Hollikyytijärjestelmä on osa asetukseen perustuvaa kyytilaitostoimintaa. Kyytilaitos oli asetuksilla säännöstelty järjestelmä kuljetuspalvelun ylläpitämiseksi kaikilla tärkeimmillä teillä. Myös kestikievarit liittyvät kiinteästi kyytilaitokseen. Hollikyyti tarkoittaa henkilöiden, alkuaan etenkin virkamiesten kuljetuspalvelua. Nimi tulee ruotsin sanoista hålla (pitää tarjolla) ja skjuts (kyyti). Hollikyytijärjestelmässä merkittävien teiden varsille oli perustettu määrävälein kestikievareita, jotka pitivät matkustajia varten hevosia, kuskeja ja majoitustiloja. Kyytivuoro kiersi kylän talosta taloon. Kyytivelvollisuudesta oli kuitenkin mahdollista vapautua maksamalla erillisen kyytirahan (veron). Kyytilohkona pidettiin maalla kihlakuntaa. Kyytien järjestely kuului nimismiehelle. Kyytilaitoksessa siirryttiin 1700-luvun alkuvuosina varsinaiseen hollikyytimuotoon.
1883 asetuksen mukaan hollikyytijärjestelmässä voitiin ottaa käyttöön vähän liikennöidyillä teillä reservipaikkoja, joista matkalainen kohtuullisen odotusajan puitteissa sai kyytihevosen. Samalla vuosikymmenellä asetusmuutokseen perustuen kyytivelvollisuuden järjestämisestä maaseudulla vastasi kunta. Kunnalla oli mahdollisuus julkisella huutokaupalla myydä kyytivelvollisuus vähiten tarjoavalle, ensin viideksi, myöhemmin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Rautatie- ja autoliikenteen lisääntyessä sekä tie- ja vesitieverkon kehittyessä kyytilaitoksen tarpeellisuus väheni, ja 1940-luvulla kyydityspalvelua sen perusmuodossaan ei enää tarvittu.
Kyydityksiä koskevia asioita käsiteltiin pitäjänkokouksissa ja kuntakokouksissa, joissa syntyneitä asiakirjoja käsiteltiin ja täydennettiin nimismiehen ja kruununvoudin toimesta. Osa kyytilaitosta koskevista asiakirjoista päätyi lääninhallitukseen kuvernöörin vahvistettavaksi. Kyytilaitosta koskeva asetus ja siihen perustuva kyydityshinnasto tuli pitää esillä kestikievaritalossa. Kulloinkin voimassa oleva taksa oli yleensä merkitty kestikievaripäiväkirjaan. Matkustavaisen tuli tietää kyydinpidosta koskevassa asetuksessa määrätyn kuljetuksen taksa; hevosen tai poron kyytitaksa ja kärrin tai reen vuokra, kesäkautena veneen vuokra tai lauttamaksu sekä tie- ja siltamaksu. Yleensä kyytilaitos- ja kestikievariasiat käsiteltiin yhdessä.
Hollikyytiä koskevia asiakirjoja voi löytää useiden eri toimijoiden arkistoista. Aineiston aikarajaus sijoittuu 1700-luvun loppuvuosista 1940-luvulle. Luetteloita kyytilaitoksista, kyytivelvollisista ja siitä vapautetuista sekä hollivuoroluetteloita sisältyy useiden kruununvoutien arkistojen Luettelot-sarjaan ja muita kyytilaitosta koskevia asiakirjoja Sisällön mukaan järjestettyihin asiakirjoihin.
Kruununnimismiesten arkistojen Saapuneiden asiakirjojen sarjasta voi löytyä urakkatarjous majatalonpidosta ja kyyditsemisestä liitteenään takauskirja majatalon velvollisuuksien täyttämisestä. Toisteiden sarjaan kruununnimismies on saattanut tallentaa kuvernöörille lähettämiensä kyyditysvelvollisuutta koskevien huutokauppapöytäkirjojen ja asiaa koskevan kuntakokouksen pöytäkirjan lyhennysotteen kopiot.
Lääninhallitusten lääninkanslioiden arkistojen Saapuneiden asiakirjojen sarjat sisältävät lääninhallitukseen toimitettuja kestikievaripäiväkirjoja. Sisällön mukaan järjestettyjen asiakirjojen sarjoista voi löytää kyytilaitosta koskevia kuvernöörin päätöksiä, majatalonhoitajien takauskirjoja, kruununnimismiehen lausuntoja ja muita aiheeseen liittyviä asiakirjoja.
Kyytivuoroista kuulutettiin myös kirkkojen saarnastuolista, mistä johtuu, että kyytivuoroluetteloita voi löytyä myös seurakuntien hallintoarkistoista.
1888 kyyditysasetuksen mukaan kyytivelvollisuudesta vastasi maaseudulla kunta. Kyyditysasioita käsiteltiin kuntakokouksissa. Kuntakokousten pöytäkirjat ovat pääosin kuntien itsensä hallussa.
Kaupungeissa sijainneiden kyytilaitosten asiakirjat löytyvät maistraattien arkistoista sijoitettuina joko Saapuneiden asiakirjojen tai Sisällön mukaan järjestettyjen asiakirjojen sarjoihin.
Kyytilaitosverkoston voi hahmottaa vanhoista kartoista kuten Suomen Suuriruhtinaanmaan kartasta vuodelta 1875, kartoista, jotka liittyvät lääninhallituksessa käsiteltyihin asioihin tai läänin tiekartoista.
Kyytilaitosta koskevia asiakirjoja voi käyttää lähteenä tutkittaessa alue- ja paikallishistoriaa. Myös sukututkija löytää tietoja sukuunsa kuuluneiden elinpiiristä, ammatista ja matkoista.
Tiedot Kansallisarkiston toimipaikoissa säilytettävistä kyytilaitosta koskevia asiakirjoja sisältävistä arkistoista löytyvät Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelun kautta. Astian avulla voit myös tilata asiakirjat tutkijasaliin tutkittaviksi. Voit kirjoittaa hakukenttään esimerkiksi holli* tai kyytil*. Karttoja voi hakea hakusanalla tiekart*. Voit hakea myös laajemmilla hakusanoilla kuten kruununvouti, nimismies, lääninhallitus tai maistraatti, mutta huomioi, että erityisesti lääninhallitusten arkistot ovat isoja ja hakutuloksia on paljon, joten hakua kannattaa rajata mahdollisimman tarkoilla hakusanoilla, kuten Kuopion lääninhallitu* lääninkanslia* pöytäkirja*. Voit myös käyttää aikarajausta.
Jutikkala, Eino, Suomen talonpojan historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 257. osa, Helsinki 1958
Paasikivi, J. K., ”Kyytilaitos”. Oma Maa. Tietokirja Suomen kodeille. Toim. E. G. Palmén, Edv. Hjelt, J. A. Palmén, J. Gummerus, Kaarle Krohn, G. Melander, J. Jantti. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1908, 297–303.
Viertola, Juhani, ”Kestikievarit”. Suomen teiden historia I. Pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen. Toim. Tie- ja vesirakennushallitus ja Suomen Tieyhdistys. Esan Kirjapaino Oy, Lahti 1974, 99–102.