Tämä aineisto-opas käsittelee hydrografista toimistoa. Hydrografinen toimisto (1907–1970) perustettiin 1890-luvun suurten tulvien seurauksena keräämään systemaattista tietoa Suomen vesistöistä. Arkistoon sisältyy ajallisesti vuosien 1745–1979 väliltä erityisesti havaintotuloksia ja niistä koostettuja koosteita, mutta myös lääninhallitusten kopioaineistoa tulvista ja vesistöihin liittyvistä rakennushankkeista. Vähäisemmässä määrin säilyneenä on viraston hallinnollista aineistoa. Aineistoa voidaan hyödyntää ympäristöhistorian, vesirakentamisen ja ilmatieteen tutkimuksessa sekä paikallishistorian lähteenä. Aineiston kuvailutietoihin voi tutustua Astiassa.
Hydrografinen toimisto perustettiin vuonna 1907 reaktiona vuosien 1898–1899 suurtulviin ja seurauksena niiden aiheuttamasta kiivaastakin keskustelusta vuoden 1900 valtiopäivillä. Toimintansa toimisto aloitti vuoden 1908 puolella ja se asettui byrokratian hierarkiassa tie- ja vesirakennusten ylihallituksen alaisuuteen. Samalla Meteorologisen päälaitoksen mittausten laajentamistarve, soiden ojitukset, kanavat ja järvenlaskut vaativat aikaisempaa tarkempaa tietoa vesistöistä ja veden ilmiöistä. Hydrografista toimistoa edelsi vuonna 1899 perustettu senaatin tulvakomitea, joka jo keräsi tietoja tulvista, niin äskettäisistä kuin menneisyydessäkin tapahtuneista selvittäessään suurtulvien syytä.
Hydrografisen toimiston tehtävänä oli suorittaa mittauksia vedenkorkeuksista, virtaamisista, sadannasta, haihdunnasta, jäätymisestä ja jäiden lähdöstä sekä roudasta. Toimisto myös kokosi tietoja tulvista ja muista vesistöjen mullistuksista ja niihin liittyvistä rakennustöistä aikaisemmilta vuosisadoilta. Hydrografinen toimisto myös maksoi palkkioita havaintojaan Helsinkiin raportoiville ihmisille, jotka tekivät mittauksia kotiseuduillaan. Myös monet teollisuuslaitokset tekivät mittauksia vesistöissä toimiston omien mittausasemien rinnalla.
Hydrografisen toimiston ylempi virasto, aikaisempi tie- ja vesirakennusten ylihallitus, muuttui vuonna 1925 tie- ja vesirakennushallitukseksi joka kuului kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisuuteen. Vuonna 1964 toimiston nimi muuttui hydrologiseksi toimistoksi ja 1970 se liitettiin osaksi vesientutkimuslaitosta, joka taas oli osa vesihallitusta. Kansallisarkistossa on toimiston materiaalia vuoteen 1970 asti. Vuonna 1994 vesihallitus sulautettiin osaksi Suomen ympäristökeskusta (SYKE).
Toimiston arkistomateriaali ulottuu vuodesta 1745 aina vuoteen 1979, mutta suurin osa siitä kattaa hydrografisen toimiston varsinaisen toiminta-ajan vuodesta 1908 vuoteen 1970. Hydrografisen toimiston arkisto koostuu pitkälti erilaisista mittaustuloksista ja niistä tehdyistä koosteista. Ohjesääntönsä mukaisesti toimisto seurasi sadantaa, vedenkorkeuksia, virtaamaa, haihduntaa, jäätymistä ja jäiden lähtöä. Tutkimusten piiriin kuului myös roudan, veden laadun ja lämpötilan sekä lumen havainnointi ja tehtyjen havaintojen kirjaaminen ylös. Suurin osa aineistoa on erilaisten mittausten ja tutkimusten tuottamaa aineistoa.
Vähäisemmän osan arkistosta muodostavat tavalliset byrokraattiset aineistot, kuten pöytäkirjat, tilikirjat, kirjeenvaihto, konseptit ja urakkatarjoukset. Virastohallintopuolen aineisto on usein hajanaista ja pätkittäin säilynyttä. Vanhin materiaali koostuu lääninhallitusten aineistoista kopioiduista tulva, vesirakennustyö- ja muista vesiin liittyvien hankkeiden ja tapahtumien tiedoista.
Hydrografisen toimiston arkisto valottaa Suomen vesientutkimuksen ja mittausten varhaishistoriaa, sekä osittain myös ilmatieteen ja maantieteen aloille kuuluvia asioita. Toimiston arkisto on myös mainio lähde vesistöihin ja ympäristöhistoriaan suuntautuvalle tutkimukselle yhdessä Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen arkiston kanssa. Mittausten avulla Suomessa otettiin luonnonvoimat ihmisen hallintaan ja pohjustettiin tietä laajamittaisille jokien perkauksille, patoamisille ja soiden ojituksille.
Hydrografisen toimiston kokoama kopioaineisto lääninhallitusten arkistoista koskien vesistöjä on kätevä kokonaisuus tästä kentästä kiinnostuneelle tutkijalle, aineisto on jaettu 1800-luvun läänijaon mukaisesti. Historiallinen aineisto sekä mittauskirjat ja havaintoraportit ovat myös oivia lisiä paikallishistoriaan.
Vedenkorkeuden ja -laadun seurantaan liittyvää aineistoa sisältyy myös Kansallisarkiston eri toimipaikoissa säilytettäviin vesi- ja ympäristöpiirien ja ympäristökeskusten arkistoihin.
Hydrografisen toimiston arkistoa vuoteen 1970 asti säilytetään Kansallisarkistossa Mikkelissä ja Helsingissä. Aineisto on etäsäilytyksessä. Arkistoaineiston kokonaismäärä on 125,35 hyllymetriä.
Arkiston kuvailutietoihin voi tutustua Astia-verkkopalvelussa. Astian avulla voit tilata haluamasi aineistot säilyttävän toimipaikan tutkijasaliin tai kaukolainata maksua vastaan johonkin muuhun Kansallisarkiston toimipaikkaan tutkittavaksi.
Paperimuotoinen arkistoluettelo on luettavissa Kansallisarkiston Helsingin tutkijasalissa. Luettelon tunnusnumero on 512:3. Karttakokoelman luettelon tunnus on 278:11.