Tämä aineisto-opas käsittelee Maanhankintalain (1945) toimeenpanoa ja siihen liittyvää arkistoaineistoa. Lain nojalla perustettiin asutustiloja siirtoväelle ja muille maansaantiin oikeutetuille. Aineistot kattavat maanluovutus-, hakemus-, raivaus- ja myyntiasiakirjat. Tutkimuksessa aineisto soveltuu siirtoväen sijoittumisen, maatalouspolitiikan tai tilahistorian selvittämiseen. Asiakirjoja voi hakea Astiassa hakusanalla ASO ja sarjatunnuksella. Osa aineistosta on käyttöluvan varaista.
¶ Maanhankintalain (MHL) toimeenpano
¶ Maanhankintalaki
Moskovan välirauhassa 19.9.1944 Suomi luovutti merkittävän osan valtakunnasta Neuvostoliitolle. Myös luovutetulla alueella valtaosa väestöstä oli jotenkin tekemisissä maatalouden kanssa. Useista eri syistä päätettiin laatia menetelmä, jolla menetettyjen alueiden siirtolaisille voitaisiin valtion toiminnan kautta hankkia omaa viljelysmaata.
Toiminnasta oli jo kokemusta vuoden 1940 Pika-asutuslain kautta. Asian hoitoon säädettiin uusi Maanhankintalaki 5.5.1945/396 ja sen toimeenpaneva asetus 2.6.1945/506. Näitä muutettiin usein ja niitä tukemaan annettiin useita säädöksiä. Maanhankintalaista, -asetuksesta ja niihin liittyvästä asetusryppäästä käytetään tässä lyhennystä MHL.
MHL:n tarkoituksena oli
- hankkia maata ja muodostaa siitä asutustiloja
- asuttaa niille maansaantiin oikeutettuja,
- saattaa tila asuttavaan kuntoon ja lopulta
- myydä tila asukkaalle.
Tiedon tarpeen voi jakaa kahteen näkökulmaan: maanluovuttajien ja maansaajien. Tarkoituksena on selvittää, miten yksittäistä tilaa koskevat asiakirjat löytyvät MHL:n toimeenpanoon liittyvistä arkistoista. Helpoin tapa on etsiä asutustoimikunnan (asutustoiminnan johtajan) arkistosta tilaa koskeva tila-akti ja/tai Maa- ja metsätalousministeriön asutusasiain osaston arkistosta myyntiakti. Ne löytyvät suhteellisen vähällä vaivalla ja sisältävät paljon materiaalia. Siirtolaisten kannalta materiaali liittyy pelkästään heidän saamaansa asutustilaan. Evakkotaipaleesta, menetetystä omaisuudesta ym. MHL:ään liittyvät arkistot tarjoavat vain suppeaa toisen käden tietoa.
¶ Maanhankintalain toimeenpanon organisaatio
Maatalousministeriön asutusasiain osasto (ASO) valvoi koko asutustoimintaa ja valtion maksamien korvauksien käyttöä siihen. Käytännön toimintaa paikallisella tasolla valvoivat maanviljelysseurojen yhteyteen perustetut asutustoimikunnat. Vuoden 1952 alusta ne muuttuivat asutustoiminnan johtajan virastoiksi.
Paikallisten maanlunastuslautakuntien tehtävänä oli hankkia maata asutustarkoituksiin ja muodostaa maasta asutustiloja, -tontteja ja muita alueita. Kun maanlunastuslautakunta oli muodostanut tilan, asukkaanottolautakunnan tehtävä oli valita tilalle asukas. Toimeenpanoon ja valvontaan liittyi lisäksi lukuisia viranomaisia ja sellaisten kanssa yhteistoiminnassa toimivia yhteisöjä, mutta ne jäävät selkeyden vuoksi tästä esityksestä pois. Niistä löytyy tietoa esim. Kari Korven kirjoitelmasta Maanhankintalain mukaiset paikalliset asiakirjat sekä muusta alla mainitusta kirjallisuudesta.
¶ Maanluovuttajan näkökulma
¶ Maan luovuttaminen asutustarkoituksiin
Suuri osa asutusmaasta hankittiin MHL:n perusteella pakkolunastamalla ja vapaaehtoisilla kaupoilla. Ensisijaisia luovuttajia olivat rappiotilojen haltijat, keinottelijat ja julkisyhteisöt yms. Toissijaisia luovuttajia olivat tilalliset, lähinnä suurten tilojen omistajat. Toissijaisuus ei tarkoita luovutettujen tilojen lopullista määrää: yksityisiltä lunastettiin lopulta lähes puolet kaikesta asutustarkoituksiin saadusta valmiista peltomaasta.
Maanlunastuslautakuntien tehtävänä oli selvittää, kuinka paljon sen alueelta saattoi saada maata ensi- ja toissijaisilta luovuttajilta. Arvioista laadittiin luettelot, jotka lähetettiin ASO:lle. ASO vahvisti, kuinka paljon tiloja alueelle piti perustaa. Tämän mukaan maanlunastuslautakunta teki paikallisen perustamistoimituksen.
Perustamistoimituksen yhteydessä pidettiin katselmus, jossa alueelle tehtiin asutussuunnitelma (yleispiirteinen tilusselitelmä ja arviokirja). Suunnitelmassa määrättiin tilalle tehtävät tie- ym. parannustoimet. Tämän jälkeen maan omistajilla oli mahdollisuus myydä tila vapaaehtoisilla kaupoilla asutettaville tai valtiolle. Muuten tehtiin pakkolunastuspäätös valtiolle.
Pakkolunastuspäätöksen jälkeen maanlunastuslautakunta teki arviointitoimituksen. Siinä tilojen yms. rajat määritettiin lopullisesti ja ne paalutettiin maastoon. Samalla määrättiin tilalle kokonaishinta. Arviointitoimituksen tuloksena oli tilakohtainen lopullinen tilusselitelmä ja arviokirja.
Tässä vaiheessa luovuttajalla oli mahdollisuus myydä tila vapaaehtoisella kaupalla joko valtiolle tai asutettavalle. Kauppaa käsiteltiin kuten normaalia tilakauppaa eli sen asiakirjat löytyvät lähinnä lainhuudoista. Asutustoiminnan kannalta tämä tarkoitti lähinnä sitä, että luovuttajan maanluovutusvelvollisuus väheni.
¶ Luovuttamista koskevat asiakirjat
Maanlunastuslautakunta lähetti perustamistoimituksen asiakirjat ja kartat maanmittauskonttoriin säilytettäväksi. Siellä ne järjestettiin kunnan mukaisiksi maakunnallisiksi kokoelmiksi, jotka on luovutettu Kansallisarkistoon. Ne on vaihtelevasti luetteloitu eivätkä välttämättä tule vastaan Astia-haussa; niistä kannattaa kysyä asianosaisesta Kansallisarkiston toimipaikasta.
Kokoelmaan sisältyvä akti on yleensä kattava ja siitä selviää milloin, miten ja millä hinnalla pakkoluovutus tai vapaaehtoinen kauppa arvioitiin. Näissä kokoelmissa on mukana myös kartat.
Pakkolunastetuista ja vapaaehtoisista kaupoista (luovuttajalta valtiolle) tietoja löytyy Maa- ja metsätalousministeriön asutusasiain osaston (ASO) arkistosta, johon on koottu ns. MT-kansi kauppojen maksatusasiakirjoista. Yksittäisen kannen asiakirja-aineisto on suhteellisen kattava. Sekä kansista (Hib) että korteista (Blb) on tehty 10 % otanta vuonna 1993. Rappiotiloina pakkolunastettujen tilojen kannet (Hia) ja kortit (Bla) on sen sijaan säilytetty kokonaan.
ASO:n arkistosta löytyvä arviointipöytäkirjojen kunnittain järjestetty kokoelma (Caf) ei liene täydellinen. Se sisältää kuitenkin perustiedot pakkolunastettujen tilojen ostohinnoista ja niiden tilittämistavoista sekä vapaaehtoisista kaupoista.
Arviointitoimituksen asiakirjat lähetettiin asutustoimikunnalle. Ne löytyvät asutustoiminnan johtajan arkistoista ns. tila-akteina. Tavallisesti ne on jaettu siten, että MHL:n mukaiset (pakkolunastetut ja valtiolle myydyt) tilat muodostavat oman sarjansa ja vapaaehtoisten kauppojen tilat toisen. Yksi kappale tilusselitelmää ja arviokirjaa lähetettiin myyntiesityksen liitteenä ASO:on, jonka arkistosta se löytyy myyntiaktista. Vapaaehtoisten, suoraan asukkaalle myydyn tilan aktissa ei ole tilan hankkimista koskevia asiakirjoja.
¶ Maansaajan näkökulma
¶ Maansaantihakemus
Maata haluavan piti jättää maansaantihakemus 1.10.1945 mennessä. Hakemukset tehtiin siirtoväen osalta kotikunnan hoitokunnalle (luovutetun alueen kunnan asioita hoitava tilapäinen elin), muiden osalta kotikunnan asutuslautakunnalle. Siirtoväki asutettiin ASO:n laatiman sijoitussuunnitelman mukaisesti, muut lähinnä kotikunnilleen. ASO laati lopullisen sijoitussuunnitelman ja ohjasi hakemukset paikallisille asukkaanottolautakunnille.
Asukkaanottolautakunnan piti tutkia maansaantioikeus ja määrätä, millainen tila sen piti alueeltaan hakijalle osoittaa. Päätöksestä saattoi valittaa ASO:on tai maanlunastuslautakuntaan (lisäalueet). Toiseksi sen piti osoittaa asukas määrätylle tilalle tai tontille. Osoittamispäätöksestä ei voinut valittaa.
Myytyjen tilojen osalta maansaantihakemuksen toinen kappale löytyy myyntiaktista. Niiden osalta, joiden katsottiin luopuneen maansaantihakemuksestaan tai -oikeudestaan, tämä kappale löytyy ASO:n kokoelmista (Hcc, kortisto Bia tai hallintasopimuksesta luopumisen yhteydessä). Asukkaanottolautakuntien lähettämät luettelot osoittamispäätöksistä löytyvät ASO:n arkistosta (Bfq) ja itse päätös on kirjattu maansaantihakemuksen viimeiselle sivulle.
Kotikuntien toimielimet lähettivät maansaantihakemukset lausuntoineen ASO:lle. Yksi kappale maansaantihakemusta on jäänyt ASO:n arkistoon erilliseen kokoelmaan (Hcb luovutettu alue, Hcd Kanta-Suomi), mutta tästä kokoelmasta on tehty 10 % otanta vuonna 1993.
¶ Hallintasopimus, raivaus ja rakennus
Mikäli hakija hyväksyi osoitetun tilan, hän laati asutustoimikunnan kanssa hallintasopimuksen. Jos hakija kieltäytyi sopimuksen teosta, hänen katsottiin luopuneen maansaantioikeudestaan. Hallintasopimukseen liitettiin kuvaus tilan sen hetkisestä kunnosta ja määrättiin asukkaan rakentamis- ym. velvollisuudet. Sopimus tehtiin viideksi vuodeksi ja sen toteutumista valvoi asutustoimikunta. Valvontaa toteutettiin mm. katselmuksien avulla ja laiminlyönnit saattoivat johtaa hallintasopimuksen purkamiseen. Hallintasopimukset löytyvät asutustoimikuntien tila-akteista.
Myytyjen tilojen osalta hallintasopimus liitettiin ASO:n myyntiaktiin. Muiden (hallintasopimuksista luopuneet yms.) osalta hallintasopimukset löytyvät ASO:n arkistosta (Hea). Tiedot katselmuksista ym. valvonnasta löytyvät maanlunastuslautakuntien pöytäkirjoista ja kirjeenvaihdosta. Niiden viitteitä voi olla tila-aktissa. Vuonna 1949 ASO kartoitti tilat, joilla ei vielä oltu tehty hallintasopimusta ja lähetti niiden haltijoille kyselyn asiasta. Sen tulokset löytyvät ASO:n arkistosta (Mda).
¶ Pellonraivaus
Noin puolet luovutetusta maasta oli valmista peltoa, mutta toinen puolikas raivaamatonta viljelyskelpoista maata. Tällaisien ”kylmien tilojen” raivaamisesta asukas saattoi saada perustamispalkkion. Raivaus tehtiin asukkaan kustannuksella. Yleisin tapa oli se, että valtio suoritti raivaustyöt ja asukas rahoitti ne erilaisilla palkkioilla tai kustannukset lisättiin kauppahintaan.
Valtion raivausta koordinoivat asutustoimikunnat (valvovana elimenä Maatalousseurojen Keskusliitto ja vuodesta 1951 ASO). Valtion suorittama raivaus oli yleensä perusraivausta. Uudisraivauksen tai rakennustontin tasoituksen yhteydessä asutustoimikunta rakennutti tiet yksityisille tiloille, viljelyksille ja metsiin. Sama organisaatio huolehti myös maan kuivattamisesta pellonraivaustarkoituksiin; työn suorittivat maanviljelysinsinööripiirit. Rakentamisessa käytettiin Pellonraivaus Oy:n organisaatiota ja kalustoa.
Teiden ja kuivatustöiden tekemisestä on asutustoimikunnan arkiston tila-aktissa yleensä jokin viite. Itse asiakirjat löytyvät saman arkiston tie- ja kuivatusasioiden asiakirjoista, jotka on tyypillisesti järjestetty projektin mukaisiksi akteiksi ja joihin on yleensä kortistot. Asutustoimikunnan arkistoon on yleensä päätynyt myös maanviljelysseurojen tekemien isompien teiden asiakirjat, mutta niitä löytyy myös seuraajien arkistoista.
Pellonraivaus vaikutti tilan myyntihintaan, joten siihen löytyy viitteitä sekä asutustoimikunnan tila-aktista että myyntiaktista. Mukana on yleensä selvitys siitä, miten raivaus on suoritettu. Asutustoimikuntien arkistoista löytyy useita raivauksiin liittyviä kortistoja.
Raivaustöitä suorittivat myös maanluovuttajat. Näillä oli oikeus luovuttaa pellon sijasta viljelyskelpoista maata, mutta se piti ns. vastikeraivauksilla saattaa käyttökuntoon kolmessa vuodessa. Ns. kielipykälän mukaan luovutusvelvollisuudesta vapautetut voitiin määrätä raivaamaan tai kustantamaan tietyn alueen raivaukset. Nämä ns. ruotsalaisraivaukset sijoittuvat pääasiassa Itä-Suomeen.
¶ Rakennusasiat
Jokaisella tilalla pitää olla riittävä määrä rakennuksia, jotta se on asumis- ja elinkelpoinen. Rakentamista valvoi Maatalousseurojen Keskusliiton asutusvaliokunta ja sen toteuttivat pääasiassa asutustoimikunnat. ASO julkaisi rakennustoimintaa varten tyyppipiirustusten sarjan, joka mahdollisti rakennusten osien sarjatuotannon. Itse rakentaminen jäi asukkaan vastuulle, ja asutustoimikunnat tarjosivat tässä neuvontaa.
Rakentamista (rakennusluvat, ostoluvat, piirustukset, selvitykset) koskevat asiakirjat on asutustoimikuntien arkistossa talletettu tila-aktiin. Tämä koskee myös vapaaehtoisilla kaupoilla suoraan asukkaalle siirtyneitä tiloja – vapaaehtoisten kauppojen akteissa ei juuri muita asiakirjoja olekaan.
ASO:n tyyppitalopiirustukset on digitoitu ja ne löytyvät Astia-palvelusta. ASO:n piirustussarjoja ovat Asuinrakennukset, AS-tyyppipiirustukset ja Sekalaiset rakennustyypit. Alkuperäisiä asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa.
¶ Tilojen myynti asukkaille
Kun tila oli asutustoimikunnan mukaan myyntikelpoinen (tai viimeistään 5 vuoden kuluttua hallintasopimuksen solmimisesta), asutustoimikunta teki myyntiesityksen. Myös asukas saattoi tehdä myyntiehdotuksen. Lausuntokierroksen jälkeen asutustoimikunta antoi lausunnon myyntihinnasta. Jos asukas päätti ostaa tilan itselleen, laadittiin kauppakirja, jonka allekirjoitti ASO:n osastopäällikkö, ylijohtaja Veikko Vennamo.
Myyntiesitykseen liitettiin asiaan liittyvät lausunnot, maansaantihakemus, asukkaan hallintasopimus, tilusselitelmä ja arviokirja, tilakortin jäljennös ja muita tarpeellisia liitteitä. Viite myyntiesitykseen löytyvät ostajan nimen mukaan ASO:n myyntikortistoista (Btd ja Bbd; vastikealueiden osalta Btc). Tilan mukaan tiedot löytyvät Asutustilarekisteristä (Bua). Kiertotietä ASO:n kirjeaktien jäljille pääsee etsimällä ASO:n hakeman kiinnityksen tai asukkaan hakeman lainhuudon liitteistä kirjeen diaarinumeron.
Myyntiakti käsittää koko maanhankintaa koskevan perusmateriaalin. Yhdistettynä asutustoimikunnan tila-aktin tietoihin se tarjoaa suhteellisen helpolla haulla varsin kattavan paketin tilan alkuvaiheista.
¶ Kauppahinnan maksaminen ja rajoitukset
ASO valvoi kauppahinnan maksamista. Osa tiloista maksettiin heti käteisellä, mutta pääosa oli sidottu siirtoväen korvauksiin. Asukkaat eivät yleensä saaneet korvauksia rahana, vaan obligaatioina, joita siis käytettiin tilahinnan maksamiseen. Tämä toteutettiin siten, että asukas haki asuttamislainaa joltain rahoituslaitokselta ja Valtiokonttori maksoi ASO:n lähettämien tietojen mukaan näille sikäli kun korvauksia oli jäljellä. ASO haki valtion saamisille myös kiinnityksen.
Kauppahinnan maksatusta seurattiin ASO:ssa erityisen yhteiskorvauskansion avulla. Yhteiskorvauskansioista (Gab, hakemisto Bbc) on tehty 10 % otanta vuonna 1990. Hakemisto on sen sijaan täydellinen. Korvauksiin liittyvät clearing-diaarit (Aba, ks. myös Bba) sekä niiden selvittelylaskelmat (Gac) löytyvät ASO:n arkistosta. Toinen kookas kokoelma ovat asuttamislainojen kansiot. Lainakansiot (Gaa, hakemisto Bbb). Niistäkin on tehty otanta vuonna 1990 siten, että jäljellä ovat vain lainakortit.
¶ Asiakirjat, jotka eivät liity myyntiin
Asukkaat lähettivät kaikenlaisia kirjeitä asutusviranomaisille. Lähinnä heidän piti asioida asutustoiminnan johtajan kanssa, mutta mitenkään epätavallista ei ollut, että valitukset, anomukset yms. osoitettiin suoraan Vennamolle (ts. ASO:lle). Melkein kaikki ASO:on tulleet kirjeet (kiirehtimispyyntöjä ym. lukuun ottamatta) on diarioitu. Diaareihin on laadittu hakijarekisteri (Af-sarjat). Sieltä voi löytyä sellaisia kirjeitä, jotka ovat henkilö- tai tilatutkimuksen kannalta tärkeitä, mutta jotka eivät ole tallentuneet normaalin prosessin mukaisiin ”akteihin”. Kirje voi olla myös asutustoiminnan johtajan arkistossa, mutta sen hakeminen sieltä voi olla työlästä.
Kaikkia akteja ei aina löydy ASO:n arkistosta, vaikka tiedetään, että ne on siellä käsitelty. Tarkkaa tietoa seulontojen toteuttamisesta ei ole, joten osa kirjeistöstä on saattanut joutua hukkaan. Prosessit kestivät erittäin pitkän ajan ja mikäli asiakirjoja on tarvittu myöhemmin, ne on saatettu liittää seuraajien (lähinnä Asutushallitus ja Maatilahallitus ja niiden piirihallinto) arkistoihin. Tällaisesta ei ole läheskään aina tietoa arkistossa, mutta MHL:n mukaisia aineistoja on tullut Kansallisarkistoon myös seuraajien arkistoluovutuksissa.
¶ Maanhankintalain arkistot
¶ ASO
ASO:n arkistoon oli kertynyt aineistoa kaikista näistä prosesseista. Se paisui jo aikanaan jättimäisiin mittoihin. Sen seuraajan Asutushallituksen (1959-) aikana valtionhallinnossa toimi Arkistoaineksen supistamiskomitea (vuodesta 1968), jonka toiminnan perusteella suuria osia arkistosta hävitettiin tarpeettomana. Arkisto oli sittenkin aika suuri, ja ennen Kansallisarkistoon siirtämistä osasta suurikokoisia sarjoja tehtiin 1990-luvulla otantaan perustuva seulontoja.
Toiminnan pitkäkestoisuudesta johtuen osa asiakirjoista oli vielä Asutushallituksella aktiivisessa käytössä ja niitä on mahdollisesti siirretty Asutushallituksen ja sen seuraajan Maatilahallituksen arkistoihin.
Astia-palvelussa sarjan asiakirjat löytyvät kirjoittamalla ”perinteiseen hakuun” ASO ja sarjan tunnus; esim. haku ASO Bbd antaa tulokseksi kaikki arkistoyksiköt sarjasta Siirtoväen tilaostokortisto. Asiakirjoja säilytetään Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipaikassa ja kaikki henkilörekisterit ovat käyttöluvan varaisia.
¶ Muut toimijat
Asutustoimikuntien eli asutustoiminnan johtajien tehtävät siirrettiin vaiheittain asutuspiirien asutustoimistoille, loputkin tehtävät v. 1964. Samalla arkistot jäivät näiden haltuun. Näistä tuli aikanaan maatalouspiirejä, maaseutupiirejä ja maaseutuelinkeinopiirejä, jotka sitten liitettiin osaksi TE-keskuksia (nykyään ELY-keskuksia).
Seuraajat ovat toimittaneet asutustoimikuntien arkistoja Kansallisarkistoon, mutta laitoksessa ei ole vielä niiden kaikkia arkistoja. Lisäksi osa asiakirjoista on liitetty tila-akteihin, jotka ovat saattaneet olla pitkään aktiivikäytössä ja joutua siten seuraajien arkistoihin.
Maanlunastuslautakuntia yhdistettiin toisiinsa toimintojen vähetessä ja samalla toimivien lautakuntien toimintapiiri kasvoi. Jäljelle jääneiden lautakuntien toiminta tuli v. 1959 muodostettujen maankäyttötoimikuntien tehtäviksi ja niidenkin arkistot päätyivät asutuspiirien haltuun. Seuraajat ovat luovuttaneet niistä suurimman osan Kansallisarkistoon.
Arkistot on yleensä järjestetty aikoinaan vahvistetun ns. Abc-kaavan mukaan, mutta ei aina. Oikea asia löytyy helpoiten tutkimalla arkiston rakennetta. Perustamistoimitusten arkistoista, jotka oikeastaan ovat maanlunastuslautakuntien arkistoa, on selvitetty ylempänä.
Muiden virastojen asiakirjoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Niiden kuvailutapa vaihtelee melko paljon.
¶ Kirjallisuutta
- Asutushallinto 1917–1957: Asutushallituksen – maatalousministeriön asutusasiainosaston 40-vuotisjulkaisu. Helsinki, 1957.
- Korpi, Kari. “Asutustoiminnan viimeinen vaihe – maanhankintalaki.” Sukutieto 29, No. 3 (2012): 7–10.
- Korpi, Kari. Maanhankintalain mukaiset paikalliset asiakirjat (tiedosto latautuu). Ylemmän arkistotutkinnon kirjoitelma. Helsinki: HMA, 1999.
- Naskila, Marja, toim. Rakentamisen aika: Asutus ja maanhankinta. Helsinki, 1984.
- Laitinen, Erkki, toim. Rintamalta raiviolle: Sodanjälkeinen asutustoiminta 50 vuotta. Jyväskylä, 1995.