Tämä aineisto-opas käsittelee Heraldica-kokoelmaa, joka liittyy Suomen heraldisen järjestelmän kehitykseen 1860-luvulta 1990-luvulle. Heraldica I sisältää erityisesti kaupunkien ja kuntien vaakunakuvia ja vahvistusasiakirjoja, joita alettiin kerätä Venäjän heraldisen reformin yhteydessä. Heraldica II kattaa viranomaisten sinettejä autonomian ajalta ja itsenäisyyden alkuvuosilta. Aineistoa voidaan hyödyntää mm. kunnallishistorian, viranomaissymboliikan ja heraldisen taiteen tutkimukseen. Kaikki vaakunakuvat, sinetit ja niihin liittyvät asiakirjat on digitoitu Astiaan. Niitä voi tutkia myös Europeana Heraldica -tietokannassa, joka sisältää yli 8000 heraldista tunnusta ja yli 500 muuta sinettiä.
Heraldica-kokoelmalla tarkoitetaan Kansallisarkiston vaakuna- ja sinettikokoelmia. Heraldica I sisältää pääasiallisesti kaupunkien ja kuntien vaakunakuvia ja niiden vahvistamiseen liittyviä asiakirjoja. Heraldica II sisältää Suomen viranomaisten sinettejä 1800-luvulta ja itsenäisyyden ajan alusta.
Heraldica I -kokoelmaan liitetty vanhin asiakirja on peräisin 1860-luvulta. Suomen senaatti antoi silloin tarkistaa kaupunkien käyttämät sinetit ja vaakunat. Selvitystyö liittyi siihen, että Venäjällä oli toteutettu heraldinen reformi, jonka yhteydessä venäläinen heraldikko Boris von Köhne laati ehdotuksia myös Suomen kaupunkien uusiksi vaakunoiksi. Senaatin akti eli asiakirjavihko sisältää kaupunkien lähettämiä sinettejä, piirroksia kaupunkien käyttämistä vaakunoista, lähetekirjeitä ja jäljennöksiä alkuperäisistä privilegioista. Aktissa on 133 sivua. von Köhnen tekemät ehdotukset Suomen kaupunkien vaakunoiksi 1860-luvulla on liitetty senaatin selvityksen (kirjeaktin) jälkeen.
Itsenäisyyden ajan ensimmäisillä vuosikymmenillä tuli tavaksi, että valtioneuvosto vahvisti asetuksella kaupunkien ja kauppaloiden vaakunat ja niihin tehdyt muutokset. Vuonna 1949 säädettiin laki kunnanvaakunasta, jonka mukaan kunnalla oli oikeus käyttää vaakunaa, jonka kunnallisvaltuusto oli hyväksynyt. Kunnat alkoivat yleisesti hankkia vaakunoita itselleen ja niihin oli haettava sisäasiainministeriön vahvistus. Sitä ennen Valtionarkiston tehtävänä oli antaa vaakunoista lausunto.
Vuoteen 1969 mennessä kaikki Suomen kaupungit, kauppalat ja kunnat olivat hankkineet itselleen vaakunan. Muutamaa vanhaan sinettitraditioon perustuvaa kaupunginvaakunaa lukuun ottamatta niihin oli myös haettu sisäasiainministeriön vahvistus. Vuonna 1995 kuntalakia uudistettiin siten, että kunnanvaltuuston tekemää vaakunapäätöstä ei enää tarvinnut alistaa sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.
Heraldica I -kokoelma sisältää pääasiallisesti kaupunkien ja kuntien vaakunoiden vahvistamisen yhteydessä käytettyjä vaakunakuvia ja vahvistamiseen liittyneitä asiakirjoja vuosilta 1860–1997. Suurin osa eli noin 550 kaupungin- ja kunnanvaakunaa on vuosilta 1949–1995.
Vaakunakokoelmasta puuttuu viranomaisten vahvistettuja vaakunoita varsinkin 1800-luvulta ja itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä. Autonomian aikana tuli tavaksi alistaa uudet kaupunginvaakunat keisarin vahvistettaviksi. Senaatti käsitteli kaupunkien vaakuna-asiat, jonka jälkeen päätös ja vaakunakuva lähetettiin kaupunkien säilytettäväksi. Tästä syystä kaupunkien vaakunakuvat puuttuvat muutamassa tapauksessa Kansallisarkiston kokoelmasta.
Kokoelmassa on myös sisäasiainministeriön vahvistamat läänien ja maakuntien vaakunat sekä Ahvenanmaan maakuntahallinnon vahvistamat vaakunat. Vaakunakokoelmaan on liitetty erillisenä sarjana puolustushallinnon kunniamerkkipiirustuksia.
Astia-palvelussa oleva osa Kansallisarkiston sinettikokoelmista (Heraldica II) sisältää viranomaisten sinettejä autonomian ajalta ja itsenäisyyden alkuajoilta. Kansallisarkistolle on eri aikoina luovutettu useita sinettikokoelmia, joita ei ole luetteloitu eikä digitalisoitu.
Kansallisarkistossa säilytetään myös muita kokoelmia, jotka sisältävät vaakunoita ja niihin liittyviä asiakirjoja. Kansallisarkistossa on Suomen Heraldisen Seuran arkisto sekä muutamien merkittävien heraldisten taiteilijoiden yksityisarkistot. Tärkeimpiä ovat Olof Erikssonin, Ahti Hammarin, Kaj Kajanderin, Gustav von Numersin ja Robert de Caluwén arkistot.
Kansallisarkiston heraldisia kokoelmia voi luonnollisesti käyttää Suomen heraldisten tunnusten tutkimukseen. Heraldica I –kokoelman avulla on mahdollista tutkia kuntien, läänien ja maakuntien vaakunoita. Lisäksi kokoelma sisältää esimerkiksi valtion sinettikomitean hyväksymiä luonnoksia Suomen vaakunaksi ja lipuksi 1919 ja Akseli Gallen-Kallelan ehdotukset Suomen tasavallan vaakunakilven uusimiseksi vuodelta 1929.
Lisätietoja heraldiikasta ja siihen liittyvistä säännöistä, vaakunaselityksen merkityksestä ja vaakunasanastosta löytyy Suomen Heraldisen Seuran sivuilta. Kansallisarkistossa toimii heraldinen lautakunta, joka antaa lausuntoja valtion, kuntien ja kirkon heraldisista tunnuksista. Nykyiset virallisessa käytössä olevat kunnallisvaakunat löytyvät Suomen kuntaliiton internetsivuilta.
Heraldica-kokoelmien kuvailutietoihin voi tutustua Astia-palvelussa. Kaikki vaakunakuvat ja niihin liittyvät asiakirjat sekä sinetit on digitoitu.
Ennen 8.4.1949 vahvistetut vaakunat ja päätökset on koottu omaksi arkistoyksiköksi. Kunnanvaakunalain jälkeen vahvistetut vaakunat ja niihin liittyvät asiakirjat on jaettu seitsemään arkistoyksikköön kunnan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Kansallisarkiston heraldinen tietokanta sisältää Kansallisarkiston Heraldica-kokoelmaan kuuluvaa aineistoa eli noin 600 kunnallisvaakunaa ja 1000 viranomaisten sinettiä. Lisäksi sieltä löytyvät esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Baltian aatelissukujen vaakunat, rälssisukujen vaakunat sekä Suomen keskiaikaiset sinetit. Aineistoa on yhteensä 8000 vaakunan ja heraldisen sinetin verran. Muita, ei-heraldisiksi laskettavia, sinettejä tietokannassa on noin 500 kappaletta. Erilaisia vaakunoiden ilmentymiä palvelusta löytyy noin 5600 kappaletta.