Tämä aineisto-opas käsittelee Turun tuomiokapitulin historiaa, tehtäviä ja arkistoa. Turun tuomiokapituli on Suomen vanhin kirkollinen virasto, joka on toiminut keskiajalta nykypäivään ja johdattanut laajaa hiippakuntaa. Arkisto sisältää osittain säilyneitä asiakirjoja 1500-luvulta lähtien, mutta suuri osa tuhoutui vuoden 1827 palossa; arkistoa on järjestetty 1900-luvulta alkaen. Aineisto soveltuu kirkollishistorian ja luterilaisen kirkon organisaation tutkimukseen, ja sitä voi käyttää myös papiston valvontaan ja kirkon ulkosuhteiden tutkimiseen liittyvissä selvityksissä.
Turun tuomiokapituli on Suomen vanhin virasto. Se on johtanut kirkollista toimintaa Turun hiippakunnassa ainakin vuodesta 1276 alkaen. Suomen tuomiokapituleista Turun tuomiokapituli onkin ainoa, joka toimi jo keskiajalla. Turun hiippakunnan alueeseen kuului koko historiallinen Suomi; Kemijoen pohjoispuoliset alueet kuuluivat Upsalan arkkihiippakuntaan.
Uskonpuhdistus ei Ruotsin valtakunnassa lakkauttanut tuomiokapitulilaitosta; se on jatkanut toimintaansa nykypäiviin saakka. Luterilaisuuden alkuaikoina vuonna 1554 kuningas määräsi Turun hiippakunnan jaettavaksi kahtia, jolloin sen itäosista syntyi Viipurin hiippakunta. Nykyään Suomessa toimii yhdeksän luterilaisen kirkon hiippakuntaa.
Kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjän keisarikuntaan, jäi arkkipiispa Upsalaan. Sen seurauksena Turun piispa Jacob Tengström alkoi vuonna 1817 käyttää arkkipiispan titteliä. Suomen ensimmäinen arkkipiispanvaali, jossa valituksi tuli Erik Gabriel Melartin, järjestettiin vuonna 1833 Tengströmin kuoltua. Turun hiippakuntaa kutsutaankin arkkihiippakunnaksi. Nykyään Turun hiippakunnassa toimii kaksi piispaa, arkkipiispa ja Turun piispa.
Vuoden 1869 kirkkolain mukaan tuomiokapitulin tuli erityisesti valvoa papiston käytöstä "opissa, elämässä ja virassa". Muut kuin pappissäätyyn kuuluvat saattoivat joutua tuomiokapitulin kanssa tekemisiin lähinnä avioliittoasioissa. Vuoteen 1930 saakka avioerokirjan myöntäminen nimittäin kuului tuomiokapitulille, vaikka varsinainen avioeroasia käsiteltiinkin maallisessa tuomioistuimessa. Tuomiokapitulin hyväksyntä avioerolle oli saatava, jos eronnut halusi solmia uuden avioliiton.
Nykyisin Turun arkkipiispan, joka samalla on koko Suomen arkkipiispa, vastuualueeseen kuuluvat erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaansuhteet. Arkkipiispa on myös kirkolliskokouksen ja eräiden muiden kirkon yhteisten elinten puheenjohtaja.
Turun tuomiokapitulin arkistoa ovat vuosisatojen kuluessa hävittäneet useat tulipalot. Viimeksi vuoden 1827 kaupunkipalo tuhosi suuren osan tuomiokapitulin asiakirjoista. Palolta säästyi 1700-luvun pöytäkirjoja ja kirjekirjoja sekä kuninkaallisia kirjeitä (joista vanhimmat 1500-luvulta). Palolta säästyneisiin asiakirjoihin kuuluu myös käsinkirjoitettuja kiertokirjeitä sekä yksi 1600-luvun pöytäkirjasidos, joka on vuonna 1899 ja 1902 julkaistu painettuna.
Turun piispanhallinnon piirissä syntynyttä vanhaa asiakirja-aineistoa on jonkin verran säilynyt myös muualla. Tunnetuin näistä asiakirjoista on Turun tuomiokirkon Musta kirja, joka on Suomen keskiajan historian peruslähde. (Keskiajan asiakirjat)
Kaarlo Österbladh järjesti Turun tuomiokapitulin arkistoa 1900-luvun alkuvuosina. Tämän järjestämistyön seurauksena julkaistiin painettu arkistoluettelo. Se sisältää painettuna myös vuosina 1823 ja 1828 tuomiokapitulin arkistoa inventoitaessa syntyneiden luettelojen tekstin. Näitä inventaariluetteloja vertailemalla on nähtävissä, mitä vuoden 1827 palo hävitti.
Myöhemmin arkistoa on järjestetty myös Kansallisarkistossa Turussa. Turun tuomiokapitulin arkiston pääsarjojen järjestys poikkeaa totutusta. Österbladh järjesti arkiston Ruotsin esikuvan mukaan siten, ensimmäisenä sarjana (A) ovat pöytäkirjat. Suomalaisissa arkistoissa ensimmäisenä sarjana ovat diaarit. Nykyään Turun tuomiokapitulin arkistoa vuotta 1970 vanhemmalta osaltaan säilytetään Kansallisarkistossa Turussa.