Tämä aineisto-opas käsittelee merivahingonlaskijan arkistoaineistoa. Virka perustettiin 1850-luvulla merivakuutusriitojen ratkaisemiseksi. Arkistossa on mm. dispaaseja eli vahingonlaskelmiin liittyviä asiakirjoja, päiväkirjoja ja kirjeistöä, jotka tarjoavat tietoa merielinkeinon käytännöistä ja vahinkotilanteista. Tutkimuksessa aineisto soveltuu esim. kauppatavaran kuljetusten, vahinkojen ja merielinkeinon historian tarkasteluun. Aineistoa voi hakea Astiassa hakusanalla "merivahingonlaskija".
Suomen merenkulku vilkastui 1800-luvulla. Merivahinkojen varalta vakuutukset oli otettava ulkomaalaisilta merivakuutusyhtiöiltä, jolloin korkeat vakuutusmaksut virtasivat ulkomaille. Tilannetta helpottamaan perustettiin myös Suomeen merivakuutusyhdistyksiä. Ensimmäiset aloittivat vuonna 1850, jolloin muodostettiin myös merivahingonlaskijan (dispasöörin) virka vakuutusriitoja ratkomaan. 1900-luvun alussa maassa toimi viisi kotimaista ja useita ulkomaalaisia merivakuutusyhtiöitä.
Merivakuutus on kuljetusvakuutuksen muoto. Vakuuttaa voidaan joko laiva tai lasti sekä erillisellä meritapaturmavakuutuksella myös ihmiset. Kun laivalla sattuu haveri, johon sisältyy vaateita korvauksista, on toimitettava merivahingonselvitys, jossa merivahingonlaskija arvioi vahingon. Ensimmäinen merivahingonlaskija nimitettiin valtionvaraintoimituskunnan kirjeellä vuonna 1851. Merilaissa 9.6.1873 säädettiin, että merivahingon selvitys ja jakaminen oli mahdollisuuksien mukaan toimitettava sillä paikkakunnalla jolla vahinko oli tapahtunut. Merivahingonlaskijan apulaisen toimi oli voimassa vuosina 1910–25, se perustettiin uudelleen asetuksella vuonna 1936.
Kansallisarkistossa säilytetään kahdeksan alan yhtiön arkistoa. Merivahingonlaskijan arkistoaineisto on hajallaan muun muassa Kansallisarkiston Helsingin ja Turun toimipaikoissa sekä Suomen Merivakuutusyhtiön arkistossa. Suomen merivakuutusyhdistyksen arkisto on Åbo Akademin Merihistoriallisessa museossa. Alan kattojärjestö on Merivakuutusyhtiöiden yhdistys, joka toimi Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton osana vuosina 1983–2009.
Merivahinkoselvityksistä on tehty arkiston käyttämistä helpottava kronologinen ja aakkosellinen hakemisto. Dispaasi eli merivahingonlaskeminen voi olla muodoltaan tekninen. Vanhimmat dispaasit ovat pitkiä käsinkirjoitettua laskelmia, joissa on mukana jonkin verran tekstiä. Dispasöörin päiväkirja vuosilta 1941–1954 on taulukkomuotoinen: Ylämarginaalissa on aluksen nimi, asian tulonumero ja dispaasin antamispäivä. Taulukosta selviää kuka dispaasin on pyytänyt, mitä asia koskee ja mitä asiakirjoja on jätetty.
Asian käsittelyn eteneminen on taulukoitu vaihe vaiheelta. Kirjeistö antaa enemmän informaatiota tapahtuneesta ja sen osapuolista: dispasöörille osoitetut kirjeet kertovat vakuutusyhtiön kannasta ja korvausta hakevan tahon mielipiteestä. Myöhemmässä aineistossa on suorasanaisia korvausselvityksiä, jotka sisältävät kuvauksen tapahtuneesta ja siihen liittyvistä osapuolista.
Arkistosta voi helposti etsiä asiakirjoja laivan, laivan kotipaikan, kapteenin ja selvityksen päiväyksen perusteella. Merivahinkoselvitysten asiakirjat voivat antaa tutkijalle tietoa merielinkeinosta. Kauppatavaran kuljetukset ja mahdollinen lastin pilaantuminen ja merivahingosta tehtävä selvitys koski monia eri osapuolia. Vakavammat haverit voivat olla kiinnostavia esimerkiksi hylkyharrastajille.
Aineistojen haku- ja tilauspalvelu Astiassa merivahinkoselvityksiä voi hakea hakusanalla merivahingonlaskija. Merivahingonlaskijan arkisto on etäsäilytyksessä. Merivahingonlaskijan arkisto on luetteloitu Kansallisarkiston arkistoluetteloissa 554 ja 554a. Nämä paperimuotoiset arkistoluettelot ovat käytettävissä Kansallisarkiston Helsingin tutkijasalissa.