Tämä aineisto-opas käsittelee Svante Dahlströmin hakemistokortistoa. Kortisto on syntynyt Dahlströmin tutkimustyössä 1920–1950-luvuilla, ja se koostuu noin 300 000 kortista. Se perustuu erityisesti Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden käsinkirjoitettuihin pöytäkirjoihin, joiden käyttöä se myös helpottaa. Aineistossa on nimiä, asioita, tontti- ja omistustietoja ja se sisältää viitteitä myös muihin lähteisiin, kuten sukututkimukseen. Kortisto soveltuu esim. Turun kaupunki- ja henkilöhistoriaa tutkiville. Kortisto löytyy kokonaisuudessaan digitoituna Astiasta.
Dahlströmin kortisto on Turku-aiheinen kortisto, joka käsittää noin 300 000 hakemistokorttia. Kortiston nimi viittaa Svante Dahlströmiin, joka toimi Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden arkistonhoitajana v. 1924–1953. Hän oli myös Åbo Akademin historianprofessori.
Kortisto sai alkunsa Dahlströmin tutkiessa Turun rakennushistoriaa vuonna 1929 julkaistua väitöskirjaansa varten. Väitöskirja käsitteli Turun vuoden 1827 kaupunkipaloa. Dahlström selvitti väitöskirjaansa varten palaneiden talojen sijaintia. Samalla selvisi paljon mm. taloihin ja tontteihin liittyvää omistushistoriaa. Dahlströmin muistiinpanoista syntyi kortisto, josta tuli aiottua laajempi.
Dahlströmin tutkimuksen keskeisen lähdeaineiston muodostavat Turun maistraatin käsinkirjoitetut pöytäkirjat, jotka ovat paksuja sidoksia. Niissä ei ollut juuri minkäänlaisia hakemistoja, mikä vaikeutti niiden käyttämistä. Turun kaupunki myönsikin vuonna 1927 määrärahan pöytäkirjojen korttihakemiston laatimiseksi.
Kortisto laajeni alkuperäistä suunnitelmaa paljon suuremmaksi, ja kortittamistyötä tehtiin pitkään Dahlströmin väitöskirjan valmistumisen jälkeenkin. Dahlströmin itsensä ja palkattujen työntekijöiden lisäksi kortittamisessa toimi apuna vapaaehtoisia. Nykyään pöytäkirjoja säilytetään Turun kaupunginarkistossa, mutta Dahlströmin työn tuloksena syntynyt kortisto on Kansallisarkiston Turun toimipaikassa.
Kortisto käsittää neljä pääosaa: nimenmukaisen kortiston, asianmukaisen kortiston, topografisen kortiston ja perukirjakortiston. Topografinen kortisto jakaantuu lisäksi pienempiin kokonaisuuksiin.
Dahlström loi tarkan järjestelmän, jonka mukaan kortteja laadittiin. Tärkeätä oli, että lähdeviitteet tulivat huolellisesti merkityiksi. Maistraatin ja raastuvanoikeuden pöytäkirjat käytiin tarkasti läpi, ja jokaisesta löytyneestä henkilönnimestä tehtiin kortti. Asioista ja ammattinimikkeistä tehtiin omia korttejaan. Tonttien ja talojen omistussuhteisiin toisaalta liittyi paljon henkilöhistoriaa. Siksi kortistossa on myös paljon viitekortteja, jotka viittaavat kortiston eri osiin.
Maistraatin ja raastuvanoikeuden pöytäkirjojen ohella tietoja kortistoon on kerätty myös muista lähteistä, esimerkiksi ansiokkaista sukututkimuksista. Ajallisesti kortisto ulottuukin keskiajalta (Mustakirja) 1950-luvulle.
Kansallisarkiston Turun toimipaikkaan Dahlströmin kortisto siirrettiin vuonna 1953; se on ollut vapaasti tutkijoiden käytettävissä. Kortisto digitoitiin vuonna 2015. Nykyään sitä siis voi tarkastella myös Kansallisarkiston Astia-palvelussa.