Tämä aineisto-opas käsittelee Vaajakosken tehtaita, jotka olivat SOK:n omistama teollisuuskokonaisuus Jyväskylän maalaiskunnassa. Arkisto kattaa vuodet 1916–1990 ja sisältää asiakirjoja mm. työntekijöistä, tuotannosta, kokouksista, piirustuksista ja tuhansista valokuvista, jotka dokumentoivat tehtaita ja niiden ympäristöä. Aineisto soveltuu teollisuus-, paikallis- ja henkilöhistorian tutkimukseen sekä sukututkimukseen, jos suvussa on Vaajakosken tehtaisiin liittyviä henkilöitä. Digitoidut valokuvat ja osa muusta aineistosta ovat saatavilla Astiassa hakusanoilla vaajakosk teh* pöytäkirj*. Piirustusten ja karttojen käyttö vaatii käyttöluvan.
Vaajakosken tehtaat oli Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) omistama tuotantolaitosryhmä Jyväskylän maalaiskunnassa Vaajakoskella. Tehtaiden alueella oli kymmenen eri tehdasta, noin 400 asuntoa ja vesivoimalaitos. SOK:n Vaajakosken tehtaista kehittyi yksi Suomen monipuolisimpia saman omistajan omistuksessa olevista teollisuuskeskuksista. Enimmillään SOK työllisti Vaajakosken tehtaissaan 1970-luvulla noin 2 000 henkeä.
Vaajakosken (vuoteen 1920 Haapakoski) teollinen historia alkaa vuodesta 1819, jolloin käynnistyi Naissaaren sahan toiminta Carl Christian Bröijerin (myöh. Rosenbröijer) ja Bengt Steniuksen johdolla. Sahan osti vuonna 1871 ns. tukkihuuman alettua skotlantilaisten liikemiesten omistama Ab Finland Wood Company Oy. Yrityksen johdossa toimi vuosina 1876-1916 James Salvesen.
Lokakuussa 1916 Salvesen myi SOK:lle Haapakosken ympärillä omistamansa maat sekä toisella kaupalla Haapalahden tilan maat. Kauppaan sisältyivät Salvesenin Petäjäsaha Naissaaressa ja Koivusaha Varassaaressa sekä alueen muu rakennuskanta irtaimistoineen. SOK osti lisää maata ja alkoi nopeasti laajentaa teollisuustoimintaa monipuolisesti eri aloille. Pääpaino oli puunjalostus- ja elintarviketeollisuudessa, lisäksi yhtiö harjoitti myös metalliteollisuutta.
Nimitys Vaajakosken tehtaat poistettiin käytöstä vuoden 1979 alussa ja tilalle tuli kaksi tulosvastuullista toimialaa: SOK Elintarviketeollisuus ja SOK Kaluste- ja rakennustarviketeollisuus. 1980-luvun alussa SOK ajautui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ja se alkoi uudistaa toimintaansa ja luopui teollisuustoiminnasta siirtyen kauppaan sekä ravintola- ja hotellialalle.
Vaajakosken tuotantolaitoksia alettiin myydä muille yrityksille, kunnes SOK:n teollisuustuotanto Vaajakoskella päättyi vuonna 1990 SOK-Painon siirtyessä viimeisenä tuotantoyksikkönä muiden omistukseen. Tehdasrakennukset ovat edelleen käytössä ja niissä on pääasiassa pienteollisuutta ja muita yrityksiä.
Makeistuotanto SOK:n Vaajakosken tehtailla käynnistyi aluksi pienimuotoisena vuonna 1920 marjanjalostukseen erikoistuneen Marjalan yläkerrassa, kunnes makeistehdas sai omat tilat vuonna 1929 margariinitehtaan jatkoksi radan varteen rakennettuun nelikerroksiseen osaan. Vuonna 1938 makeistehtaan tilat kaksinkertaistettiin uudella rakennusosalla. Makeistehtaan tiloja laajennettiin runsaasti vuonna 1960 ja seuraavana vuonna sen nimeksi vahvistettiin Panda Suklaatehdas SOK Vaajakoski. Suklaan valmistusta varten rakennettiin 1969 vanhojen tilojen viereen erillinen uusi tuotantolaitos. Syksyllä 1980 valmistui Panda Suklaatehtaan laajennus, joka käsitti liköörikonvehtien automaattisen valmistuslinjan.
SOK myi Panda Suklaatehtaan sen toimivalle johdolle vuoden 1989 alusta. Vuonna 1995 tehdas siirtyi norjalaisomistukseen. Vuodet 2000–2005 tehdas oli jälleen suomalaisomistuksessa, kunnes se kesäkuussa 2005 myytiin norjalaiseen Orkla-konserniin kuuluvalle Felix Abba Oy Ab:lle. Kesällä 2011 kaikki yrityksen tuotanto siirtyi laajennettuun vuonna 1969 valmistuneeseen rakennukseen ja Keskimaa osti vanhan rakennuksen.
Vuoden 2012 alussa vanhasta tehdasrakennuksesta purettiin makeistehdasosa, entinen varastosiipi sekä käytöstä poistettu lämpölaitos. Jäljelle jätettiin vain alkuperäinen 1927 valmistunut margariinitehdas, joka on suojelukohde. Rakennus on nykyisin viereisen S-market Vaajalan käytössä. Tiloihin on suunnitteilla Keskimaa-museo. Vuonna 2014 Suklaatehtaalla on reilut 200 työntekijää.
Varassaaren tulitikkutehdas oli ensimmäisiä SOK:n tehdasrakennuksia Vaajakoskella. Rakennus valmistui vesikattoon 1917, mutta ensimmäinen maailmansota viivästytti koneiden hankintaa niin, että toiminta käynnistyi vasta 1919. Tulitikkujen menekki kasvoi nopeasti, ja tehdasta laajennettiin myöhemmin useaan otteeseen. Vuonna 1970 tulitikkujen valmistusta rationalisoitiin perustamalla SOK:n, OTK:n ja Keskon yhdessä omistama Finn-Match Oy. Valmistus keskitettiin Vaajakosken tulitikkutehtaan tiloihin. Finn-Matchin osakekanta siirtyi vuonna 1995 Swedish Matchin omistukseen, joka lopetti tuotannon Vaajakoskella jo samana vuonna. Nykyään rakennuksessa toimii mm. kuntosali.
SOK:n margariinitehdas valmistui 1927 Vaajakosken rautatieaseman viereen. Margariinitehtaan uudeksi nimeksi rekisteröitiin Besta vuonna 1982. Uuden laajennusosan rakennustyöt aloitettiin samana vuonna ja vihittiin käyttöön elokuussa 1983. Tehdasrakennuksessa aloitettiin tietokoneohjattu täysin automaattinen margariinin valmistus. Besta siirtyi vuonna 1988 SOK:n ja OTK:n perustamaan yhteiseen teollisuusyritykseen Meira Oy:ön. Meira möi toiminnot kahdelle kilpailijayritykselle, jotka lopettivat tehtaan vuonna 1991. Vuonna 2012 purettiin vuonna 1983 valmistunut osa ja jäljelle jäi suojeltu vuonna 1927 valmistunut vanha margariinitehdas, joka on Keskimaan omistuksessa.
Suomessa ryhdyttiin käyttämään 1950-luvulla pienpuuta ja puunjalostustehtaiden jätteitä lastulevyn valmistuksessa. Sokopan-lastulevytehdas aloitti levytuotannon 1958 ja saavutti nopeasti markkinajohtajan aseman. Keväällä 1966 Sokopan-tehdas tuhoutui ihmishenkiä vaatineessa räjähdysmäisessä tulipalossa. Uusi, aiempaa suurempi tehdas otettiin käyttöön vuonna 1967. Sokopan-tehtaan toiminta lopetettiin vanhentuneiden koneiden ja menekkivaikeuksien vuoksi joulukuussa 1981.
SOK:n Vaajakosken naulatehdas aloitti toimintansa talvisodan kynnyksellä vuonna 1939 valmistaen aluksi tarvikkeita puolustusvoimille, kuten piikkilankaa sekä suuria tulitikkuja, jotka sidottiin bensiinipulloihin eli "Molotovin cocktaileihin". Rauhan tultua tehdas valmisti nauloja, piikkilankaa ja muita metalliteollisuuden tuotteita. Naulatehdas siirtyi vuoden 1984 alussa organisaatiouudistuksen myötä Vaaja Rakennustarviketehtaiden alaisuuteen. Vuonna 1986 naulatehdas myytiin Vaajakosken Teollisuustalo Oy:lle. Tämän jälkeen yritystoiminta on rakennuksessa edelleen jatkunut lukuisten yrittäjien toimesta.
SOK:n harjatehdas siirrettiin syksyllä 1917 Helsingistä Haapakoskelle. Toimintaa varten kunnostettiin tehdasalueen keskellä sijainnut entinen Salvesenin suuri kivinen navetta- ja tallirakennus. Vuonna 1937 tehtaalle rakennettiin uudet tilat Varassaareen. Harjatehtaan toimitilat kaksinkertaistettiin 1966 jatkamalla rakennusta. Vuoden 1984 alussa harjatehdas siirtyi organisaatiouudistuksen jälkeen Vaaja Kalustetehtaiden alaisuuteen, jonka jälkeen toiminta vähitellen loppui.
Vaajakoskella toimi kaksi SOK:n omistamaa puunjalostustehdasta. Tehtaat valmistivat mm. ovia, ikkunoita, huonekaluja ja koulukalusteita. Varassaaren tehdas oli toiminnassa v. 1920–1977. Sitä on kutsuttu myös nimillä Kalustotehdas ja Kaluste 1. 1950-luvulla SOK laajensi tehdastoimintaansa Sammallahteen, johon valmistui rakennuspuusepäntehdas 1951. Se lopetti toimintansa 1972. Tällöin sen tiloihin siirtyi Kalustotehtaan toimintoja, ja tehdasta alettiin kutsua nimellä Kaluste 2 ja Varassaaren tehdasta nimellä Kaluste 1. Sammallahden tehtaan nimeksi tuli Kalustetehdas 1977, kun Varassaaren tehdas lopetti toimintansa. Vuoden 1984 organisaatiouudistuksessa Kalustetehdas siirtyi osaksi Vaaja Kalustetehtaita, jonka toiminnan SOK kuitenkin pian lopetti.
SOK:lla oli Vaajakoskella kaksi sahaa, toinen Varassaaressa ja toinen Sammallahdessa. SOK:n tuotantolaitosten rakentaminen alkoi purkamalla Salvesenin sahat ja rakentamalla uusi saha Varassaaren eteläkärkeen vuonna 1917. Saha kuitenkin paloi muutaman päivän käytön jälkeen ja se jouduttiin rakentamaan uudelleen. Se aloitti tuotantonsa 1921. Saha toimi samalla paikalla vuoteen 1966 saakka. Sammallahden uusi suuri saha valmistui 1956. Sen toiminta muuttui kannattamattomaksi 1970-luvun puolivälissä. Saha siirtyi aluksi SOK:n ja Metsäliiton yhteisomistukseen Metsäkoski-nimiselle osakeyhtiölle 1977 ja kokonaan Metsäliiton omistamaksi 1980. Vuonna 1984 sahalla sattui tulipalo, jonka jälkeen se lakkautettiin.
Muut Vaajakoskella toimineet SOK:n tehtaat olivat: paperituotetehdas eli pussitehdas (1920–1957), kirjekuoritehdas, Marjala-marjanjalostustehdas (1920–1961), korjauspaja (1920-luku–1980-luku), mylly (1918–1959), tervatehdas (1918–1919), Superlon-vaahtomuovitehdas (1955–1957) ja Vaaja-talotehdas (1978–1990).
Vaajakoskella toimi pitkään SOK:n kauppapuutarha. Puutarha toimi sekä tuottajana että tehtaiden piha- ja puistoalueiden huoltajana. Puutarha perustettiin heti SOK:n tultua Vaajakoskelle v. 1917 ja lopetettiin 1980-luvulla. Vaajakosken tehtailla oli oma ammattikoulu vuosina 1951–1980. Koulu oli yksi maamme harvoista tehtaan omistamista oppilaitoksista. Opetusohjelmassa noudatettiin jaksokäytäntöä, teoreettista opetusta seurasi SOK:n tehtailla suoritettu käytännön harjoittelujakso. Koulussa oli puu- ja metallityö-osastot, ja se kesti harjoitteluineen neljä vuotta. Koulu muutettiin 2-vuotiseksi valtion ammattikouluksi 1980.
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan Vaajakosken tehtaiden arkisto on laajuudeltaan 40 hyllymetriä. Arkisto sisältää hyvin monipuolisesti yrityksen toimintaan liittyvää aineistoa pääasiassa vuosilta 1916–1990. Tärkeimpiä ovat työntekijöihin ja tuotantoon liittyvät luettelot, kokouspöytäkirjat, kirjeenvaihto, toimintakertomukset, tuotteiden esittelylehdet, juhliin ja muihin tapahtumiin liittyvät asiakirjat ja tiliasiakirjat. Arkisto sisältää myös runsaasti SOK:n Vaajakoskelle rakennuttamien tuotantolaitosten ja –laitteiden, asuinrakennusten ja julkisten rakennusten piirustuksia sekä tontti- ja tilakarttoja.
Piirustuksiin ja karttoihin käyttöluvan myöntää Kansallisarkiston Jyväskylän toimipaikan johtaja. Henkilökunnan Oma Väki –lehdet vuosilta 1941–1984 ovat myös merkittävä aineisto etenkin paikallis- ja henkilöhistorian tutkijalle. Arkisto sisältää lisäksi tuhansia valokuvia. Valokuvissa on kattavasti kuvattu eri tehtaiden tuotteita, lisäksi kuvat kertovat työnteosta ja työntekijöistä sekä tehdasmiljööstä. Myös tehtaan ympäristöä ja asuntoalueita on kuvattu. Arkisto sisältää myös muutamia elokuvia ja videoita.
Aineistoa voi hyödyntää ainakin tutkittaessa teollisuuden historiaa, Vaajakosken paikallishistoriaa ja myös sukututkimuksessa, mikäli sukulaisia on ollut töissä Vaajakosken tehtailla. Arkistossa olevat valokuvat ovat ainutlaatuinen kokonaisuus, jolla on suuri merkitys paikallishistorian lisäksi myös suomalaisen teollisuuden historialle. Kuvien arvoa lisää se, että osiin kuvia on liitetty tarkkoja tietoja kuvausajasta ja – paikasta.
Arkisto on sijoitettu Kansallisarkiston Jyväskylän toimipaikkaan. Asiakirjat tilataan tutkittaviksi tutkijasaliin Astia-verkkopalvelun avulla. Astiasta voi etsiä esimerkiksi 1940-luvun pöytäkirjoja hakusanoilla Vaajakosken teht* pöytäkir* 194*. Toimijavälilehdellä aineistot löydät puolestaan hakusanoilla vaajakosken tehtaat. Saat hakutuloksiksi kaikki Vaajakosken tehtaisiin liittyvien arkistonmuodostajien toimijakortit, joille on listattu kyseisen arkistonmuodostajan tuottamat aineistot.
Esimerkkinä mainittakoon Vaajakoskella sijainnut tulitikkutehdas. Vaajakosken tehtaiden aineistoon kuuluvat digitoidut valokuvat löydät tarkasteltavaksi Astian aineistohausta kirjoittamalla hakusanoiksi vaajakosk* teh* ja valitsemalla kohdan "digitaalinen aineisto".