Tämä aineisto-opas opastaa paliskuntia ja poronhoitoyhdistyksiä koskevan aineiston käyttöön. Paliskunnat ovat poronomistajien yhteisöjä, jotka järjestävät poronhoitoa alueellisesti, ja niiden toimintaa on täydennetty poronhoitoyhdistyksillä sekä vuodesta 1948 Paliskuntain yhdistyksellä. Arkistoihin on säilynyt vaihtelevasti asiakirjoja, kuten poroluetteloita, poromerkkiluetteloita, kokouspöytäkirjoja ja tiliasiakirjoja. Aineisto soveltuu poronhoidon hallinnon, elinkeinohistorian ja omistajuuden tutkimukseen. Digitaalisia luettelotietoja voi hakea Astiasta esim. hakusanalla paliskun*.
Paliskunta on määrätyllä alueella itsenäisesti toimiva poronomistajien yhteisö, joka yhteistyö- ja hallintoelimenä luo edellytyksiä poronhoidon harjoittamiselle. Yhteistyön lähtökohtana on, että paliskunnan osakkaiden velvollisuudet poronhoitotöissä ja -menoissa määräytyvät osakkaan poroluvun mukaan. Paliskuntien tulee suojella porokarjaa, edistää sen hoitoa ja estää poroja tekemästä vahinkoja ja menemästä toisten paliskuntien alueelle.
Paliskuntajärjestelmän juuret ovat poronhoidon luonteelle ominaisessa yhteistoiminnassa luonnonrajojen määräämillä laidunalueilla sekä sittemmin pitäjänkokouksissa ja kihlakunnankäräjillä tehdyissä poronhoidon järjestämistä koskevissa sopimuksissa. Säänneltyjä poronhoitokuntia alkoi syntyä eräisiin Pohjois-Suomen kyläkuntiin viimeistään 1800-luvun alkupuolella. Vilkkain paliskuntien perustamiskausi ajoittuu vuosisadan kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle, kun uudisasutuksen ja maatalouden voittaessa alaa tarvittiin yhä kiinteämpää yhteistoimintaa poronhoidon järjestämiseksi.
Pohjois-Lapin saamelaisalueilla paliskuntajärjestelmä kohtasi perinteisen lapinkyliin nojautuneen poronhoitotavan. Sinne paliskuntia perustettiin vasta sen jälkeen, kun senaatti oli 1898 määrännyt, että paliskunnat olivat ehto kruununmaiden hakkuu- ja laidunoikeuksien nauttimiselle.
Samaan aikaan paliskuntien kanssa perustettiin poronhoitoyhtiöitä (ja yhdistyksiä) laatimaan pitäjäkohtaisia poronhoito-ohjesääntöjä ja selvittämään alueellisesti laajempia poronhoidossa esiintyviä ongelmia. Kuvernöörin vahvistamat ohjesäännöt järjestivät samalla paliskuntien toiminnan, mutta itse poronhoitoyhtiöiden toiminta oli vähäistä. Vähitellen niistä useimmat lakkasivat käytännössä olemasta.
Vuonna 1932 säädetty ensimmäinen poronhoitolaki velvoitti paliskunnat muodostamaan poronhoitoyhdistyksiä johtamaan, edistämään ja valvomaan alueellisesti toisiinsa liittyvien paliskuntien poronhoitoa. Kun uusienkin yhdistysten toiminta jäi heikoksi, ne lakkautettiin poronhoitolain 1948 voimaantultua. Niiden tehtävät siirrettiin Lapin lääninhallitukselle ja uudelle organisaatiolle Paliskuntain yhdistykselle, jonka jäseniksi kaikki paliskunnat tulivat.
Vain pieni osa paliskuntien, poronhoitoyhtiöiden ja -yhdistysten arkistoista on säilynyt tai luovutettu paliskunnista Kansallisarkistoon. Luovutettuja arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa Suomen porotalouden kokoelmassa, lukuun ottamatta Kaldoaivin paliskunnan arkistoa, joka on Saamelaisarkistossa. Myös arkistojen säilymisasteessa on suuria eroja. Vanhojen poronhoitoyhtiöiden asiakirjoja on säilynyt vain yksittäisiä.
Koska paliskuntajärjestelmässä poronomistajien oikeudet ja velvollisuudet perustuvat porolukuihin, poronomistajista ja poroista alettiin varhain pitää kirjaa. Poroisännän on kuulunut laatia vuosittain erityiset poroluettelot poroerotustilaisuuksissa tehtyjen merkintöjen perusteella. Silti poroluetteloja on paliskuntien arkistoissa säilynyt vain hajanaisesti. Luetteloista oli määrä lähettää jäljennökset vuoden 1932 jälkeen perustetuille poronhoitoyhdistyksille ja vuodesta 1948 alkaen Paliskuntain yhdistykselle. Sen vanhempaa arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa Oulussa.
Poromerkkijärjestelmän valvomiseksi on ollut tarpeen paitsi merkitä muistiin paliskunnassa käytetyt merkit myös pitää niistä yhteisrekistereitä. Poronhoitoyhdistysten tehtävänä oli pitää poromerkkiluetteloa oman alueensa paliskuntien osalta. Vuodesta 1948 poromerkit on hyväksynyt ja rekisteriä niistä pitänyt Paliskuntain yhdistys, jolle poronhoitoyhdistysten hallussa olleet poromerkkiluettelot oli toimitettava. Lisäksi otteet luetteloista oli toimitettava lääninhallitukselle. Valtaosa paliskuntien arkistojen hajanaisesti sisältämistä poromerkkiluetteloista koskevat tuntemattomina myytyjä poroja.
Paliskunnan tärkeimmät päätettävät asiat on ratkaistu yleiskokouksissa, jossa paliskunnan osakkailla on porolukunsa mukainen äänioikeus. Vuodesta 1968 paliskunnalla tuli olla myös hallitus, joka johtaa sen toimintaa ja valmistelee paliskunnan kokouksessa käsiteltäviä asioita. Näiden elinten pöytäkirjat kuuluvat tiliasiakirjojen ohella paliskuntien ja myös poronhoitoyhdistysten parhaiten säilyneeseen aineistoon. Pöytäkirjaa on pidetty myös porohuutokaupoista.
Joka poronhoitovuosi paliskunnassa on tullut laatia toimintakertomus, tilinpäätös sekä tulo- ja menoarvio. Toimintakertomuksia ja talousarvioita on arkistoissa silti vain satunnaisesti. Paliskuntien tilinpäätökset on merkitty tavallisesti tilikirjoihin. Paliskuntien toimintakertomuksia on kertynyt Lapin lääninhallituksen arkistoon vuosilta 1936–1957 ja vuodesta 1949 alkaen Paliskuntain yhdistyksen arkistoon. Myös Lapin lääninhallituksen arkisto on Kansallisarkistossa Oulussa.
Tietoja poronomistajista ja poroluvuista voi löytyä Poroluettelot-sarjojen lisäksi tiliasiakirjoista kuten vihkomuotoisista poroluku- ja päivätyökirjoista sekä henkilö- ja poronhoitotileistä. Poromerkkejä on piirretty varsinaisten poromerkkiluetteloiden ohella poroluku- ja päivätyökirjoihin ja huutokauppakirjoihin.
Kokouspöytäkirjoista löytyy tietoa mm. paliskuntien toimihenkilöistä, poroisännän toiminnasta, työsuorituksista, porojen aiheuttamista vahingoista ja niiden korvaamisesta, poroaitojen ja heinäsuojien rakentamisesta, poroerotusajoista ja -paikoista ja muiden poronhoitotöiden järjestämisestä, porojen myynnistä ja hankinnasta sekä poromerkkihakemuksista.
Tiliasiakirjoihin merkittiin tarkasti poronomistajien tekemät työpäivät ja suorittamat maksut.
Paliskuntien ja poronhoitoyhdistysten arkistoihin voi tutustua Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa tai Saamelaisarkistossa.
Paliskuntia ja poronhoitoyhdistyksiä koskevien aineistojen luettelotietoja voi selata ja tilata asiakirjoja käyttöön Astia-verkkopalvelun kautta. Hakukenttään kirjoitetaan esim. paliskun*.