä ja opasti kalankasvatuslaitosten perustamisessa. Tarkastaja myös levitti valistusta oikeista pyydystys- ja käsittelytavoista ja muutenkin hänen tehtävänään oli kalastusalan tieteellisen tiedon levittäminen kalastajille. Tarkastaja myös valvoi ja teki tarkastuksia kruunun kalastamoihin ja kruunun sekä yksityisten kalankasvatuslaitoksiin.
Kruunun kalastamoiden ohella myös yksityisten vuokraamien kalastusoikeuksien valvonta kuului kalastuksentarkastajalle. Tarkastajan tehtävänä oli kalastusyhdistyksiä perustettaessa antaa uudesta yhdistyksestä lausunto sen läänin kuvernöörille johon yhdistystä oltiin perustamassa. Muiden senaatin virkamiesten lailla myös kalastuksentarkastajan tehtävänä oli kaikin tavoin edistää kalastusalaa Suomessa ja seurata alan kehitystä Euroopassa sekä tehdä alastaan esityksiä senaatille ja muille viranomaisille.
Vuosittain ennen helmikuun loppua kalastuksentarkastaja antoi vuosikertomuksen toiminnastaan senaatin talousosastolle. Monista toimenpiteistä huolimatta senaatti katsoi 1890-luvun alussa maan kalatalouden tilanteen olevan epätyydyttävä ja perusti 1892 kalastuksentarkastajan alaisuuteen tieteellisen koulutuksen saaneen kalastuksentarkastajan viran.
Kalastuksentarkastajan kanslian tehtävät lisääntyivät vuosisadan vaihteessa Suomen kalateollisuuden syntyessä säilykepurkkeihin säilömisen levittyä Suomeen. Samalla lohijokia ja muita nousukalojen suosimia virtoja hyödynnettiin uusilla teknisillä laitteilla, kuten esimerkiksi Kymijokea, jonka rannalla keisari Aleksanteri III oli kalastanut. Kanslian tehtävien lisäännyttyä senaatti päätti jakaa aikaisemmin kalastuksentarkastajan apulaisen viran kahtia vuonna 1906, jolloin syntyivät vanhemman ja nuoremman kalastuksentarkastajan apulaisen virat. Kalastuksentarkastajan kanslia ja kalastuksentarkastajan virka lakkautettiin vuonna 1918 itsenäisyyttä seuranneessa hallinnon uudelleenjärjestelyssä.
Vuonna 1918 kalastuksentarkastajan kanslialta Suomen kalatalouden valvonta- ja hoitotehtävät siirrettiin uudelle Kalastushallitukselle. Kalastushallitus kuului maataloustoimituskunnan ja myöhemmin maatalousministeriön alaisuuteen. Kalastuksentarkastajan ja hänen apulaistensa tehtävät siirtyivät uudelle hallitukselle. Kalastushallituksen tehtävänä oli seurata kalastusalan kehitystä ja valvoa sen tarpeita sekä tehdä aloitteita kalastuksen edistämiseksi Suomessa.
Uutena tehtävänä hallituksen tuli myös toimia kalastajaväestön taloudellisen aseman kohottamiseksi ja turvaamiseksi. Vanhaan malliin kalastushallitus antoi vuosittain toimintakertomuksensa senaatille ja myöhemmin valtioneuvostolle. Viiden vuoden välein hallituksen tuli julkaista katsaus kalastuksen alalla saavutettuihin tuloksiin. Kalastushallituksen muodostivat ylijohtaja, kaksi kalastusneuvosta ja asessori.
Kalastusneuvosten kesken oli tehty tehtäväjako siten, että toinen kalastusneuvos käsitteli ensisijaisesti asioita jotka koskivat sisävesikalastusta, kalankasvatusta ja sisävesitutkimuksia, kun toinen taasen hoiti merikalastukseen, sen edistämiseen ja meritutkimukseen liittyvät asiat. Asessori valmisteli hallituksen asetus- ja ohjesääntöedistykset, esitteli virkanimityksiä sekä viranhoitoa koskevia laki- ja kurinpitoasioita. Asessori myös valvoi valtion kalavesien hallinnointia ja kalastuksen edistämiseen myönnettyjen valtionvarojen käyttöä, sekä hoitaa hallituksen varoja ja toimia lainopillisena asiantuntijana.
Kalastushallitus lakkautettiin vuonna 1923 ja sen tehtävät siirtyivät vuoden 1924 alusta lähtien maataloushallitukseen perustetulle kalatalousosastolle.
Kalastushallituksen arkistosta suurimman osan muodostavat kalastuksentarkastajan lähettämät kirjeet ja hänelle saapuneet kirjeet. Kirjeisiin ja muihin asiakirjoihin löytyy arkistosta diaarit ja aineistoon kuuluu myös kalastushallituksen nimikirja vuodelta 1920. Oman yksikkönsä muodostaa erilaisiin näyttelyihin liittyvä materiaali omassa kotelossaan. Kalastushallituksen lähettämiä vuosikertomuksia ja kirjeitä löytyy senaatin talousosaston arkistosta sekä lääninhallitusten arkistoista.
Kalastushallituksen arkisto antaa kuvaa kalastuksesta Suomessa autonomian ajan lopulla ja itsenäisyyden ajan alkuvuosina. Aineiston avulla pystyy perehtymään kalatalouden kehitykseen ja kehittämisen eteen valtion puolelta tehtyyn työhön. Arkisto sisältää tietoa kalastuslaitteista ja kalansaaliista, joten merihistorialliseen tutkimukseen se antaa uudenlaisen näkökulman.
Kalastushallituksen paperit ovat myös oiva lähde suomalaiseen ympäristöhistoriaan ja niistä on mahdollista löytää myös paikallishistoriallisia tietoja jokien, järvien ja merialueiden kalastuksesta ja kalansaaliista. Lääninhallitus puolestaan käsitteli kalastukseen liittyviä lupa-asioita kuten kalanviljelylaitosten perustamisasioita. Myös kalastuskuntien säännöt tuli hyväksyttää lääninhallituksessa. Lääninhallitusten arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa.
Kalastushallituksen arkisto on tutkittavissa Helsingissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä, missä se on vapaasti käytettävissä tutkijasalissa. Aineisto on etäsäilytyksessä, mistä se on saatavissa Rauhankadun tutkijasaliin päivän toimitusajalla. Kalastushallituksen arkiston koko on 2,10 hyllymetriä.
Arkiston kuvailutietoihin voi tutustua Kansallisarkiston Astia-palvelussa. Mikäli olet rekisteröitynyt Astian käyttäjäksi, voit tilata haluamasi aineistot Astian kautta maksutta Kansallisarkiston Helsingin tutkijasaliin tai kaukolainata maksua vastaan johonkin muuhun Kansallisarkiston toimipaikkaan tutkittavaksi.
Paperimuotoinen arkistoluettelo on luettavissa Kansallisarkiston Helsingin tutkijasalissa (os. Rauhankatu 17). Luettelon tunnusnumero on 509:1.